Rosa Meriläinen: "Jyrkkä ei perhearvoille"

Rosa tuntuu itse jämähtäneen johonkin ajattelumalliin sieltä 50-luvulta tuon perhe-elämän kanssa.

Ihan kuin aika moni muukin periaatteesta perheellistymistä vastustava ja yleensä vielä nainen.



Ihan kuin omasta perheestä huolehtiminen olisi jotenkin naiseutta kahlitseva ja alistava teko ja sen takia halveksittavaa.



En puhku sen puolesta että kaikkien pitää tehdä lapsia, haluaa tai ei, ollakseen nainen. Ei äitiys täydennä naiseutta, mutta se ei sitä myöskään vie.

energiaa ei voisi ennemminkin kanavoida jo syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien auttamiseen? Miksi pitää ensin tehdä omat lapset ja sitten esittää uhrautuvaa kansalaista, kun yrittää saada heistä täyspäisiä aikuisia? Maailmassa on jo miljoonia avuntarvitsijoita, todellinen altruisti keskittyy heidän auttamiseen!

Mutta tekevätkö he niin?

Harvemmin hekään.

tai sitä, että joskus tuoksuisi pullalta tai että äiti laittaisi viideksi ruuan.



Vaan sitä, että se ei saisi olla tärkeintä maailmassa. Kun huolehtii, että on riittävän hyvä äiti ja koti, ei ehkä jää aikaa muistaa solidaarisia ja epäitsekkäitä arvoja. Pullanleipomisen ja maailmanparantamisen voi hyvin yhdistää. Joku auttaa sitä sammunutta juoppoa, joku maksaa kuukausilahjoitusta hyväntekeväisyyteen, joku on politiikassa tai järjestötoiminnassa, joku on sijaisäiti. Onhan niitä tapoja.



Tärkein sanoma tässä mun mielestä oli epäitsekkyys. Omien lasten hyvinvoinnin tekeminen ei ole epäitsekästä, se kuuluu vanhemmuuteen. Katseen ulottaminen tätä laajemmalle on epäitsekkyyttä.

Ohi kulkee kaksi naista: toinen on liikkeellä yksin, toisella on mukanaan viisivuotias tyttö. Kumpi todennäköisemmin pysähtyy auttamaan, kumpi kiihdyttää vauhtia?

Juuri silloin, kun oma lapseni oli n. 3 - 9 -vuotias olin kaikkein kärkkäin humalaisten auttaja ja voi kyllä heitä riitti (asuin Helsingin keskustassa), ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun kävin tarkistamassa hengittääkö joku, tai kysyin "pärjäätkö" ja soitin joskus noutajatkin.

Nimittäin juuri lapsen edessä ei ole mitenkään mahdollista kävellä ohi ja näyttää sellaista mallia ihmisyydestä.

että vieraille ei saa puhua? Ja kenenkään mukaan ei saa lähteä? Eikö ole yhtään ristiriitaista?

Meriläisen kannabispolttelu poliisitutkintaan



Helsingin poliisi on aloittanut tutkinnan vihreiden kansanedustajan Rosa Meriläisen pilvenpoltosta. Poliisin mukaan Meriläistä on aihetta epäillä huumausaineen käyttörikoksesta.



Vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen myöntää käyttäneensä huumausainetta kansanedustajana ollessaan. Hän kertoo polttaneensa vähän pilveä juhlissa. Tieto Meriläisen vuoden takaisesta kannabiksen poltosta yllätti eurovaaleihin valmistautuvan vihreiden puoluejohdon täysin.



Ensimmäisen kauden kansanedustaja on jo ehtinyt herättää eduskunnassa melkoista hämmennystä. Ronskit puheet ja välillä mauttomatkin rintanapit ovat nostaneet Meriläisen toistuvasti iltapäivälehtien palstoille.



Nettipäiväkirjassaan Meriläinen ei epäröi mollata kansanedustajatovereitaan. Ja eduskunnan hillityn hallintovaliokunnankin, Meriläinen on uudelleen nimennyt koirankakkavaliokunnaksi.



Ja nyt Image -lehden haastattelussa, Meriläinen myöntää käyttäneensä huumeita viimeksi vuosi sitten, eli kansanedustajana ollessaan.

Ensin hoidetaan lähinnä olevat eli oma perhe ja heti sen jälkeen muut. Eikö se ole looginen järjestys?

