Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa apua mielenterveysongelmiini, vaikka pyydän sitä?
17.11.2011 |
Soitin maanantaina kuntani äitiysneuvolaan, kerroin että ahdistaa, en saa nukuttua, itken, on paha olla. Kysyi kuinka kiireellinen asia on, että tarviiko saman päivän aikana jutteluseuraa. Totesin että ei, en tarvi ihan nyt heti, lupasi laittaa eteenpäin jutun ja mulle soitettais parin päivän sisällä. Tähänkään hetkeen mennessä en ole soittoa saanut. Onneksi olo on välillä jo parempi, mutta en voi ymmärtää / uskoa, että minun avunpyyntöä ei oteta todesta?!? Painetaan kintaalla ja oletetaan että soitan sinne uudestaan kyllä jos hätä on todellinen.
En todellakaan soita enää uudelleen ja anele apua, kun jo maanantainen soitto oli niin suurta henkien taistelua että uskallanko vaiko en.
Mulla on seuraava neuvola-aika vasta kk päästä, niin en oikein nyt tiedä miten päin tässä olisi... :/ Onneksi tosiaan olo on jo parempi niin en ole heti köyden jatkoksi ryhtymässä, mutta silti :( Tällä tavallako tässä maassa oikeasti hoidetaan ja autetaan? EI ihme että ihmiset ehtivät itsensä tappamaan :(
Kommentit (10)
usein siitä vain joutuu maksamaan yksityiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLISIT SANONUT ETTÄ TARVITSEE JA HETI!!! Jep, ei niillä ole aikaa jokaisen niiskuttajan perään soitella.
en uskalla vaatia itselleni hoitoa, vähättelen tuntemuksiani ja olojani, "en mä nyt NIIIN masentunut ole että tässä mitään kiirettä on..." Mutta oikeasti tarviin apua, viime yönä itkin kolme tuntia putkeen kunnes vihdoin nukahdin. Aamulla oli mies siivonnu mun jäljet olohuoneesta kun olin siellä sotkenut paikat ihan koomassa (tyynyt ja peitot lattialla, vaatteita heitellyt, vauvan kamoja siellä täällä)...
Harmi vaan tänään ei ole neuvolaan soittoaikaa. Ja terveyskeskukseen en mene jonottamaan, se on varma!
ap
jos itse ymmärtää, että on mielenterveysongelmia niin tilanne ei ole hälyttävä... Terkkareille ym joka paikkaan on esitettävä huolella hullua ja heittää löylyä lisää joukkoon, jotta otetaan tosissaan.
itse en edes yrittänyt kunnan kautta... suoraan yksityiselle, psykiatri kauhuissaan kun kerroin nukkumisestani. määräsi heti unilääkkeet ja masennuslääkkeet. sanoi, että tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että olen alkanut pitää masentunutta oloani normaalina..
terveydestä kannattaa maksaa. :/
Ei ole pahemmin kokemusta tälläisistä asioista, mutta netissä on lienee vertaistukisivuja. Toisekseen varsinkin naisille ja mt-ongelmaisille taitaa olla niitä ilmaisia keskustelunumeroita. Varmasti jollakin järjestöllä on. Jos olet uskis tai kirkon jäsen niin painu diakonissalle keskustelemaan... tai kaiketi nekin jotain mielenterveystyötä tekee?! En osaa sanoa. Ja sitten voit tietenkin soitella arvauskeskuksiin ja neuvolaan, mutta ihmeitä on varmaan turha odottaa. Kaikki palvelut ovat aika pahasti ylikuormittuneet.
Toisten ihmisten/valtion apuun nyt ei vain voi luottaa. Kannattaa yrittää saada tukea lähipiiristä ja ratkoa ongelmansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pahemmin kokemusta tälläisistä asioista, mutta netissä on lienee vertaistukisivuja. Toisekseen varsinkin naisille ja mt-ongelmaisille taitaa olla niitä ilmaisia keskustelunumeroita. Varmasti jollakin järjestöllä on. Jos olet uskis tai kirkon jäsen niin painu diakonissalle keskustelemaan... tai kaiketi nekin jotain mielenterveystyötä tekee?! En osaa sanoa. Ja sitten voit tietenkin soitella arvauskeskuksiin ja neuvolaan, mutta ihmeitä on varmaan turha odottaa. Kaikki palvelut ovat aika pahasti ylikuormittuneet.
Toisten ihmisten/valtion apuun nyt ei vain voi luottaa. Kannattaa yrittää saada tukea lähipiiristä ja ratkoa ongelmansa itse.
jos tarvitsee vain vähän apua. Pitää olla täysseko tai tosi sairas ennen kuin autetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkärille tai psykologille tms.
Itse yritin aikoinaan hakea apua monesta eri paikasta. Tk:n psykologille pääsin 2 kertaa mutta en ollut tarpeeksi sairas jotta kertoja olisi tullut lisää. Joitain lääkekokeiluja oli mutta niistä ei ollut apua. Yksityisellä psykiatrilla kävin mutta hän nauroi minulle päin naamaa kun olin niin hermostunut että paikallaan istuminenkin oli hankalaa. Lääkäri taas sanoi että en näytä sairaalta. Aika turhauttavaa oli ja mistään en saanut apua rahallakaan.
Onko kunnassasi kriisikeskusta, sinne pääsisi samointein? Jos ei ole, sinuna soittaisin terveyskeskukseen ja pyytäisin ajan sairaanhoitajalle, äläkä tällä kertaa vähättele vointiasi, vaan kerro, että asia on kiireellinen. Luultavasti pääset jo tämän päivän aikana, ja saisit asiaasi eteenpäin. Jo se, että joudut taistelemaan itsesi kanssa soittaaksesi, kuulostaa melko hälyyttävältä. Valitettavasti apua saadakseen sitä pitää osata vaatia, ja se on usein ylivoimaista. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista, ja parempia päiviä loppuodotukseen. :)
itsekin jouduin taistelemaan raskausaikana, että sain apua, mutta se kannatti.