Lue keskustelun säännöt.
Teinkö väärin?
08.11.2011 |
Mulla on uhmaikäinen 3,5- vuotias tytär.
AAmut on yhtä tuskaa, tyttö kiukuttelee kaikesta. Tai ei kiukuttele mutta kokeilee rajojaan. Tyyliin: takkia ei voi laittaa päälle vaikka pyydän tuhat kertaa. Tuijottaa mua vaan uhmakkaana ja joudun lopulta pukemaan takin tytön päälle.
Ei suostu tulemaan portaita alas, vaan odottaa että maanittelen tyttöä ja komennan miljoona kertaa.
Tyttö herää itsekseen aamulla, eli liian aikaisin. Myös kiireisiä aamumme eivät ole, hänellä on aikaa katsoa telkkaria rauhassa, syödä aaamupalaa kotona jos niin tahtoo.
Olen useana aamuna kun käyttäytyy näin, varoittanut että jos uhmaaminen ei lopu ja tyttö ei ala tottelemaan, takavarikoin päivän ajaksi tytön rakkaimman pehmolelun, joka on tytölle henki ja elämä. Varoitin tänään monta kertaa tällä, sanoin että pehmolelu jää kotiin, jollei lapsi ala totella.
No ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin takavarikoida lelu, kun tyttö selvästi koetteli rajojaan ja katsoi kuinka pitkälle voi mennä. Vasta päiväkodin ovella tyttö tajusi että ihan oikeasti hän ei saa lelua, vaan se on nyt minulla.
Mulla on niin huono omatunto nyt kun lapsi jäi lohduttomasti itkien päiväkotiin. Soitin kyllä äsken perään ja sanoivat että ei ole enää mitään ongelmaa. Koen ihan hirveän huonoa omaatuntoa siitä että riistin lapsen rakkaimman lelun.
Olen rehellisesti sanoen lepsu kasvattaja, vihaan komentaa lastani, vaikka tiedän että se on tytön omaksi parhaaksi. Siksipä kai tuo rajojaan koettelee.
Kysyn vaan nyt, käytinkö valtaani väärin? Oliko kohtuutonta takavarikoida lapsen lelu?
Kommentit (14)
mutta parempi olisi mennä siihen lapsen viereen ja polvistua sen eteen, ja pyytää toimimaan ja kädestä pitäen näyttää, että miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi uhmaikäselle antaa periksi joka asiassa; muutenhan siitä tulee aivan kamalakäytöksinen koululainen! ja riistit lelun vain päiväksi, saako siis sen illalla takas? ja jos ei huomennakaan tottele, tee sama uusiks ja kato miten reagoi, että onko ns oppinu jo..
ei voi uhmaikäselle antaa periksi joka asiassa; muutenhan siitä tulee aivan kamalakäytöksinen koululainen! ja riistit lelun vain päiväksi, saako siis sen illalla takas? ja jos ei huomennakaan tottele, tee sama uusiks ja kato miten reagoi, että onko ns oppinu jo..
ite olisin tehny ihan samalla tavalla, mut en olis ehkä soittanu pk:hon enää vaan luottanu siihen että pärjää :)
sinänsä OK, mutta ihan rakkainta pehmolelua (unilelu/turvatavara päiväkodossa?) ei ehkä kannata ottaa. Kannattaa jo uhkauksia sanoessaan miettiä, voiko/kannattaako ne tosiaan toteuttaa.
eli siinä mielessä toimit väärin, että annat ensin periksi "kaiken" eli olet lepsu kuten itse sanoit ja sitten väsyneenä lopulta rajaat rankalla kädellä. lapsi on ihmeissään, eikä se turvallisuus mitkä rajojen asettamisen tarkoitus on, pääse kehittymään lapsessa vaan hakee niitä rajoja sitten toistuvasti.
Rajat on rakkautta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, että hoet jotain miljoona kertaa, on just sitä lepsuilua, millä et saavuta mitään! Lapsi tietää, että tarkoita kuitenkaan mitään, mitä sanot.
Sun pitää sanoa asiasta kerran tai kaksi ja sen jälkeen todellakin toteutat uhkailusi!
Toinen juttu on sit se, että miksi et voi pukea lastasi aamulla?
