miten äidit tekee sen kertokaa mulle!

etkä pärjää? oletko ennen äidiksi tuloasi ollut aikaansaava ja ahkera, vai flegu? mulla oli jossain vaiheessa 5 alle 10 v lasta ja pakko vaan oli kaikki hommat hoitaa.

ehkä sulla on liian helppoa, vitonenhan on jo itsenäinen ja voit keskittyä vauvaan, silloin kun ton ikänen nyt on hereillä.

ryhdistäydy hyvä ihminen!

Aamulla herättiin n klo 7, aamupalan jälkeen puettiin jne ulkona oltiin viimeistään kympiltä ja takas sisään puolilta päivin, syötiin ja ipanat päiväunille. Siinä välissä ehtii siistiä, jos tarvetta, tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä. Illemmalla usein vielä ulos ja muuta touhottamista, lapset yöunille kl 20 ja omaa aikaa siihen asti, kun jaksoi valvoa.



Pari kertaa viikossa kävin jumpassa, jolloin mies toki vahti lapsia.

Eikö mies voi iltaisin olla lasten kanssa, että voisit käydä jossain omissa harrastuksissa.



Ovatko lapsesi jollakin tavalla vammaisia vai mistä syystä et voi antaa heidän olla hetkeäkään omillaan?

Kyllä 5-vuotias yleensä pystyy jopa auttamaan äitiä keittiötöissä ja muutenkin. Vauva pärjää kyllä hetken lattialla vaikka huutaisikin.

vauva ja 6-vuotias poika taloudessa. Olen ollut yksinhuoltaja pienemmälle alusta asti. Mulla on ilmeisesti tosi rento ote lastenhoitoon, koska hyvin on ehditty tehdä kaikkea mitä halutaan. En koe olevani millään lailla stressaantunut. Teen vauvan päiväunien aikaan jopa freelancerin töitäkin :) Meillä on ihan siistiä jne. Ruuat on enimmäkseen eineslinjalla, mutta entä sitten?

Eikö mies voi iltaisin olla lasten kanssa, että voisit käydä jossain omissa harrastuksissa.

Pitäisikö ap:n miehen jäädä pois työstään (joka tekee iltaisin) jotta ap pääsisi harrastuksiin?

Meillä kuopus oli ekan vuoden kantoliinassa. Pystyin tekemään kotihommat ja puuhaamaan esikoisen kanssa niin että vauvasta ei ollut juuri mitään häiriötä.

5-vuotiaat ovat meillä olleet jo tosi helppoja. Ei heitä tarvitse auttaa ja vahtia koko ajan ja keksivät tekemistäkin itsekseen. Tarvittaessa vaikka tuijottivat dvd:tä.

Minulla on 9v ja 7v ja vieläkin on tuollaisia päiviä;-)

Älä aseta rimaa itsellesi sen mukaan, mitä täällä paasataan, älä edes lue koko palstaa, jos vielä pystyt lopettamaan.



Nauti vauvastasi ja isosta pikkulapsestasi, pingottamaan ehtii myöhemminkin.

ottaisin kantoliinan tai -repun käyttöön. Vapautuis kädet niihin kotitöihin sun muihin. Ajattele, että tilanne helpottaa sitten joskus.

1) isompi pistetään päiväkotiin virikehoitoon jotta äiti saa olla lapsen kanssa



2) vauva rääkyy sitterissä sen ajan kun äiti tekee kotihommia tai hoitaa isompaa, jos ei suostu nukkumaan.



Täällä av:lla on ainoat tietämäni mammat, joille toisen lapsen syntymän jälkeiset kuukaudet EIVÄT olisi olleet rankkoja. Kaksikuiset vauvat ovat yleensä itkuisia ja kanniskeltavia, herättelevät vielä öisin jne. Hyvin harva esikoinen myös katsoo tyynesti vierestä, kun on menettänyt esikoisen asemansa. Lapsen syntymä on aina pienoinen kriisi.



Useimmat kaverini, joiden esikoinen on ollut hoidossa ennen toisen lapsen syntymää, ovat pistäneet isomman takaisin hoitoon. Eivät vaan ole jaksaneet mustasukkaista, usein uhmaikäistäkin esikoista vauvan lisäksi. Minä jaksoin, mut lujille otti, ja ihan rehellisesti myönnän että joskus vaan annoin vauvan rääkyä että sain kotihommat tehtyä koska aina häntä vaan ei voinut kanniskella. En mä voinut sanoa isommalle, että juokse pyjamassa koko päivä, pissaa housuun jos et potalla saa housuja itse alas ja tee itse omat ruokasi koska vauvaa pitää nyt viihdyttää koko ajan. Meillä on myös koira, jota on pakko lenkittää (mies tekee pitkää päivää). Se meni raakasti niin, että vauva sopeutui siihen elämään mitä me elettiin.



