Lue keskustelun säännöt.
10v pelleili ruokapöydässä ja kaatoi maitolasinsa, mulla kilahti
12.11.2011 |
Mikä siinä on kun 10v ja 8½v ei pysty samaan aikaan syömään ilman että suu käy ja kalkatus on suurta ja jopa pelleillään.
Nyt sitten kaatui maito ja vedin pultit, karjuin kuin hinaaja ja puhuin rumasti ja komensin huoneeseensa.
Nyt sitten "kostaa" minulle sillä ettei tule syömään, ruoka odottaa lautasella pöydässä.
Hyvin menee, muutenkin tuntuu pahalta kun poika nykyisin enemmän tai vähemmän naama mutrulla päivittäin ja mikään ei vaivaa kun kysyn ja pelkkä olemassaoloni riittää siihen että vastaus on "sä ärsytät".
Jepjep, anteeksi lapseni että olen jo huolissani tuosta sitruunanaamastasi ja ilmeistäsi kun tätä jatkunut jo jonkin aikaa.
PASKAA!!
Kommentit (21)
muksullla on paha olla, liekö taustalla masis kuten meillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten oireili ja mitä saanut avuksi?
ap
muksullla on paha olla, liekö taustalla masis kuten meillä
muksullla on paha olla, liekö taustalla masis kuten meillä
Eiköhän tuossa ole taustalla alkava murrosikä ja sen mukanaa tuomat temput. Täällä av:lla aikusilla (miehillä) on aina sairautena narsismi ja lapsilla masennus. Onko ihmiset ihan kadottaneet järkensä sen mukaan, mitä arki on! Joskus v*tuttaa, joskus ei.
Meillä 10v sotkee muutenkin syödessään enmmän kuin kaksi pienempää yhteensä, ihme tohottaja. Ja kaikki kolme ei yksinkertaisesti voi olla samassa pöydässä, ei tuu syömisestä mitään.
Et ole ainoa, joka on pinnansa menettänyt ja karjunu naama punasena, jos yhtään lohduttaa. Ja meillä kans sama juttu, minä ärsytän ihan koko ajan ja joka asiassa, vaikken sanoisi/tekisi yhtään mitään :D
Tyhmältä tuntuvat asiat saavat laidan yli. Nyt aamulla ei konsolin ohjain toiminut..kauhea vikinä kun mikään ei ole hyvin..heitti ohjaimen, repi askartelunsa jota oli vaalinut, jätti jääkaapin oven mielenosoituksellisesti selälleen, hakkasi päätä pöytään, potki jalkapalloa rappusiin vaikka hyvin tietää että on kiellettyä..koulurepun heitti las rappusiin voimalla(onneksi lukulasit eivät olleet siellä).
Ja nyt taas menee koko loppupäivä siihen että hän inisee pienimmästäkin asiasta.
Aina ollut tällaista, ihan kaikki pienetkin harmitukset saavat aikaan hirvittävää vitinää..
Todellla rasittavaa, äidinrakkaus on koetuksella...
Ei toi ihan terve ole...joskus mietin mahtaako selvitä murrosiästä hengissä..
Pieneastä asti on kannustettu ja kehuttu, siltä siitä on tullut valmiiksi hävinnyt ihmisenalku..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan nyt ehkä 2kk ajan.
Ja outous ilmenee juuri sillä että olen "ärsyttävä" vaikken olisi mitään kummmempaa edes "tehnyt tai sanonut" ja sillä että hän on naama mutrulla päivittäin. Silmänsä on suuret ja kauniit, niistä näen selvästi surua tms mutta kun mikään ei kuulema vaivaa ja kaikki hyvin, koulussa sujuu 10 arvoisesti, kavereita on, mieluinen harrastus jne.
MUTTA miksi helvetissä sitten näen hänen kasvoistaan ja silmistään muuta??? nykyisin päivittäin.
Tulen hulluksi, selitin lapselle etten pahuuttani kysy ja kysele vaan koska rakastan niin että sydän on rusinana ja jos en rakastaisi niin en välittäisi enkä kyselisi.
ap*repii hiuksia päästään*
ps. eikä asiaa auta se ettei mies huomaa kuulema mitään ja että teen virheen kyselemällä ja plaaplaaa:/
Ja sitten taas toisaalta sinulla ei ole auktoriteettia.
Lasin kaatuminen on vahinko, sinä pimahdat semmosesta kertoo yhden asian.
Ja toinen paljastuu kun lapsi pelaa teillä vastaasi.
Meillä on ruoka-ajat. Jos ei syö silloin niin on ilman. Mitä sitten jos lapsi kieltäytyy syömästä? Jälleen sekoilet turhasta, kuten vahingosta.
Jos minun lapseni puhuisi kuten teillä lapsi puhuu: "sinä ärsytät" tai on sitruunana muuten kuin aiheesta (lapsikin saa olla huonolla tuulella) niin siihen taas pitää puuttua!
Ehkä sun lapsella on jotain painamassa mieltä ja kotona voi avautua, tai siis teidän tapauksessa voi koheltaa miten tykkää eikä siitä tule sanktioo.
