Mitä mieltä äidistä, joka ei ulkoiluta taaperoaan päivittäin?

En minäkään ulkoiluttanut omia taaperoitani joka päivä. Ihan terveitä koululaisia ovat, ulkoilevat nykyään ihan itse.

Kun näen lasten kanssa ulkoillessa päivittäin ne iloiset naamat ja kivat touhut siellä puistossa/metsässä jne. Me oltiin tänään puistossa jossa oli 23lasta vanhempineen tai hoitotäteineen ja kyllä oli kivaa kaikilla. Ja ennenkuin joku narisee ettei lähipuistoissa kukaan käy niin eipä ollut tuokaan meidän lähipuisto vaan ihan lähdettiin kauemmas puistoon että löytyi niitä kavereita. Ja juu me kuulutaan niihin kahdesti päivässä ulkoileviin ja yleensä ainakin toinen päivän ulkoiluista on muualla kuin kotipihassa. Lapset 1v, 3v, ja 5v.

Meillä siis "lähipuisto" on mikä tahansa 2km:n säteellä. Muihin ei yleensä mennä, koska muksu ei viihdy niin kauaa vaunuissa ku mitä menee jos kävelee pidemmälti tai hyppää bussiin. Mutta eipä se onneksi kaipaa niitä leikkikavereitakaan, on nyt 1v., mutta ehkä sitten kun alkaa kaivata, jaksaa jo odottaa sen bussimatkankin :) Toinen ulkoilu mennään mettässä samalla kun viedään koirat juokseen vapaana, joten se on sitten se meidän toinen ulkoilu :)

T:#10

En ole ap, mutta en tod. leikityttänyt taaperoa puistossa joka päivä. Lapsi oli noin 1,5-vuotias, kun rupesimme käymään hiekkalaatikoilla jne.

Lapsi oppi kunnolla kävelemään vasta noin 1v3kk ja silloin oli tsiljoona kiloa lunta. Eihän siellä pääse edes käveleen ja puiston keinut lumen peitossa.



Odotin, että lumet sulaa jal apsi kasvaa.



Ap, ehdit kyllä ulkoilla lapsesi kanssa vuosikausia!

taapero, mutta koen kyllä kevyttä ulkoista painetta hänen ulkoiluttamisekseen. Ja nimenomaan ulkoilutusta se on, kun kiireen vilkkaa lasta tungetaan haalariin heti kun on herännyt ja syönyt, että jaksaisi edes sen 20 min. istua rattaissa!



En sitten käy hänen kanssaan ulkona joka päivä ja olen kyllä huomannut, miten pihamammat hiljenevät kun sitten pari kertaa viikossa ilmestymme pihalle ja käymme pikapikaa kiertämässä muutaman kilometrin lenkin ja sitten taas äkkiä sisälle. Varmaan pitävät minua ihan epäinhimillisenä, kun lapsi ei pääse raittiiseen ilmaan, muttakun vauva alkaa parkua ja kiljua jos joutuu vaunussa istumaan yli 30 min. ajan ja mitä muuta tuollaisen kanssa vielä tekee, joka osaa vasta jotenkuten ryömiä.



Ja ei tod. nuku ulkona tämäkään tapaus. On niin utelias, että uni tulee vain kun on pimeää ja hiljaista, muuten pitää nähdä mistä tulee mikäkin ääni yms. Onneksi sentään nukahdettuaan sietää meteliä, tai meillä asuttais villasukat jalassa eikä päästäis ikinä mihinkään!



Olemme sitten pyrkinyt kompensoimaan raittiin ilman puutetta viikonloppuisin, kun voimme ulkoilla koko perheen voimin. Vaunulenkitkin onnistuu, koska jos pieni kiljukaula alkaa konsertin, isänsä kantaa häntä sen aikaa sylissä, että jaksaa taas istua jonkun kilometrin. :D



Joojoo, hyville on opetettu, tiedetään.

kuulla,etten ole ainut äiti ,joka ei ulkoile läheskään päivittäin ;) kaikki 3 lasta nukkuneet päikkäritkin melkein aina sisällä poikkeuksia lukuunottamatta! terveitä ovat, vanhin käy koulua ja polkee tai kävelee 2km koulumatkan eestaas päivittäin,pelaa jalkapalloa ja ulkoilee kavereiden kanssa yllin kyllin...

keskimmäinen 10 pv/kk hoidossa ja ainakin siellä ovat paljon ulkona...

nuorin vasta oppi käveleen 1v 3kk ja sitä ennen ulkoilu oli "hankalaa" ei pysynyt missään pystyssä ja konttamineen kuraliejussa ei häntä myöskään oikein innostanut...nyt viihtyy jo pikkasen paremmin ulkona, mutta ulos mennään jos siltä tuntuu,sisälläkin hauskaa...

