Kamala toive, haluan sairaalaan jotta mua kerrankin passattais =(

täytyy olla todella huonona, että passataan. Jos ajatellaan pyörätuolissa olevaa vanhusta, jotuu itse käymään vessassa ja kampeamaan syömään niin ei ole toivoa saada paasausta, ellei ole melkeimpä koomapotilas.

mulle on tuotu sänkyyn ruoka ja talutettu vessaan, ollut niin huono veri etten ole saanut nousta ylös.



Tottahan se muutamassa päivässä parni mutta ai että mä nautin niistä päivistä kun sai vain maata vaikka olo olikin kamala.



ap

Aika kamala ajattelutapa tämäkin... Olen myös joskus toivonut vatsatautia tämän takia.

Kamala pahoinvointi ja siihen päälle tuli oksennustauti. Niin ja kotona oli myös 1v minun kanssani.

Oli ihanaa! Lapsi 1,5v. oli isän / isovanhempien kanssa kotona ja minä sain vaan levätä ja lukea hiljaisuudessa ja rauhassa. Ei ruuanlaittoa, siivousta eikä passausta. Ja kun pääsin kotiin, sain levon tarpeeseen vedoten jatkaa lepäilyä. Tosin anoppi ja appi oli vielä kotona, kun menin sinne, joten siltä osin lepo oli kyseenalaista... Mutta siis olen joskus sen jälkeen kanssa toivonut oikein väsyneenä jotain vastaavaa sairaalareissua. En tuntenut oloani tuolloin sairaaksi, joten ehkä turhankin ruusuinen kuva jäi tuosta reissusta:-)

Etkö voisi kuitenkin mieluummin ottaa irtioton ja lähteä vaikka jonnekin täysihoitoon? Niitähän on vaikka mitä kohteita! Ja varmasti nauttisit siellä enempi kuin sairaalassa..



Näytä tätä ketjua miehellesi.. jospa hän heräisi.. ?

tolkulla sairaalassa, ei siel kukaan passaa

vaik kuoleman kielissä on : (



no, ruoka tuodaan nenän eteen

sairaalassa toisten passattavana. Lähinnä se, kun piti jatkuvasti pyytää tekemään pieniäkin juttuja kun ei itse pystynyt. Ahdistusta lisäsi se, että kyseessä oli vierihoito-osasto synnytyksen jälkeen, ja siellähän on kaikki yleensä hyvin omatoimisia. Mun omat hoitajat kyllä tiesi, etten pysty kauheasti liikkua tai hoitaa vauvaa, mutta jos joskus soitin kelloa, ja paikalle tulikin joku muu, musta tuntui, että ne vähän kummeksui pyyntööjäni (tyyliin voitko röyhtäyttää vauvaa).

Ruokakin pitää hakea käytävältä itse, mikäli on siinä kunnossa että pystyy yhtään kävelemään.

Minä olin sappileikkauksessa eikä passattu yhtään, paitsi että ruoka tuotiin kyllä sänkyyn ja ekan kerran kun piti mennä vessaan, autettiin nousemaan sängystä, mut siinä se olikin.

Aika vaan tuli pitkäksi ja halusin kokoajan kotiin.

Onneksi oli tähystysleikkaus, että pääsin sitten jo tokana päivänä lähtemään.

Pitää kuitenkin kävellä ruokahuoneeseen ja vessaan mutta muuten ei tartte tehdä mitään. Jos muut potilaat on rauhallisia niin senkus lepäät ja nautit.

Sairaalassa ei ole levosta tietoakaan, yön kulkee hoitajat ovella, huoneet on ahtaita, aamuisin sytytetään täydet valot klo 6 ja iltaisin sammutetaan klo 19:30. Huonekaveri kuorsaa aivan takuulla. Ja kalliimpaakin se on per yö kuin hotellin täyshoito!

Ja joka kerta olen ollut maksimiajan sairaalassa. Mä nautin valmiista ruuista ja sain rauhassa lukea lehtiä. Se oli vähän niinkuin omaa lomaa. Sen jälkeen on ollut kiva tulla kotiin vauvan kanssa. Onhan mulla muutoinkin omaa lomaa jos haluan. Mulla ei viimeksi ollut edes huonekaveria joten sain olla yksin:)

Sairaalayö täyshoitoineen kuin hotelliyö.

Hotellissa joutuu käppäilemään erikseen ravintolaan ja maksamaan siitä.

Ainakin meidän lähimmässä sairaalassa oli synnyttäneiden osastolla jääkaappi josta sai hake esim:kuvittele tmv...

Mutta... Tällä hetkellä olen ihan pikkuisen tyytyväinen siitä, että olen kipeä (lääkäri määräs pari päivää lepoa, myös kotitöistä). Yleensä hoidan kaiken yksin, mutta nyt on ihanaa kun saa luvan kanssa olla rauhassa ja katsoa telkkaria (normaalisti avaan telkun, kun lapset on nukkumassa). Muuten en tällaista "luksusta" saa, joten kipukaan ei niin kamalasti haittaa.



Toki yleensä touhuan ihan mielelläni, mutta välillä olis kiva saada vähän rentoiluaikaa ihan terveenäkin.

eikä kroonisesti sairaiden pidä siitä suuttua, kyse ei ole siitä että vähättelisimme ongelmiamme. Minäkin muistan kun toinen lapsemme syntyi niin ne muutamat päivät sairaalassa tuhisevan vastasyntyneen kanssa ovta jääneet mieleeni rauhan keitaana todella raskaan lapsiperhearjen lomassa. Ei ollut helppoa olla raskaana ja villin taaperon kanssa. Eikä sitten teitenkään kotona sen villin taaperon ja vauvan kanssa. Joten sairaalassa oli IHANAA.

ja mä kuolemanväsynyt, niin mä ajattelin joskus että kävelen tohon terveyskeskukseen ja työnnän ne muksut hoitajalle ja meen johki tarkkailuun NUKKUMAAN, edes yhdeksi tunniksi.



Nyt jälkikäteen ajateltuna aivan hullu ajatus, mutta silloin se tuntui ihan järkevältä :D



No, mut mun väsymykseen löytyi kyllä syykin ja sen jälkeen ei olekaan ollut enää mitään hätää!

Olin kaksi viikkoa sairaalassa leikkausken vuoksi ja yhden ainoan yön sain nukuttua hyvin, sekin oli teholla leikkauksen jälkeen, lääkitys oli kohdallaan niin sitä nukku. Muut yöt meni sitten torkku unessa, kuunnellen toisten kuorsausta ja taitellessa saakelin kovan tyynyn kanssa. :(



jos joskus joudun vielä sairaalaan, otan oman tyyny mukaan.