Lapsesi on melko iso: jos hän tahtoo että hänellä on ison lapsen etuja niin pitää täyttää myös odotukset miten käyttäytyy.
Arestia (kaverit ei tule teille ja lapsi koulusta kotiin), koneet pois, sänkyyn mennään aikaseen eikä klo 22, puhelinta ei käytä kotona. Harkkoihin voi mennä purkamaan energiaa mutta sieltä suoraan kotiin. Tätä viikko ja lisää päiviä jos käytös jatkuu.
Sun tarttee yhdessä isukin kanssa miettiä miten teidän lapsi saa ja miten pitää käyttäytyä ja yhtenä rintamana toimia.
Ei liikaa vaadita outoja: vahinkoja saa tapahtua (sinullekin) ja olla huono päivä mutta kyllä siitä pitää yli päästä. Lapselle taas tarttee näyttää erilaisia tapoja hillitä itseään että osaa päästä tunteiden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka miten saisi kymppejä!
Tai sitten lapsella voi olla jotain murhetta elämässä; onko lähipiirissä tapahtunut jotain suurta? Onko draumaattisia asioita käsitelty tarpeeksi? Vai onko lapsi jäänyt selviämään yksin joistain jutuista, vaikka jonkun kuolemasta?
Vaikka lapsi ei halua puhua jostain niin selvästi tarttee jotain tukea.
Pian purkaa itseään jossain ulkona tai koulussa alkaa näkymään tuloksissa. Vai onko se vasta asia jolloin puutut; kun lapsen koulumenestys on heikkoa? Voihan hikkekin kärsiä vaikka saisi hyviä numeroita.
Jos hermostut noin maidon kaatumisesta, ei ihme, ettei lapsesi viihdy seurassasi. Ruokapöytäkeskustelu on oikein toivottavaa. Ei mitään kalkatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin se maitolasi kaatui sen pelleilyn seurauksena, ei vahingossa.
Toiseksi meillä ei mennä tuskin koskaan vasta klo22 (uusivuosi jne asia erikseen) nukkumaan vaan niin että yöunta tulee se 10-11h/vrk ja osin siksi mm koulumenestys hyvää kun ei ole univajeesta johtuvaa ylivilkkautta/keskittymiskyvyn puutetta yms.
Meillä ollut ruoka-ajat vauvaiän jälkeen aina eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Joskus joku kerta jää välistä kun elämässähän on eri tilanteita.
Meillä on myös aina voinut näyttää ne ikävätkin fiilikset ja siitä mm saatu kiitosta että kotona kokevat olonsa niin turvalliseksi että täällä sitten purkautuvat koska pkssa ja koulussa käytös on moitteetonta.
Mutta siitähän tässä ei nyt ollutkaan kyse.
Ylipäätään sinun kommentissasi ei ollut päätä eikä häntää koska minä en tosiaankaan kaipaa enkä varsinkaan tarvitse mitään maalaisjärkeen pohjaavaan kasvatukseen ja normivanhemmuuteen liittyviä oppeja.
ap
Ja sitten taas toisaalta sinulla ei ole auktoriteettia.
Lasin kaatuminen on vahinko, sinä pimahdat semmosesta kertoo yhden asian.
Ja toinen paljastuu kun lapsi pelaa teillä vastaasi.Meillä on ruoka-ajat. Jos ei syö silloin niin on ilman. Mitä sitten jos lapsi kieltäytyy syömästä? Jälleen sekoilet turhasta, kuten vahingosta.
Jos minun lapseni puhuisi kuten teillä lapsi puhuu: "sinä ärsytät" tai on sitruunana muuten kuin aiheesta (lapsikin saa olla huonolla tuulella) niin siihen taas pitää puuttua!
Ehkä sun lapsella on jotain painamassa mieltä ja kotona voi avautua, tai siis teidän tapauksessa voi koheltaa miten tykkää eikä siitä tule sanktioo.
Lapsesi on melko iso: jos hän tahtoo että hänellä on ison lapsen etuja niin pitää täyttää myös odotukset miten käyttäytyy.
Arestia (kaverit ei tule teille ja lapsi koulusta kotiin), koneet pois, sänkyyn mennään aikaseen eikä klo 22, puhelinta ei käytä kotona. Harkkoihin voi mennä purkamaan energiaa mutta sieltä suoraan kotiin. Tätä viikko ja lisää päiviä jos käytös jatkuu.Sun tarttee yhdessä isukin kanssa miettiä miten teidän lapsi saa ja miten pitää käyttäytyä ja yhtenä rintamana toimia.
Ei liikaa vaadita outoja: vahinkoja saa tapahtua (sinullekin) ja olla huono päivä mutta kyllä siitä pitää yli päästä. Lapselle taas tarttee näyttää erilaisia tapoja hillitä itseään että osaa päästä tunteiden yli.
Kun lapsi vähän temppuilee, niin hetihän sillä on pakko olla masennus! Ei se voi olla väsynyt, kouluasioihin kyllästynyt tai vain ylipäätään huonolla tuulella. Ei. Lapsi ei saa koskaa olla mitään noista. Masennusta se siis on. Kyllä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä ei olekaan kyse etteikö "hikke" voisi jostain kärsiä.