Tsemppiä ap, toi vaihe helpottaa aika nopeasti. Puolen vuoden päästä alkaa olla jo ihan erilaista. Anna kotihommien olla (jos kestät olla sotkuisessa kodissa) ja ajattele, että tällaista tää nyt on. Ei se ole mikään ihme, että monen vauvakuume sammuu spontaanisti kahteen lapseen, vaikka ensin ollaan haaveiltu isommasta pesueesta. ;)

Ei sen nyt niin väliä ole, onko talo edustuskunnossa vai ei, tärkeintä ovat lapset.



Voi kun saisikin vielä joskus nauttia vauvasta, ei paljon pyyhityt ovenpielet kiinnostais!

ellei vauva satu olemaan tyytyväistä sorttia. Itse yritän ulkoilla lasten kanssa vauvan päikkäriaikaan, eli vauva vaunuihin nukkumaan ja sit puen isommat ja mennään ulos. Lounaaksi lämmitetään edellisen päivän päivällistä, joka toki on terveellistä kotiruokaa, heh.



Kotihommia ei välttämättä pysty tekemään ennen kuin kotona on toinen aikuinen tai joku muu riittävän iso.



Usein helpottaa siinä vaiheessa kun vauva on 3 kk. SIlloin ne tuppaavat muuttumaan sellasiksi että viihtyvät hyvin sitterissä katselemassa muiden touhuja.



Tsemppiä! Älä vaadi itseltäsi liikaa.



t. monen äiti

Kolmen pienen lapsen kanssa, joista vanhin 3,5v. Tein myös ruokaa, kävimme ulkona, pesin monta koneellista pyykkiä ja muuta kaikkea pientä askaretta. Ihan hyvin tähän pystyin.



MUTTA en ole niin naiivi ja suoraan sanottuna typerä, että kuvittelisin tämän olevan kaikilla kotiäideillä mahdollista. Minulla on nyt paljon helpompaa kuin silloin, kun sain toisen lapsen. Silloin koti oli oikea kaaos, ruokaakin tein itkevä vauva välillä sylissä, välillä vaunuissa heijaten toisella jalalla. Tuntui, että koti räjähti käsiin.



Itse näen sen niin, että miten ehtii ja jaksaa tehdä riippuu paljon vauvasta. Jos vauva on tyytyväinen tapaus, kuten oma 3kk, eli nukahtaa helposti, viihtyy lattialla, syö nopeasti ja nukkuu paljon, ei ole ongelma eikä mikään ehtiä sekä ulos että tehdä kotitöitä ja vielä viettää aikaa isompien lasten kanssa. Jos taas vauva on vaikea, kuten minun keskimmäiseni oli, eli päivästä _paljon_ aikaa menee ihan jo nukuttamiseen, syöttämiseen, kanniskeluun, vauva ei viihdy lattialla, ei nuku juuri lainkaan ja vain lyhyitä päivä ja yötkin ovat yhtä hel****ä, niin aika eikä jaksaminen riitä kuin siihen, että lapsilla on ruokaa ja puhdasta päällä.



Joku antoi vinkin, että tekee vain niitä kotitöitä ja vauva huutaa sen ajan sitterissä. Minusta aivan väärä asenne. Vauva voi itkeä sen aikaa, kun vaihtaa isomman vaippaa tai auttaa pukemisessa, mutta minkään pyykinpesun takia en anna vauvan huutaa. Ne ehtii sitten illalla tai vkl:na kun on mies apuna.

Meillä oli kuopuksen syntyessä kolme alle 2,5 vuotiasta ja silti ehdin tehdä ruokaa, siivota, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. Toiset vaan sitten ilmeisesti kykenee tekemään enemmän kuin toiset.

Kyllä sitä tyytyväisen vauvan kanssa ehtiikin vaikka mitä, mutta annas olla jos vauva on sellanen kanneltava niin mitään ei saa tehtyä.

T äiti X 9

Meillä oli kuopuksen syntyessä kolme alle 2,5 vuotiasta ja silti ehdin tehdä ruokaa, siivota, ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. Toiset vaan sitten ilmeisesti kykenee tekemään enemmän kuin toiset.

