Vaihtaako sukunimeä vai ei, kas siinä kysymys...
Vaihtaisitko naimisiinmennessä sukunimeä, jos:
-Tyttösukunimeäsi n.400 henkilöllä. Ihan tavis suomalainen sukunimi mallia kaksi luontosanaa yhdistetty, kuten "Peltomäki" tai "Jokiranta"
-Miehesi nimi lähes 16000 henkilöllä. Todella yleinen -nen-päätteinen sukunimi, joka on myös luontoaiheinen ja ihan nätin kuuloinen. Tämä sukunimi myös yhteisellä tyttärellänne.
Molemmat sukunimet sopivat etunimeen. Kumman ottaisit ja miksi?
Kommentit (18)
Aikoinaan minulla ei ollut mahdollisuutta valita josta taidan olla ikäni katkera:), varsinkin kun ex miehen nyxän mielestä minun nyt pitäisi luopua sukunimestä, joka minulla on ollut lähes koko aikuisikäni 20v.
Tosin oma nimeni on tosi yleinen, kuten Virtanen. Miehen sukunimi myös yleinen, mutta ruotsinkielinen. Mutta halusin jotenkin koko perheelle saman nimen, enkä jaksanut ottaa niin kamalan pitkää yhdistelmänimeä.
Peltomäki-Mäkinen tai Jokiranta-Rantanen tai Peltomäki-Ruohonen
Ottamatta kantaa avioliittojen eroprosentteihin ja siihen, kumman vanhemman kanssa lapset enemmän ovat tekemisissä :D niin totta kait äidin sukunimi (vaikka olisikin äidin isän nimi), sillä (valitettavasti?, enimmäkseen) äitien kautta ihmiset ja suvut ovat tekemisissä toistensa kanssa.
Jos suomalaisittain hyvin nuoren perinteen (eihän tuo edes sadan vuotta vanha ole!) mukaan lapsi sukunimetään miehen suvun mukaan, on aika naurettavaa kuvitella "suvun" jatkuvan, ellei sitä aitoa tunnesidettä verisukulaisten välillä ole. Paremmin tuo näyttää toteutuvan äidin toimesta.
Peltomäki-Mäkinen tai Jokiranta-Rantanen tai Peltomäki-Ruohonen
Joo, olisihan noissa tiettyä "hauskuutta", mutta omassa yhdistelmässä ei niinkään. Äidilläni on itse asiassa tuollainen kiva pitkä yhdistelmärimpsu, "hassutellen" valittu. Ihan jees, mutta omalla kohdallani pitäisin sitä sekavana.
-ap
Pitäisin oman nimeni. Joskin myös tyttärelläni olisi minun sukunimeni. En näe syytä vaihtaa - onko se riittävä syy?
Sano yksikin syy, miksi sun pitäisi ottaa miehen nimi? "Koko perheellä pitäis olla sama nimi" ei kelpaa, koska silloin mies voi ihan yhtä hyvin ottaa sun sukunimen.
mutta itse pidin oman nimeni naimisiinmennessä.
Jotenkin tuntuu kivalta, että kaikilla perheessä on sama nimi. Ei mitään erinimisiä vastaan, itselle vaan jotenkin merkittävä juttu tuo :). TOSIN helppohan minun on sanoa, kun vaihdoin tusinanimestä paljon "raflaavampaan".
Minun tyttönimeni on harvinainen, mutta päädyin miehen kanssa yhteiseen sukunimeen.
Suurin syy on se, että minun on aina ollut hankala sanoa etunimeä + sukunimeä (ruotsinkielinen) yhteen putkeen. Olen vastannut puhelimeenkin aina tyyliin "Virtasen Maija" enkä "Maija Virtanen".
Nyt on ihanaa, kun kukaan ei kysy, miten sukunimeni kirjoitetaan!
Ja tulevia lapsia ajatellen on ihanaa, että meillä on yhteinen nimi koko perheellä. Plus minulla on kaksi veljeä ja miehelläni kaksi siskoa, joten tyttönimeni jatkuu kyllä (varsinkin kun isäni veljellä on kolme poikaa!).
Minusta tyttönimen (tai yleensäkin eri sukunimien pitäminen - voihan mieskin ottaa naisen nimen) pitäminen on jotenkin itsekästä - perheellä pitäisi olla yhteinen nimi. Tiedän, että moni ajattelee toisin, mutta itselleni sukunimi ei ole niin tärkeä, vaikka perhe toki onkin. Tärkeämpi on kuitenkin se tuleva perhe, ei lapsuudenperhe.
Jotenkin mietin asiaa siten, että ottaisin miehen sukunimen, jotta tämä naimisiinmeno tuntuisi omassa elämässä hieman konkreettisemmalta. Eräs työkaveri on jutellut, että ei muista olevansa naimisissa, kun heillä ei ole sormuksia ja nimi on sama.
