Meneekö tuo lapsi oikeasti ikinä potalle enää???

Noin 1,5-vuotiaana tyttö oli lähes päiväkuiva. Kävi potalla ja tikisti pissat pottaan, tuli satunnaisesti jopa sanomaan, että on pissahätä. Ostettiin jo pikkuhousutkin ja likipitäen päästiin vaipoista. Siis melkein.



Tytöllä on aina ollut vatsantoiminta vähän sitä sun tätä ja vuosi sitten ummetus meni TOSI pahaksi. Tyttö itki ja parkui kivusta aina kakalla käydessään. Luumuista ei tullut hullua hurskaammaksi, Levolaceista sun muista ei ollut mitään apua ja juotettiin vettä ja syötettiin kuitukaurapuuroa minkä ehdittiin. Lääkäristä sitten haettiin reseptiä tiukempiin troppeihin, joista väliaikainen hyöty sentään. Mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Tyttö pelkää kuollakseen pottaa... Jonkin aikaa suostui pytylle, pienentäjän kanssa, mutta se oli ehkä virheliike aikana, jolloin kakkaaminen oli kivuliasta - pottapaniikin lisäksi saatiin aikaan pyttykammo...



Ok, unohdettiin koko juttu ja ajateltiin hoitaa ummetus ensin pois. Enemmän tai vähemmän lääkityksellä on menty siitä saakka. Lastenpolille aikaa odotellaan.



Kun tilanne nyt jotenkin oli saatu hallintaan, yritettiin pottaa uudestaan (viime keväänä, maaliskuun tienoilla) - ei puhettakaan. Tyttö sai hysteerisen kohtauksen jo ajatuksestakin. Ok, ei sitten. Heinäkuussa suunnilleen päätin yrittää uudelleen. Tällä kertaa rankalla lahjonnalla. Ostettiin ihan erinäköinen potta ja karkin voimalla sain houkuteltua tytön istumaan siihen housut jalassa. Viikon verran aina välillä yritettiin ja yritettiin, mutta edistystä ei juurikaan. Ilman housuja ei kertakaikkiaan istunut.



Ok, potta taas jäähylle. Tuumailin sitten, kun kesä ja kuuma oli, että josko oppis sit vaikka ulos. Ja AJATTELIN pitää ilman pöksyjä omassa pihassa hilputtelemassa. Joo, oikein kivasti meni siihen saakka, kun tyttö päätti, että potan jälkeen ehkä toiseksi kamalinta maailmassa on kinttuja pitkin valuva pissa. Kaksi vahinkoa ja mulla oli hysteerisesti kirkuva tenava, joka alkoi siis kirkua heti kun vaipan otti pois - oli pissahätä tai ei... Ehdotin vienosti pottaa ja pyttyäkin, mutta ei. Kirkui kahta kovempaa. Lisäksi tyttö oppi kesän mittaan pidättämään kakkaa niin loistavasti, ettei edes peräruiskeista ollut juuri mitään hyötyä, kun tyttö päätti, ettei aio kakata ollenkaan! Ja voi vaan kuvitella minkälaisella huudolla sitä kakkaa taas tehtiin, kun toinen on pää punaisena pidätellyt parhaimmillaan pari päivää...



Ei sitten. Ja taas odotellaan. Lääkäriltä on haettu taas uusia troppeja mahan toimintaan lokakuun alussa (Kolmen päivän tehokuuri vaaditaan siihen, että tenava ei enää PYSTY pidättämään) ja tilanne sen suhteen on taas paljon parempi. Tällä hetkellä nyt sentään voi taas olla ilman housujakin toisinaan, mutta jos vihjaisen, että potallekin toki voi mennä, jos on hätä tulee taas tuttu raivari ja tyttö kiskoo vaikka itse vaipan päälleen, kun hätä iskee...



Mulla alkaa iskeä epätoivo... Nyt tytöllä ikää siis 2,5v

Toki meillä poika oli tasan 4v ennen kuin oppi kuivaksi, mutta poika ei todellakaan tajunnut ollenkaan MILLOIN hänellä on pissahätä, vasta yli 3-vuotiaana ylipäätään oppi sen verran hallitsemaan rakkoaan, että oppi tikistämään sen pissan pottaan halutessaan... Pidättämiseen oli tästä vielä hyvin pitkä matka. Tyttö tietää ja tyttö osaa. On myös lähes yökuiva. (Poika ei ole vieläkään, edes lääkityksen kanssa vaikka ikää 5,5v)



Miten pitkiä aikoja sitä taukoa oikein pitäisi potasta pitää? Vai mitä hittoa tässä oikein pitäisi tehdä? Neuvolasta saa vain neuvon, unohtakaa potta... No, on unohdettu välillä kuukausiksi. Muttei se mitään auta...