Aaah, ma oon niin taynna noita eraita " kilpailuhenkisia" aiteja, joiden on pakko KOKO AJAN kilpailla lastensa " osaamisilla" ja vertailla omia ja toisten lapsia...

... ja jessus että sitä " osaako se jo kuperkeikan, kyllä MEILLÄ jo osataan!" riitti siihen saakka kunnes meidän poika 2½ v ikäisenä alkoi puhua kunnolla (=R, S ja K tulevat ihan normaaleina) ja heidän tyttö ei nyt lähes 4v ikäisenä, vieläkään puhu niin, että siitä ulkopuolinen sais selvää, kun lähes kaikki kirjaimet korvataan T:llä:)



Pahanilkistä, myönnän, mutta nyt on sukulounaat paljan mukavampia!

Aika harva sitä kumminkaan tekee sentakia, että voisi kehua omaan kullannuppuaan paremmaksi.



Kaikki ei välttämättä tiedä minkäkokoinen lapsi yleensä on jossain tietyssä iässä tai missä iässä lapsi yleensä oppii konttaamaan, laskemaan...



Älä vaivaudu lukemaan sellaisia aloituksia tai älä ainakaan sitten vastaa niihin jos noin ottaa päähän!

lapsemme (eka kuten arvata saattaa) että olen niin innoissani hänestä ja hänen tekemisistään että jotakuta se saattaa ärsyttää. Pojalla kuitenkin ikää jo 3v joten ei mitään alkuinnostusta. Olen vain niin onnellinen hänestä ja koska on ensimmäinen niin ihmeissäni aina uudesta ikävaiheesta mitä ne jo tuon ikäisenä osaa :-)

Sain joskus aikoinani niin tarpeekseni tuosta kilpailemisesta,että aloin välttelemään noita äiti-piirejä.

Ja kun se kilpailu ei ollut pelkästään siitä mitä kenenkin lapsi osaa,vaan se oli myös kilpailua siitä,kenen lapsella oli hienoimmat vaatteet.

vaan siihen tiettyyn sävyyn puhumista, anteeksi vaan...

Kyllä sen huomaa, kun ollaan kateellisia tai omahyväisiä tai vahingoniloisia tai jotain muuta... SIllä näitäkin ihmisiä on, uskokaa pois.

Vierailija:

Älä vaivaudu lukemaan sellaisia aloituksia tai älä ainakaan sitten vastaa niihin jos noin ottaa päähän!

JA usko pois, vetäydyin myös pois nopeesti siitä seurueesta...

Se että juuri kerkeät sanomaan millon oma lapsesi on ehkä jotain oppinut niin sieltä jo tulee tukka putkella tekstiä milloin hänen lapsensa ovat tehneet saman asian ja plussaahan on jo he ovat sattumoisin oppineet jotain jo aikasemmin...

Idiootteja!

hiekkalaatikolla ja yleensä äitien keskuudessa, mutta en usko kenenkään tarkoittavan sitä kilpailuna. Varmaan itsekkin olen osallistunut tähän vertailuun, huomaamattani. Ja jos toinen puhuu esim. lapsen tekemisestä, tulee ekana ihan ajatusyhtymänä mieleen että joo.. kyllä meilläkin tehtiin sillain... ilman mitään kilpailuhenkisyyttä. Ikävää jos toinen kokee sen negatiivisena, ei sillä ole tarkoitus nollata kenenkään osaamista.

Kun kerroin että nukumme perhepedissä, hän suorastaan pöyristyi, MITEN SE ON MAHDOLLISTA - ettekö saa lastanne " kuriin" .



Ja siitä lähti. Tuli ohjetta, että teette näin, hirveet unikoulut nyt heti, ei ei mikään perhepeti ole hyvä ratkaisu - hän kyllä tietää kun on jo kaksi lasta ja omissa sängyissään nukkuvat.

Sanoi melko suorin sanoin MITEN ERINOMAINEN KASVATTAJA HÄN ONKAAN - sieltä tuli litaniat tarkkaan, milloin heillä on alettu pottailla ja opittu kuiviksi, milloin on osattu rakentaa palapelit ja miten kauniisti käyttäytyvät ruokapöydässä, eivät kiukuttelekaan koskaan.

JA että muka lapsilla olisi temperamenttieroja, pyh, ei kun kyse on kasvattamisesta siis KASVATTAMISESTA. Toiset ne vaan on luonnostaan hyviä vanhempia ja kasvattajia, ja toiset, ne on vähän laiskempia ja lepsumpia ja muutenkin huonompia.



Siis pikku huppelissa tuli totuus hänenkin ajattelutavastaan, ja melko suoraa tekstiä antoi kuulua meidän " kasvatustavoistamme" ja elämäntavoistamme ylipäätään... Olipa hilpeetä kuunneltavaa. ;)

esim. talollaan, sisustuksellaan, autollaa, vaatteilla ym.

Tuttavina mulla on jokunen tällainen, heille tosiaan on tärkeää mitä designia olohuoneen kalusteet edustavat tai kenen muotoilijan suunnittelemat verhot keittiössä roikkuvat.

Muutaman kerran olen aiheuttanut hämminkiä, kun minulta ovat kysyneet että minkämerkkiset arki- ja juhla-astiastot meillä on ja olen vastannut että sellainen Ellokselta tilattu käy molempiin meillä. Tai että kenellä ompelijalla olen aikonut ompeluttaa jouluverhoni - hm, ostin valmiina paketissa Jyskistä...

Välillä tuntuu että lapset niputetaan samaan sarjaan, merkiksi menestyksestä...

Yritän ymmärtää heitä, mutta samanhenkisiä he eivät kanssani ole... ;)

Äidit tykkäävät kehua kullannuppujaan. Ei se niin vakavaa ole.

"Minä en kilpaile, mutta olen itse niin rakastunut ja ihastunut

lapsemme (eka kuten arvata saattaa) että olen niin innoissani hänestä ja hänen tekemisistään että jotakuta se saattaa ärsyttää. Pojalla kuitenkin ikää jo 3v joten ei mitään alkuinnostusta. Olen vain niin onnellinen hänestä ja koska on ensimmäinen niin ihmeissäni aina uudesta ikävaiheesta mitä ne jo tuon ikäisenä osaa :-)"

Mä luin "pojalla on ikää jo 30 v. joten ei mitään alkuinnostusta." :D :D

Mut hei, entä kun onkin? Kai se ihastelu vaan jatkuu? Meidän poika se sai hyvän työpaikan ja kaikki sitä siellä kehuu, kuinka meidän poika osasi senkin työtehtävän tehdä kaikista parhaiten!" ;)