Joidenkin mielestä on tärkeämpää esim. raahata kotiin orpoja kodittomia koiria kuin huolehtia omien lastensa hyvinvoinnista. Joidenkin mielestä on myös tärkeämpää istua tuhannessa lautakunnassa ja huolehtimassa siitä, että tulee huomatuksi työssään "yhteiskunnan hyväksi" kuin hoitaa omien lastensa perustarpeet tyydytetyksi.

Ikävä kyllä sitä tosiasiaa ei pääse karkuun, että ihmisestä kasvaa tunne-elämältään terve vain, jos hänen vanhempansa pystyvät huolehtimaan hänen tarpeistaan ja keskittymään hänen hyvinvointiinsa kaiken muun - usein myös oman hyvinvointinsa - kustannuksella. Mutta Rosa nyt ei varmaan ole osannut ajatella hommaa ihan loppuun saakka, tai on halunnut vain saada räväkkään itsekeskeiset perheettömät tukijoukkoihinsa. Witsi kun se Rosa puhuu asiaa!

Tuo, että kello viideltä syödään äidin päivällistä kotona, jonne moni vielä kuolee, kuulostaa tosi kummalliselta. Rosasta en juuri mitään tiedä, mutta pistää ajattelemaan, millainen lapsuus hänellä on ollut ja millainen koti.

Ajattelen, että koti, jossa kaikilla asukkailla on hyvä olla, vie sitä hyvää oloa myös muille.

Ja tästä nyt pitäisi olla kamalan järkyttynyt, sydämistynyt ja loukkaantunut ja saada "ajattelemisen aihetta", koska olen kahden lapsen naimisissaoleva kotiäiti, joka -hui kauhistus sentään- tykkää esimerkiksi leipomisesta?



Äh, en vaan jaksa.

tai sitä, että joskus tuoksuisi pullalta tai että äiti laittaisi viideksi ruuan.

Vaan sitä, että se ei saisi olla tärkeintä maailmassa. Kun huolehtii, että on riittävän hyvä äiti ja koti, ei ehkä jää aikaa muistaa solidaarisia ja epäitsekkäitä arvoja. Pullanleipomisen ja maailmanparantamisen voi hyvin yhdistää. Joku auttaa sitä sammunutta juoppoa, joku maksaa kuukausilahjoitusta hyväntekeväisyyteen, joku on politiikassa tai järjestötoiminnassa, joku on sijaisäiti. Onhan niitä tapoja.

Tärkein sanoma tässä mun mielestä oli epäitsekkyys. Omien lasten hyvinvoinnin tekeminen ei ole epäitsekästä, se kuuluu vanhemmuuteen. Katseen ulottaminen tätä laajemmalle on epäitsekkyyttä.

sinun lapsistasi ei kasva ihmisiä, ellet sinä pysty olemaan heille läsnä ja osoittamaa heidän varhaisina vuosinaan, että he ovat ansainneet kaiken hyvän maailmassa (ja tietysti samalla sen toisten huomioimisen). Vain siten he oppivat miten ihmisiä ja muuta maailmaa kohdellaan hyvin ja heistä tulee potentiaalisia muitakin kuin mummojenpotkijoita ja narsisteja.

ps. täytyy olla aika fakiiri, että perheenäidillä riittää aikaa oman perhepiirin lisäksi vapaaehtoistyöhön. Esim. mulla ei todellakaan riitä. Rosan on yhden lapsen äitinä helppo huudella, kun ei tiedä mitään siitä, että useamman lapsen äidillä ei välttämättä ole käsitettä "oma aika", jonka voisi käyttää juopporenttujen avustusjärjestössä työskentelyyn.

Mä en ymmärrä mitä vikaa on pullan tuoksuisessa kodissa ja kotiäidissä ja siisteissä ja hyvin kasvatetuissa lapsissa? Eikö siisteys ja hyvä henki kodissa ole jokaisen tavoite?

Ettei vaan olisi Rosa pelkästään kateellinen!

Löytyi jo yksi ihminen, jonka elämän tärkein arvo on villakoiraton kämppä ja pullamössö.

Mutta esimerkiksi tältä palstalta saa päivittäin lukea, kuinka keskusta ei ole sovelias kasvupaikka lapselle. Koska siellä on juoppoja ja narkkareita, joiden näkeminen ahdistaa lasta (vai pitäisikö sanoa ennemminkin äitiä...). Eli lapsiperheet ratkaisevat tämän lapsen edun vs. juopon edun tuoman ristiriidan hakautumalla kokonaan pois tilanteista, joissa tällainen räikeä ristiriita syntyy. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Ei muuten pidä paikkaansa.

Ohi kulkee kaksi naista: toinen on liikkeellä yksin, toisella on mukanaan viisivuotias tyttö. Kumpi todennäköisemmin pysähtyy auttamaan, kumpi kiihdyttää vauhtia?

