Nautinnosta ahdistuminen ja kieltäytyminen

Kuka osaisi sanoa miksi en voi tehdä mitään, mikä tuottaa iloa itselleni? Vaikka olisi aikaa, osaamista halua vaikka tehdä jouluaskarteluja, kierrän hommaan alkamista, koska en voi sallia itselleni iloa.



Tai jätän siivoamatta, koska se siivottomuuden kärsimys on helpompi olotila kuin siivotun ihanuuden keskellä eläminen.



Vähän hankalaa selittää, mutta ihan kuin olisin "enemmän kotonani kärsimyksessä" kuin ilossa ja itsetyytyväisyydessä. Tähän liittyy ahdistuneisuuden kokemusta ja jonkinlaisia viitteitä pakkoajatuksista.



Typerintä on, että kieltäytymiseni on täysin järjetöntä. En suorita esim. laihduttamista, himourheilua, ylitunnollista äitiyttä vaan järjestän irrationaalisia "piinoja" itselleni ja salaan sen muilta.