joten äitejäkin siis on erilaisia, musta ei ikinä tulis sellaista,että aamulla ulos ja iltapäivällä taas ja kelillä kuin kelillä ;)) muutenkaan en ole mikään super rutiiniäiti, mutta se tuntuu meillä toimivan..

mutta joka päivä lähdetään JOHONKIN pari kertaa päivässä. Mun oma pää ei kestä kökkiä sisällä koko päivää, tulee ihan mökkihöperö olo. Ettekö te ei-ulkoilevat käy siis missään esim. aamuäpäivällä, vaan lapsi menee päikkäreille niin ettette ole poistuneet kotoa? Mä en jaksaisi, tosi tylsää.

mutta joka päivä lähdetään JOHONKIN pari kertaa päivässä. Mun oma pää ei kestä kökkiä sisällä koko päivää, tulee ihan mökkihöperö olo. Ettekö te ei-ulkoilevat käy siis missään esim. aamuäpäivällä, vaan lapsi menee päikkäreille niin ettette ole poistuneet kotoa? Mä en jaksaisi, tosi tylsää.

Haen esikoisen koulusta, käyn kaupassa, käyn lenkillä, ja siis tämä kaikki taaperoni kanssa.

Aamupäivät vaan hujahtaa, kertakaikkiaan! Siinä puoli kasin aikaan alotetaan päivä, kun isä ja esikoinen ovat lähteneet kouluun ja töihin. Siinä sitten katsellaan kiireettä ehkä lastenohjelmia, minä katson saksalaista saippuaa kasista ysiin, taaperon kanssa samalla luetaan kirjaa sohvalla tai leikitään olkkarin matolla. Sitten kello on jälkeen ysin, ollaan syöty jossain vaiheessa aamupala, leikitään, siivotaan, pestään pyykkiä, luetaan taas kirjaa, leikitään, jne...Kympin jälkeen alkaakin valmistautuminen päiväunille jo! Puoli yksitoista lähdetään kävelylle, taapero kärryihin pitkälleen, itselle napit korviin ja radio päälle, tunti-pari kävelyä. Taapero herää viim. 12.30 kun lähdetään hakemaan esikoista koulusta.

Siinä meidän aamupäivä. Ihan kivaa meillä on näinkin, mutta todella tunnen tuijottavat silmät selässä, kun muut äidit puistosta käsin näkevät, kuinka me puoli yhdeltatoista lähdetään nukutuslenkille...

ap

inhosin sydämeni kyllyydestä leikkipuistossa hiekkiksen reunalla pönötystä. Ennekkin menin lapsen kanssa metsään kävelylle, tai olimme partsilla.



Ihan terve, hoikka ja liikkuvainen lapsi tuosta on silti kasvanut.

että lapsi nukkuu edelleen vaunuissa päikkärit. Mä kyllästyin siihen vaunurumbaan ja opetin pojan nukkumaan päikkärit omassa sängyssä kun täytti vuoden. Siihen saakka mekin kärryteltiin suunnilleen samalla konseptilla kuin te nyt, kiireettömän aamun jälkeen. Nyt lapsi on lähempänä 2-vuotiaana niin vilkas, ettem edes jakaisi olla sisällä siihen saakka, kun nukahtaa. Nyt kun se päikkäriaika on vapautunut mun omaksi ajaksi kotona, niin on helppoa lähteä jo aamulla johonkin liikkeelle ja sitten tulla kotiin syömään ja nukkumaan. Yksi vaihtoehto olisi siis se, että kokeilisit jo luopua noista vaunu-unista niin lapsi voisi valveilla ollessaankin tehdä jotain ulkona. Mutta toisaalta - jos et itse tuosta systeemistä kärsi mitenkään niin anna mennä kuten teille parasta on!

mutta joka päivä lähdetään JOHONKIN pari kertaa päivässä. Mun oma pää ei kestä kökkiä sisällä koko päivää, tulee ihan mökkihöperö olo. Ettekö te ei-ulkoilevat käy siis missään esim. aamuäpäivällä, vaan lapsi menee päikkäreille niin ettette ole poistuneet kotoa? Mä en jaksaisi, tosi tylsää.

Haen esikoisen koulusta, käyn kaupassa, käyn lenkillä, ja siis tämä kaikki taaperoni kanssa.

Aamupäivät vaan hujahtaa, kertakaikkiaan! Siinä puoli kasin aikaan alotetaan päivä, kun isä ja esikoinen ovat lähteneet kouluun ja töihin. Siinä sitten katsellaan kiireettä ehkä lastenohjelmia, minä katson saksalaista saippuaa kasista ysiin, taaperon kanssa samalla luetaan kirjaa sohvalla tai leikitään olkkarin matolla. Sitten kello on jälkeen ysin, ollaan syöty jossain vaiheessa aamupala, leikitään, siivotaan, pestään pyykkiä, luetaan taas kirjaa, leikitään, jne...Kympin jälkeen alkaakin valmistautuminen päiväunille jo! Puoli yksitoista lähdetään kävelylle, taapero kärryihin pitkälleen, itselle napit korviin ja radio päälle, tunti-pari kävelyä. Taapero herää viim. 12.30 kun lähdetään hakemaan esikoista koulusta.