Siitä on kyse ettei hän omien sanojensa mukaan kärsi mistään ja minua turhauttaa koska mielestäni 10v kykenee jo puhua ajatuksistaan ja tunteistaan niin ettei toisen tarvitse vain arvailla ja epäillä.
Mutta kun mikään ei kuulema vaivaa ja piste, enkä viitsi enää ahdistellakaan asiasta koska sekin sitten kääntyy vastaan, en ole mikään yleinen syyttäjä tai inkvisaattori vaan äiti jolla ehkä anturit hieman norm enemmän koholla omien kokemusteni kautta.
ap
Vaikka miten saisi kymppejä!
Tai sitten lapsella voi olla jotain murhetta elämässä; onko lähipiirissä tapahtunut jotain suurta? Onko draumaattisia asioita käsitelty tarpeeksi? Vai onko lapsi jäänyt selviämään yksin joistain jutuista, vaikka jonkun kuolemasta?
Vaikka lapsi ei halua puhua jostain niin selvästi tarttee jotain tukea.
Pian purkaa itseään jossain ulkona tai koulussa alkaa näkymään tuloksissa. Vai onko se vasta asia jolloin puutut; kun lapsen koulumenestys on heikkoa? Voihan hikkekin kärsiä vaikka saisi hyviä numeroita.
Kaikille tunteiden ilmaisu ei ole helppoa. Varsin usein se on vaikeaa erityisesti pojille ja miehille - ainakin jos pelättävissä on, että kuulija reagoi ärhäkästi, kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt taas erotettaisiin ne puurot ja vellit toisistaan, kiitos!
Reagoin ärhäkästi kyllä, MUTTA siihen ruokapöydäsäs pelleilyyn ja niin että sen saurauksena kaatuilee täydet maitolasitkin.
Jos muuhunkin reagoisin ärhäkästi, lue tunteiden näyttämiseen ja kertomiseen, niin tuskinpa he näyttäisivät niitä asioita kotona ja olisi saatu kiitosta heidän moitteettomasta käytöksestä muualla kun "kotona uskalletaan sitten purkaa ne muut tunteet".
Alkaa taas vaikuttamaan siltä tämä touhu täällä ettei äiti-ihminen saisi olla ns huolissaan lapsestaan vaan luetaan rivien välistä ja sivuilta kaikkea soopaa ja tehdään ihme olettamuksia ja oikomisia ja yritetään syyllistää vaikka sitten wc-paperin väristä.
ap*miten täällä on taas niin vatia porukkaa*..
Kaikille tunteiden ilmaisu ei ole helppoa. Varsin usein se on vaikeaa erityisesti pojille ja miehille - ainakin jos pelättävissä on, että kuulija reagoi ärhäkästi, kuten sinä.
Jonkinlainen uhaikä/esi-murrosikä sattuu tuohon 9-10 vuoden paikkeille. Kyllä se siitä.
Tämä ei tietenkään yhtää lohduta ap:ta juuri nyt, mutta sanoinpahan silti.
jolla ei nähtävästi ole kaikki muumit kotona. En ymmärrä kaltaisiasi vanhempia, jotka antavat lasten pelleilyn jatkua niin pitkään, että jotain tapahtuu ja sitten huutavat kuin hinaajat. Sinä se äiti olet, sinun olisi pitänyt jo pelleilyn alussa puhaltaa peli poikki.
Lapsellasi on sitruunanaama, koska sinä teet hänen elämästään helvetin. Niin yksinkertaista.
Eikä esim tuo Hitler-youtube pätkä.
Joten kiitos sinulle, sait hymyn kasvoilleni:DD
ap
jolla ei nähtävästi ole kaikki muumit kotona. En ymmärrä kaltaisiasi vanhempia, jotka antavat lasten pelleilyn jatkua niin pitkään, että jotain tapahtuu ja sitten huutavat kuin hinaajat. Sinä se äiti olet, sinun olisi pitänyt jo pelleilyn alussa puhaltaa peli poikki.
Lapsellasi on sitruunanaama, koska sinä teet hänen elämästään helvetin. Niin yksinkertaista.
Eikä esim tuo Hitler-youtube pätkä. Joten kiitos sinulle, sait hymyn kasvoilleni:DD ap
jolla ei nähtävästi ole kaikki muumit kotona. En ymmärrä kaltaisiasi vanhempia, jotka antavat lasten pelleilyn jatkua niin pitkään, että jotain tapahtuu ja sitten huutavat kuin hinaajat. Sinä se äiti olet, sinun olisi pitänyt jo pelleilyn alussa puhaltaa peli poikki. Lapsellasi on sitruunanaama, koska sinä teet hänen elämästään helvetin. Niin yksinkertaista.
Miksi on niin helppoa huutaa lapselleen siksi, että itse olet mennyt tekemään väärin?
En tee samaa virhettä.
Sääli lastasi jolla ei ole vaihtoehtoa kuin olla jankkaamassa kanssasi.
Morjesta sitten vaan ja anteeksi uudestaan!
9
Ennen oli niin "kiltti" ja uskoi jo yhdestä sanasta.