Siksi tuota nimen muuttamista harkitsen. Ja siksi kun tuntui oudolta, kun neuvolassa meitä kutsuttiin lääkärin vastaanottoon miehen sukunimellä. Joten kyllä, syynä olisi osittain se, että haluaisin saman nimen kuin lapsella.
-ap
Jotenkin mietin asiaa siten, että ottaisin miehen sukunimen, jotta tämä naimisiinmeno tuntuisi omassa elämässä hieman konkreettisemmalta. Eräs työkaveri on jutellut, että ei muista olevansa naimisissa, kun heillä ei ole sormuksia ja nimi on sama.
Hänellä siis sama nimi kuin ennen, eli piti nimensä. Huomasin, että tuon voisi käsittää niin että on sama nimi miehen kanssa. :)
-ap
Ottamatta kantaa avioliittojen eroprosentteihin ja siihen, kumman vanhemman kanssa lapset enemmän ovat tekemisissä :D niin totta kait äidin sukunimi (vaikka olisikin äidin isän nimi), sillä (valitettavasti?, enimmäkseen) äitien kautta ihmiset ja suvut ovat tekemisissä toistensa kanssa.
Jos suomalaisittain hyvin nuoren perinteen (eihän tuo edes sadan vuotta vanha ole!) mukaan lapsi sukunimetään miehen suvun mukaan, on aika naurettavaa kuvitella "suvun" jatkuvan, ellei sitä aitoa tunnesidettä verisukulaisten välillä ole. Paremmin tuo näyttää toteutuvan äidin toimesta.
Kirjoitin ylioppilasaineeni vuonna 1982 aiheesta "Minun nimeni, sinun nimesi, mutta mikä onkaan meidän nimemme - ajatuksiani uudesta sukunimilaista" Aineeni keskeinen sisältö oli kiteytetty tuohon viestiin. (Arvosana oli muuten laudatur)
Minun tyttönimeni on harvinainen, mutta päädyin miehen kanssa yhteiseen sukunimeen.
Suurin syy on se, että minun on aina ollut hankala sanoa etunimeä + sukunimeä (ruotsinkielinen) yhteen putkeen. Olen vastannut puhelimeenkin aina tyyliin "Virtasen Maija" enkä "Maija Virtanen".
Nyt on ihanaa, kun kukaan ei kysy, miten sukunimeni kirjoitetaan!
Ja tulevia lapsia ajatellen on ihanaa, että meillä on yhteinen nimi koko perheellä. Plus minulla on kaksi veljeä ja miehelläni kaksi siskoa, joten tyttönimeni jatkuu kyllä (varsinkin kun isäni veljellä on kolme poikaa!).
Minusta tyttönimen (tai yleensäkin eri sukunimien pitäminen - voihan mieskin ottaa naisen nimen) pitäminen on jotenkin itsekästä - perheellä pitäisi olla yhteinen nimi. Tiedän, että moni ajattelee toisin, mutta itselleni sukunimi ei ole niin tärkeä, vaikka perhe toki onkin. Tärkeämpi on kuitenkin se tuleva perhe, ei lapsuudenperhe.
Joo, tuosta samasta syystä minäkin asiaa harkitsen. Tosin minulla se ero, että oma sukunimeni ei vaadi tavaamista.
Toisaalta pientä sisäistä "feministiäni" vähän kauhistuttaisi nimen vaihtaminen...
Luultavasti pähkäilen asiaa vielä vihkipäivänä. Heitän sitten vaikka nopalla, että kumman otan. :)
-ap
Harvinaisempi säilytetään. "Nieminen-Lahtinen-Virtanen" heivataan :)
Mulla on miehen nimi yllämainituista syistä, mutta mies ois ollut ihan valmis ottamaan mun "Virtasenkin" jos oisin halunnut, eli en ois ottanu niin moukkaa miestä joka ois väkisin roikkunut nimessään.
Harvinaisempi säilytetään. "Nieminen-Lahtinen-Virtanen" heivataan :)
Mulla on miehen nimi yllämainituista syistä, mutta mies ois ollut ihan valmis ottamaan mun "Virtasenkin" jos oisin halunnut, eli en ois ottanu niin moukkaa miestä joka ois väkisin roikkunut nimessään.
Noh, meillä tehtiin kompromissi: nimi tuli lapselle mieheltä ja "uskontokunta" äidiltä.
Nyt kun lapsi on jo miehen nimellä, niin en halua heidän molempien nimeä väkisin ruveta muuttelemaan. En ole niin "moukka".
Harvinaisempi säilytetään. "Nieminen-Lahtinen-Virtanen" heivataan :)
Mulla on miehen nimi yllämainituista syistä, mutta mies ois ollut ihan valmis ottamaan mun "Virtasenkin" jos oisin halunnut, eli en ois ottanu niin moukkaa miestä joka ois väkisin roikkunut nimessään.
Miten joku mies ottaa niin moukan naisen joka roikkuu väkisin omassa nimessään? :D
Itse en yhdistelmää halua, tulisi liian pitkä rimpsu kirjoitettavaksi. Eivätkä nimet oikein sovi yhteen.
-ap