Meillä 4 lasta ja kaikkien kanssa aamut on lähtöineen sujunu ihan ilman ongelmia, kun olen auttanut niitä pukemaan. Vaikka todellakin osasivat itse :) Mutta päivä lähti paljon paremmin käyntiin ilman sotimista turhasta asiasta.
Nyt nuorinkin on jo 8v ja on todella omatoiminen koululainen. Puhumattakaan vanhimmasta, joka on jo muuttanut kotoa pois. Eli et sinä aamuisella pukemisella lastasi pilaa :)
Mutta tuollaisella turhalla uhkailulla pilaat!!
Olen vain pukenut lapsen ja lähtenyt. Lapsi on aika pian huomannut, että kiukuttelu ei auta. Jos ei pue itse niin sitten äiti pukee, jos ei kävele itse niin sitten äiti kantaa. Komennan tasan kolme kertaa ja sitten puen, kannan, enkä enää pyytele enkä kysele ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotin täyslynkkausta, kivitystä ja vähintään huostaanottouhkauksia..
Selitin ehkä tuon pukemisepisodin huonosti: Puen lapsen joka aamu, en vaadi että pitäisi edes yökkärit ottaa itse pois. Koen että asiasta on turha tapella ja voin sen hyvinkin itse tehdä. Tänään olin laittamassa tytölle takkia paallä, ja lapsi venkoili ja vaikeutti pukemista kaikin keinoin. Otti lopulta takin pois ja heitti maahan. Komensin laittamaan senn takaisin päälle, mutta lapsi tuijotti mua tyyliin mähän en sua tottele..
Ihan saan itteäni syyttää tilanteesta. Olen ollut todella lepsu tytön kanssa, koska itse olen kasvanut todella tiukassa kurissa, ja jotenkin en halua lapselle samaa, koska muistan miten helvettiä se aikaan oli kohdallani.
Joku sanoi että oli kohtuutonta viedä unilelu lapselta, ja sitä mä vähän pelkään. Tosin lapsi ei nuku enää päiväunia, vaan lepäilee päiväkodissa, tai mitä nyt tekevätkään.
Annan toki lelun lapselle illalla takaisin. Mitä jos huomenna on sama meno aamulla? Vienkö taas lelun? Lapsi ei oikein välitä muista leluista, van tästä.
T- AP
huono käytös jatkuu..ethän sä tee mitään laitonta..nykyään kun ei saa lastaan ees läppäistä pyllylle että tottelis niin tuo on vähintä mitä voit tehä että saat jotain aikaan.. ei voi antaa 3,5 vuotiaan ehdoilla mennä kun on täysin riippuvainen vanhemmistaan. kyllä se on aikuisen tehtävä pyörittää arkea eikä lapsi!!!
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veisi lapsen tärkeintä lelua
jos ei aikuinen saa lasta tottelemaan muulla konstilla kuin viemällä lapselta turvaa antavan esineen, niin vika on kyllä jossain muualla kuin lapsen käytöksessä
anteeksi nyt vain kovasti, mutta tosi törkeä teko
Ei unilelun takavarikoiminen voi olla ainoa tapa, jolla saat lapsesi järjestykseen (jos nyt sekään edes toimii).
Kun lapsi on jo 3,5-vuotias, täytyisi olla jo takana reilusti yli vuoden verran opetusta siitä, miten toimitaan missäkin tilanteissa ja että aikuisen sana määrää, miten tehdään. Se mitä tarvitset ennen kaikkea, on pitkät hermot, koska sun on a) määriteltävä huonolle käytökselle sopiva seuraus. b) toteutettava se vaikka 50 kertaa päivässä. Aresti joko omassa huoneessa tai jossain muussa tietyssä paikassa 3 minuuttia (ei koske sitä aikaa kun lapsi huutaa ja raivoaa niin ettei kontaktia saa, vaan alkaa rauhoittumisesta). Jos lapsi syö karkkia, karkit pois siltä päivältä. Jos lapsi katsoo tv:tä, ei ohjelmia sinä päivänä. Vaihtoehtoja on paljon kun vain vähän miettii. Mitä te teette, tai lapsi tekee, yleensä kotona, ja minkälaisia etuja hänellä on? Edut pois, jos uhmaa. Komentaminen ja ohjaaminen on pelkkää sanahelinää, jos niiden toteuttamatta jättämisestä ei ole seurauksia, jotka lasta oikeasti harmittavat. On tarkoitus opettaa lapselle, ettei uhmaaminen kannata, koska se tekee siitä päivästä tai ainakin tunnista paljon ikävämmän kuin mukautuminen aikuisen sanaan.