Juuri silloin, kun oma lapseni oli n. 3 - 9 -vuotias olin kaikkein kärkkäin humalaisten auttaja ja voi kyllä heitä riitti (asuin Helsingin keskustassa), ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun kävin tarkistamassa hengittääkö joku, tai kysyin "pärjäätkö" ja soitin joskus noutajatkin.

Nimittäin juuri lapsen edessä ei ole mitenkään mahdollista kävellä ohi ja näyttää sellaista mallia ihmisyydestä.

yritinkin sanoa, että sen lisäksi että kasvattaa lapsiaan, voi tehdä muutakin.



Ei ole kiinni pelkästään ajasta, kuinka paljon ajattelee yhteistä hyvää tai toisten parasta. Itse olen mukana järjestötyössä samalla ajalla jonka joku toinen käyttää siivoamiseen, jumppaamiseen tai työmatkoihin. Silloin kun on kiireistä, saatan osallistua toimintaan rahalahjoituksilla tai verkkovaikuttamisella. Lapsia on kaksi ja meillä myös laitetaan ruokaa ja leikitään yhdessä päivittäin :) Tosin minä en ole se kotitöidentekijä kuin noin puolet ajasta.

että onko ne sormenjäljettömät ikkunat ja peiliovet tai itseleivotut leivät oikeasti minkään hyvän ihmisen mitta, olisiko sittenkin jotain hyödyllisempääkin, mihin voisi antaa panoksensa.

jolle lapsi on koko elämä, joten pieleen meni

Siinä ainakin yksi ero normaaleihin perhearvoihin. Eikö siipallekkin olut maistu eli voisiko olla et he tekevät perheenä muutakin kun syövät siellä ravintolassa..tuopin ääressä parannamme maailmaa yhdessä lapsemme kanssa

juu unohdetaan nuo perhearvot ja tehdään yhteishyvää a la rosa. Laitetaan mekin ukkomme pelleilemään telkkariin ja kikatellaan joka paikassa... Tulee parempi maailma.

Mä en ymmärrä mitä vikaa on pullan tuoksuisessa kodissa ja kotiäidissä ja siisteissä ja hyvin kasvatetuissa lapsissa? Eikö siisteys ja hyvä henki kodissa ole jokaisen tavoite?

Ei mitään vikaa, jos se on naisen oma valinta. Ja kuten sanottiin, on itsekästä, jos se on ainoa merkittävä asia ja muu maailma saa pärjätä miten pärjää.

Se vanha kunnon sana 'solidaarisuus' merkitsee juuri tätä: välitetään ja autetaan muitakin kuin sen oman navan hajun piirissä olevia.

Ennen lapsia tein vapaaehtoistyötä, mutta lasten synnyttyä en ole todellakaan ehtinyt. Kun käy töissä niin illat lasten kanssa ovat muutenkin niin lyhyitä, että ei siinä paljon ehdi maailmaan parantamaan. Mutta olen tehnyt osani ennen lapsia ja varmasti jatkan, kun lapset ovat isompia.



Jos miettii vain kaikkia maailman epäkohtia ja yrittää puuttua niihin kaiken aikaa niin siinä alkaa tuntemaan voimattomuutta ja epätoivoa kun asiat eivät oikeasti muutu. Joskus on hyvä olla itsekäs ja tehdä hyvää vain omalle lähipiirille. Siitä se lähtee.

vain omaa itsekkyyttään. Välillä tuntuu varmasti Rosalta vaikealta ja ahdistavalta (ainakin nyt kaamosaikaan) olla erilainen äiti"friikki", joka suorittaa koko ajan normi "äitityyppiä" vastaan. Rosa ei laita ruokaa, Rosa ryppää, Rosa vetää huumeita. Rosa on miesmäisiä arvoja naisille kannattava feministi. Ne ovat Rosan tärkeimmät arvot, jotka menevät oman lapsen äitiydenkin edelle. Rosalla ei taida itsellään olla äidinvaistoja, eikä osaa ymmärtää niitä, kenellä on. Suurin osa naisista on kuitenkin naisellisia arvoja kannattavia feministejä, mutta koska nämä naiset keskittävät aikansa perheeseensä, heillä ei ole aikaa ei halua tulla julkisuuteen kuuluttamaan oman elämäsä erinomaisuutta eikä tarvettakaan kyllä edes puolustaa omaa olemustaan. Rosa ressukka, äidiksi kasvaminen on rankkaa hänen eväillään...