Lue keskustelun säännöt.
Vedin kunnon pultit 10v:lle
12.11.2011 |
Ja kiroten raivosin. Perkelettä, helvettiä ja saatanaa käytin, vittua en sentäs, koska sen merkitys on niin ruma.
Lapsi siis kerta toisensa jälkeen samaa asiaa (koululäksyjä) taistelee ja vänkää vastaan. Minä vieressä istuen alkuun neuvon nätisti niin kuin aina ja kun lapsi vaan kitisee, näsäilee ja tahalleen hutiloi niin aloin tämän raivoamisen. Lapsi tästä säikähtää ja lopettaa pelleilyn.
Väärinhän se on tiedän toki, mutta tämä vaan tuntuu olevan ainoa keino millä lapsi tajuaa asian olevan vakava ja tärkeä. Voitte uskoa, että tämä on rasittavaa ja stressaavaa.
Miksi tuo lapsi ei usko muuten?
On keskusteltu asiallisesti kerran jos toisenkin. Kahdestaan minä äiti ja lapsi, kahdestaan isä ja lapsi ja sitten usein me kaikki kolme.
Ja olemme ihan normaaliperhe, lapsi ei ole mikään adhd rajatapaus enkä minä mikään raivomutsi. Hiekkalaatikolla et arvaisi, että näin meillä.
Mainittakoon vielä, että lapsi on koulussa niitä paremmin pärjääviä. Kokeista tulee 9-10. Kokeisiin luku ei ole taistelua vaan ihan mukavaa. Kyse ei siis ole siitä, että läksyt olisivat liian vaikeita. Kyse on yleensä hutiloinnista ja kirjojen unohtelusta.
Kommentit (5)
Meillä ei ole tarvinnut vieressä istua ja ohjata kuin jonkun verran ensimmäisellä luokalla.
Lapset ovat vastuullisa ja ovat hoitaneet kotitehtävät itsenäisesti enkä ole niitä tarkistanut.
Toki kyselen koulukuulumisia edelleen, toinen yläkoulussa ja toinen lukiossa.
Jos koetulokset luokkaa 9-10 niin mitä ihmettä tappelet sen lapsen kanssa, anna hänelle vastuuta niin oppii huolehtimaan itse hänelle annetuista tehtävistä.
kahden menestyjän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylmänrauhallisesti sanot lapselle, että jos läksyt eivät ole tunnin sisään tehty, niin telkkaria ei katota loppuviikon aikana ollenkaan tai joku pleikka lähtee tms. Ja sit kans pidät sanas.
Siinä oppisi vähän ottamaan itekkin vastuuta tuo lapsi eikä sun tartteis kuunnella sen näsäilyjä!
Ainakin mulle helpompi toimintamalli.
Kyllä aikuinen saa kiroilla, lapset eivät.
Aikuisilla on paljon muitakin oikeuksia, mitä lapsilla ei. Lapsi saa tehdä niitä sitten aikuisena, mutta ensin pitää kasvaa aikuiseksi lapsen elämää viettäen.
Kyllä aikuinen saa kiroilla, lapset eivät. Aikuisilla on paljon muitakin oikeuksia, mitä lapsilla ei. Lapsi saa tehdä niitä sitten aikuisena, mutta ensin pitää kasvaa aikuiseksi lapsen elämää viettäen.
kiroilu nyt on sellainen juttu, että aikuisen ei pitäisi tehdä sitä lasten kuullen, eikä varsinkaan lapselle. Toki on paljon juttuja, jotka ovat aikuisille sallittuja ja lapsille ei, mutta mielestäni kiroilu ei ole sellainen asia: se nyt on periaatteessa aikuisellekin "nounou"-juttu ja jos aikuinen esimerkillään näyttää, että kiroilu ok kun oikein suuttuu niin aika naiivia olisi se lapselta kieltää. En jaksa uskoa, että aikuinen vakavana selittäisi, että kiroilu on kyllä aikuiselle ok, mutta lapselle ei. Jos aikuinen kiroilee, tulisi hänen myöntää, että "ups, mokasin ja tein sellaista mitä ei saisi tehdä"...
muistathan, että jos kiroat lapselle suuttuessasi, lapsellasi on oikeus kirota suuttuessaan. Olisi naiivia perustella "vain aikuinen saa kirota". Ja toisekseen mielestäni on aika kamalaa jos oma vanhempi kiroaa omalle lapselleen.
Istukaa alas saman pöydän ääreen (silloin kun tilanne ei ole päällä) ja laatikaa säännöt: miten ja milloin läksyt tehdään, milloin luetaan kokeisiin. Jos homma ei toimi, menettää etuisuuksia (pelikielto/ ei kavereille / tv-kielto /ei harrastukseen jne).
Miksi istut vieressä jos lapsi kerran osaa asiansa? Anna lapsen tehdä läksyt yksin ja läksyjen jälkeen tuo tehdyt läksyt nähtäväksi. Jos ok niin saa lähteä kavereiden kanssa tai mitä nyt vapaa-aikana tekeekin. Näin osoitat lapselle, että uskot häneen ja hän on tarpeeksi vastuullinen hoitamaan läksynsä.