Siinä meidän aamupäivä. Ihan kivaa meillä on näinkin, mutta todella tunnen tuijottavat silmät selässä, kun muut äidit puistosta käsin näkevät, kuinka me puoli yhdeltatoista lähdetään nukutuslenkille...

ap

lapset eivät nukkuneet ulkona kuin muutaman kerran ja puistossa emme olleet koskaan



Toinen on SM tason kilpauimari ja toinen lumilautailussa erittäin hyvä



Eli mitä ap voi tästä päätellä ?

Ettekö te ei-ulkoilevat käy siis missään esim. aamuäpäivällä, vaan lapsi menee päikkäreille niin ettette ole poistuneet kotoa? Mä en jaksaisi, tosi tylsää.

vauva muutaman kuukauden ajan. Ei me ainakaan käydä missään aamupäivällä, kun vauva nukkuu jatkuvasti. Päikkärit on lyhyitä, mutta niitä vedetään aina n.1,5 h valveillaolon jälkeen hyvin sikeästi.

Saas nähdä muuttuuko rytmi merkittävästi, kun lapsi tavoittaa tuon taaperouden rajapyykin, mutta epäilen, että meillä menee silti aamupäivät kotihommissa ja päikkäreiden parissa. Sitten iltapäivästä lapsi kyllä valvoo 4-6 tuntia putkeen ja sen aikana käydään joskus kaupassa tms, mutta harvoin sitäkään ulkoiluksi voi laskea.

Eikä sitä pää leviä äidilläkään, kun on muuta kiinnostavaa tekemistä. Minäkin olen yhden lapseni kanssa jopa sen verran kiireinen, etten ehdi lehtiä lukemaan tai edes AV:lle! :D Ei se sisälläolo sitä tarkoita, ettei mitään tehtäis...

on äiti, jolla on joko vain se taapero, tai sitten äiti, jolla se taapero on vanhin lapsi. Itselläkin on se tilanne, että taaperon lisäksi on sekä isompi että pienempi lapsi, ja isomman eskari (vienti, haku) vie kiitettävästi sitä aikaa, jonka ne taaperoita ulkoiluttavat mammat viettävät puistossa ihmetellen, miksen minä ole siellä. En ole, koska mulla on muutakin elämää. Toisekseen, kun lapsia on enemmän kuin se yksi, ei todellakaan huvita esim. kaatosateella, paukkupakkasella tai muuten vaan huonossa säässä tapella sekä taaperon että vauvan kanssa ulkovaatteet päälle, huolehtia sivussa siitä että esikoinenkin laittaa kunnolliset vaatteet ja sitten vielä täristä itse umpijäässä ulkona, koska itselle ei ehdi kunnolla pukea, kun kaksi lapsista karjuu keuhkonsa ulos sillä aikaa. Jep, meillä ei ulkoilla huonolla säällä edes viikonloppuisin. Arkena on pakko sen verran, että esikoinen viedään ja haetaan eskariin, mutta sen enempää välttämättä ei.

Puistoilevat äidit luulette että teitä tuijotetaan, tai ihmetellään,tai painostetaan ulkoilemaan?

Itse ulkoilen päivittäin lapseni kanssa, mutta en kyllä pidä silmällä muiden ulkoiluja, enkä ole ikinä edes miettinyt muiden menoja. Jokaisella on omat tyylinsä olla ja elää.

Puistoilevat äidit luulette että teitä tuijotetaan, tai ihmetellään,tai painostetaan ulkoilemaan?

ole vain luulo, koska mieheltäni on udeltu useamminkin kuin kerran, että "vieläkö se vaimon sektiohaava on niin kipeä, ettei ulos pääse" tai "onkos se teidän lapsi ollut kipeänä, kun ei ole ulkona" tai jotain vastaavaa. Ja tosiaan jos tuijotetaan hiljaa kun kävelen ohi, niin se on aika painostavaa. Heti kun olen kuulomatkan ulkopuolella, niin räpätys alkaa taas. Mulle hyvin harvoin edes hyvää päivää toivottavat, mutta miestä haastattelevat kuulemma sillointällöin, kun meidän parkkipaikka on siinä puiston vieressä ja mies joutuu auton sinne viedä kotiin tullessaan.

Että kyllä siellä joku aina tarkkaan merkkailee ulkoiluaikoja, mutta meitä nyt on niin moneksi. Onhan siellä toki normaalejakin äitejä lastensa kanssa, mutta tällainen naapurikyttääjien piiri kokoontuu myös.