Pariutuminen on toivotonta!

no, olosuhteiden takia en voi muuttaa, muuten kyllä voisin käydä "ulkona" jos osaisin mutta kun en ole koskaan oppinu enkä mä suoraan sanottuna oikein usko että jostain baarista löytyis vakavasti otettavia miehiä tai että ne lähestyis mua.



ap

Mulla on samat tuntemukset.



Ei oo ketään eikä taida koskaan tullakaan ketään. Mä oon ollut sinkkuna jo melkein 8 vuotta. Eikä loppua näy. Baareissa en jaksa käydä, harrastuksiin ei ole aikaa.. elämä menee töissä ja kotiarjen pyörityksessä lasten kanssa. Nettitreffejäkään en enää jaksa, niistä ei ole mitään todellista jäänyt koskaan käteen. Ja tosiaan useamman kanssa kaikki vaan jotenkin hiipuu, vaihdellaan muutamia viestejä mutta siihen se sitten jää. Nyttenkin vähän sen tyyppinen "kokemus" menossa. Ei mua jaksa edes innostaa, jos otsa rutussa joutuu miettimään puheenaiheita jne.



Että mitäpä sitä sitten.. mä oon alkanut pikkuhiljaa tyytymään siihen ajatukseen, että mä elän koko elämäni yksin. En sitä haluaisi, mutta ei mulla näytä olevan vaihtoehtoja. Pitää vaihtaa vaan ne unelmat parisuhteesta ja rakkaudesta joihinkin toisiin unelmiin.

sitten pokasin baaritiskiltä miehen, jonka kanssa meillä on mainio etäsuhde. 35 km välimatkaa ja onni kukoistaa. Mä olen liian itsenäinen asumaan yhdessä. Nyt meillä on lapsen kanssa oma lupa ja oma tupa. Seksi on mahtavaa, eikä mies ala käymään hermoon.



Jos ap ei suostu muuttamaan, eikä liikkumaan - tilanne on vähintään haasteellinen. KOtoa kukaan ei hae, harva tyytyy etäsuhteeseen ja ainoastaan tapaamalla ihmisiä, voi löytyä se paras. Tarvitaan 1000 miestä, että voi löytää yhden helmen.



Tsempiiä taistoon.

sorry...