Aikuisen hermostuminen ei sinänsä haittaa, mutta se vie kummankin huomiota pois siltä olennaiselta, eli oppimistapahtumalta. Toki uhmalapsen kanssa hermostuu, mutta parhaan tuloksen saa jos onnistuu sen välttämään. Silloin lapselle välittyy paremmin, että tilanteesta ei pääse kuin koira veräjästä, jos aikuinen hermostuu niin että siltä menee pasmat sekaisin ja antaa rangaistuksen, jota ei jostain syystä (esim. kohtuuttomuuden takia) voi edes toteuttaa useita kertoja.
Mä olen henkkoht pitänyt niitä lelutakavarikkoja parhaina seurauksina silloin, jos itse uhmaaminen jotenkin liittyy leluihin. Lelua on pidetty huonosti, että on vaarassa mennä rikki, mätkitty lelulla toista lasta, kieltäydytty jakamasta, kieltäydytty siivoamasta leluja laatikkoon tms. Jos lelu ei ole tilanteessa mitenkään osallisena, takavarikko on jotenkin outo seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä toimii se, että uhkaan ottaa tytöltä (5-vuotias jo) pois esim. kynät pariksi päiväksi (hän rakastaa piirtämistä) ja olen ottanutkin kun kiukuttelu ei ole loppunut. Rakkainta nalleaan en ottaisi, se olisi mielestäni julmaa kun on selvästikin lapselle tärkeä tuki ja turva. Mutta jatkossa voisit uhata ottaa jonkun toisen kivan lelun tms. jolla tyttö tykkää leikkiä. Ja pitää sen lelu "jäähyllä" tietyn ajan.
Meillä tämä toimii hyvin, nyt auttaa jo siis pelkkä uhkaus, että kynät lähtee jos kiukuttelu ei lopu. :)
Mun mielestä on paljon helpompi kasvattaa hyvällä kuin pahalla. Lapset kun luonnostaan haluavat miellyttää. Tuon ikäiselle joku tarrasysteemi olisi noihin aamuihin ihan paras.
Sovitte vaikka selkeästi, että aamuisin pitää pukea nätisti, ei saa kiuketella ja pitää pestä hampaat. Siis lapselle selkeät ehdot. Kun ne täyttyy, saa tarran. Itse kannattaa muistuttaa koko ajan tarrasta.
Kun tarroja on riittävä määrä tienattu, niin paistat lettuja, menette uimaan, ostat lelun, leivotte sämpylöitä tms. mikä nyt lapsesta olisi huippukivaa. Tuon ikäisestä melkein mikä vaan mitä saa äidin kanssa tehdä on huippukivaa.
Joku jäähy tms. on yleensä aika huono noihin siirtymäjuttuihin,koska on tarkoitus päästä lähtemään ajallaan sinne päiväkotiin eikä ole mahdollista istuttaa siellä jäähyllä.
Kun palkinto on ansaittu, niin kyllä se hyvä käytös jää aika helposti tavaksi.
Mäkään en turvalelua veisi, se on julmaa. Toki esikoisen kanssa siihen itsekin syyllistyin nukutushommissa ja se tie vei ojasta allikkoon.
Kolme lasta mulla on.
että jos nyt et tee tätä ja tätä, niin sitten saat rangaistukseksi *** ja sä myös pidät sen rangaistuksen. Lapsi on oppnut, että sä vain uhkailet ja että hän saa oikeasti tehdä mitä haluaa ja sä teet hänen puolestaan kaikki asiat. Lapsi pompottaa sua ihan täysillä. Turhaan sä sitä pehmolelua murehdit, mutta mieti etukäkteen nuo rangaistukset, että ne ovat sellaisia mitkä sä haluat toteuttaa eivätkä suhteettoman suuria.