äiti x25 ja voitan tän kisan. Kyllä se on kuulkaa vaikeeta kun on vauva ja ei sitä voi päästä ulos, eikä tehdä mitään. Se, kuka pystyy on marttyyriäiti tietenkin.



t. äiti X 25

enkä ollenkaan halunnut kilpailla lapsimäärälläni, vaan sympatiseerata ap:ta koska kokemuksesta TIEDÄN että jos vauva on itkuinen tai muuten sellainen ettei viihdy kuin sylissä, niin paljon mitään ei silloin saa tehtyä sen vauvanhoidon lisäksi.



Ja sitten taas, jos vauva on helppo ja tyytyväinen niin tilanne on ihan eri.

Mikähän sunkin pointti oli.

äiti x25 ja voitan tän kisan. Kyllä se on kuulkaa vaikeeta kun on vauva ja ei sitä voi päästä ulos, eikä tehdä mitään. Se, kuka pystyy on marttyyriäiti tietenkin.

t. äiti X 25

No joo, on mullakin 4 lasta joista 3 on olleet kaikkea muuta ku helppoja vauvoja. Jok'ikinen näistä 3 nuorimmasta on karjunut siihen 4-kuiseksi asti. Silti mä sain ne hommat tehtyä. Olinhan mä ite ku kuolleen rukous, mutta so not. ei se kotikaan voi olla kaaoksessa kun tupa täynnä pieniä ihmisiä. Ruoat tein vauva sylissä, vaipat vaihdoin isommalle kun jalalla kiikutin vauvaa sitterissä. Lähestulkoon koko päivän oli vauva sylissä aamusta iltaan ja toisella kädellä laitoin mm. pyykit, ne ruoat, imuroin ym. Ei se tilanne valittamalla mihinkään parane, oma asenne siinä ratkaisee. Se on joka tapauksessa lyhyt se vauva aika. Vaikka mulla vauva sylissä olikin, oli siinä sylissä silti aina tilaa muillekkin. Luettiin iltasatuja, halittiin, istuttiin lähekkäin soffalla katsellen lasten ohjelmia. Ei ne elukatkaan mikään veruke ole, meillä on lasten lisäksi 4 piskiä ja hyvin kerkiää. Koirat ulkoilee siinä samalla ajalla kun lapsetkin. Mieti, mihin aikasi käytät. ei se pyykkärin lataaminen ja niiden vaatteiden kuivumaan laitto 10 min. kauempaa vie, saatika tiskarin täyttö.

jos ap yhtään helpottaa, niin minustakin tuntuu etten ehdi tekemään yhtään mitään. Meilläkin taitaa olla tämmöinen kannettava vauva. On jo vähän vanhempi ja kotitöitä, kuten pyykinpesua ja ripustusta tehdään leikin avulla. Kantoreppu on myös pakollinen apuväline imuroidessa.

Niin ja minä ihan hyvällä omallatunnolla jätän pölyjenpyyhkimisen toiseen kertaan, jos siltä tuntuu. Ja tosiaan on vasta tuo ainokainen.

itse sanoisin että olihan se kämppä kaaoksessa mutta so not...

en näe järkeä siinä että yritän suorittaa kaiken hinnalla millä hyvänsä, mutta kukin tavallaan.

Olinhan mä ite ku kuolleen rukous, mutta so not.

mulla 3 muttei yhtään pikkuvauvaa.



Mutta vielä vähemmän tajuan sitä pakkomiellettä suorittaa niinkuin mielipuoli, eli kaksi lämmintä ruokaa, ulkoilua joka päivä, koti siisti ja lapsilla puhtaat vaatteet aina.. ja itsekin puettu ja tukka laitettu "parhaimmat" han vielä tuon päälle käy jossain hiton jumpassa, ettei vaan pääse lihomaan...



Meillä on usein sellaisia päiviä että ollaan koko porukka pyjamassa koko päivä ja katotaan telkkaria tai puuhastellaan (sotketaan) jos äidillä vapaapäivä. Kavereita käy usein kylässä. Lämmintä ruokaa ei meillä ole ikinä kahtaa kertaa päivässä, lounaaksi on voileipiä, hedelmiä, jugurtteja jne. Ei oo lapset kärsineet vaan ovat sosiaalisia ja luokkiensa kärkipäässä koulumenestyksen kanssa.