Miten saada teini tajuamaan, että on muutakin

Eikö sillä kuitenkin ole kavereita sekä koulussa että urheiluseurassa?



Eli riittää koulu ja urheilu sosiaaliseksi elämäksi?

ja seksikokeilut. Olisin huolissani jos minulla olisi tuollainen teini.

eikä ehdi tapaamaan ketään viikolla, paljon läksyjä ja pitkät päivät, useampi 8-16.



Tapaa viikonloppuisin sitten, illalla mesettelee tai ovat facebookissa..

Hyvä kuitenkin, että on sentään kavereita, jotka kinuavat leffaan yms. Jos lapsi on perussosiaalinen, en olisi kuitenkaan huolissani. Koulu ja urheilu vievät aikansa ja antavat myös elämään sisältöä. Kaikkeen ei ehdi.

eikä ehdi tapaamaan ketään viikolla, paljon läksyjä ja pitkät päivät, useampi 8-16. Tapaa viikonloppuisin sitten, illalla mesettelee tai ovat facebookissa..

On myös pitkät päivät ja suorittaa ib-tutkintoa joka vaativa.

Ehkä sitten riittää tuo määrä sosiaalista elämää:)

ap

Jos (ja kun) kilpaurheilu on rankkaa ja koulukin jo yläasteella suhteellisen haastavaa, niin ehkä hän ei enää jaksa sen jälkeen riekkua ulkona kavereiden kanssa. En olisi huolissani, jos kavereita kuitenkin riittää. Hienoa, että nuoresi on vastuuntuntoinen!

Omasta lukioajastani muistan lähinnä ruokalan hauskat keskustelut ja hyppytunnit. Kirjoitin ihan hyvät paperit ja nyt on yliopistotutkinto kourassa, että en ihan lekkeriksi lukiota vetänyt. :) Kyllä sitä sosiaalista elämää ehtii lukiossa viettämään.



Anna tehdä mikä mieleistä on, jos teini on tyytyväinen ja onnellinen.

ja seksikokeilut. Olisin huolissani jos minulla olisi tuollainen teini.

ja seksikokeilut. Olisin huolissani jos minulla olisi tuollainen teini.

18 ja 19v on vielä teini ja silloin kerkee humputteleen kyllä. Musta irtosuhteet ei ole hyväksi nuorille, eikä alkoholikaan.

18-19vuotiaalal on jo paljon enemmän järkeä päässään näiden asioiden suhteen kuin 15-16 vuotiailla.

Aika karu äiti olet, jos otsissasi olet, todella toivon, että et ole.

Omasta lukioajastani muistan lähinnä ruokalan hauskat keskustelut ja hyppytunnit. Kirjoitin ihan hyvät paperit ja nyt on yliopistotutkinto kourassa, että en ihan lekkeriksi lukiota vetänyt. :) Kyllä sitä sosiaalista elämää ehtii lukiossa viettämään. Anna tehdä mikä mieleistä on, jos teini on tyytyväinen ja onnellinen.

97% valmistuvista (pääsääntöisesti kaikki valmistuu, harvoja poikkeuksia on joskus) pääsee suoraan yliopistoihin.

Jos teini on lajissaan hyvä ja on ITSE JA OMA-ALOITTEISESTI tehnyt tavoitteellisia suunnitelmia urheilu-urastaan, niin minä kyllä kannustaisin häntä siinä. Hyvä, että huolehtii koulusta samalla.

Onko hänellä kavereita urheilun parissa? Tiedätkö, pyöriikö hän niiden kanssa yhtään? Vai onko kyseessä yksilölaji?

Meillä on käyty tämä asia läpi, kun jalkapalloilijapoika oli 14-vuotias. Totesimme kuitenkin keskusteltuamme pojan valmentajan kanssa, että tärkeintä on oma-aloitteisuus. En tarkoita, että teinisi pitäisi tähdätä ammattiurheilijaksi - sellaisella ei kovin moni Suomessa elä ja vain hyvin pienellä osalla on mahdollisuus päästä ulkomaille - mutta jo teini itse kokee, että asia on hänelle niin tärkeä juttu, että voi sysätä muita asioita toiselle sijalle, niin hänen on annettava ainakin yrittää ja vanhempien on tuettava häntä.

Voi olla että valinta osoittautuu huonoksi, mutta mitä sitten? Ei se ole kuolemaksi.

On ihan teinistä itsestään kiinni, riittääkö koulu ja kilpaurheilu.

se lopetti ratsastuksen, jota aiemmin harrasti lähes päivittäin (jonkun verran myös kilpaili) ja koulunkäyntikään ei enää kiinnosta. Vain kaverit ja niiden kanssa ulkona vetelehtiminen kiinnostaa. Myös tupakan ja alkoholin kanssa on ollut ongelmia, niihin on puututtu, mutta ei niitä kokonaan ole saatu kitkettyä pois.



Todellakin koulu ja yksi harrastus riittää, varsinkin jos on kavereitakin, kaverit toki ovat tärkeitä teinille (sillä yritän itseäni lohduttaa, että hyvä kun sentään on kavereita, vaikka olisin paljon onnellisempi, jos ne kaverit olisi vaikka sellaisia kuin sinun teinisi eikä näitä luuseri-juoppo-tupakoitsija- tyypppejä, jollainen omakin teini tietenkin on, tai yrittää olla, katsotaan miten saamme sen kiskottua sieltä pois, pieniä valonmerkkejä nyt ysiluokalla sentään koulun kanssa ollut....)

Alkoholi ja muut typeryydet eivät kiinnostaneet. Vasta täysi-ikäisenä tuli oltua humalassa ekan kerran.



Koen, että minulla on ollut onnelliset teinivuodet; en vaihtaisi niitä mihinkään.

Omasta lukioajastani muistan lähinnä ruokalan hauskat keskustelut ja hyppytunnit. Kirjoitin ihan hyvät paperit ja nyt on yliopistotutkinto kourassa, että en ihan lekkeriksi lukiota vetänyt. :) Kyllä sitä sosiaalista elämää ehtii lukiossa viettämään. Anna tehdä mikä mieleistä on, jos teini on tyytyväinen ja onnellinen.

Etukäteen peloteltiin lukion rankkuudella jne

Meidän tyttö on ekalla ja vähän on RENTOA. Kahdessa viimeisessä jaksossa on mennyt kolmena päivänä viikossa 10:een ja hyppytunteja on ainakin 5 viikossa. Perjantaina koulua 11.15 - 12.30. Kyllä kuule yläasteella oli tiukempaa.

Ja kyllä, kaikki vaaditut kurssit ovat tuossa lukkarissa, opinto-ohjaaja tekee ekan luokan lukujärjestykset. Koeviikot eivät todellakaan ole rankkoja ja läksyjä on tosi harvoin. Ekassa kurssitodistuksessa kaikki aineet 8 (samoin kuin oli yläasteella)