Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeen: mies liihottaa kuin teini
06.11.2011 |
Yli 10 v yhdessä ja ero tullut voimaan. Kesästä saakka ollaan eletty kahden kämpän elämää, lapset seilaa reppu selässä ees taas.
Meillä on paperilla vuoroviikot, mut käytännössä kun kummallakin vuorotyö, lapset on sillä, joka on kotona yön.
Mies ei ole hetkeäkään yksin kotonaan jos lapset ei ole siellä ja jos ei ole töissä. Jos tulen yöllä töistä, ja on minun hoitoviikkoni, heivaa lapset heti aamusta mulle ja viilettää uuden naisensa luo. Tai kavereitten. Ei välitä paskaakaan lastensa tunteista, itse asiassa, näkee niitä niin vähän arjessa, että kuvittelee varmaan kaiken olevan hyvin ja olevansa hyvä isä, kun katsoo niitä pari päivää viikossa.
Lapset ei uskalla sanoa isälleen mitään, mielistelevät sitä, pelkäävät varmaan, että isä hylkää heidätkin. Minulle näyttävät sitten ne negatiiviset tunteet, minulle itketään eroa ja isän ikävää.
isä on ollut tänä syksynä risteilyllä, viikon ulkomaan matkalla ja juuri ilmoitti lähtevänsä viikoksi etelään tammikuussa. Lapsille tuli niin paha mieli, kun toivovat, että heidätkin vietäisiin jonnekin, jossa saavat uida polskia päivät pitkät...Kuka sai taas selittää miehen tekosia? En voinut sanoa lapsille, et isä lähtee mieluummin reissuun uuden naisensa kuin teidän kanssa, vaikka mieli teki, mut mun sydän särkyi jo pienten puolesta. Vaikka mulla olis millainen uros tässä, niin en vois kuvitella lähteväni sen kanssa viikoks jonnekin aurinkoon ja jättäväni lapsia tänne....
Miten helvetissä saan ukon tajuamaan, että lapset tulee ensin ja vasta sitten, JOS on vapaa-aikaa, hän voi mennä omia menojaan. Hän luulee olevansa hyvä isä, kun kerran viikossa vie lapset saman päivän aikana uimaan, leffaan ja keilaamaan. Arkea ei eletä ollenkaan, isän kanssa vaan juhlitaan ja välillä vie harrastuksiin. Usein pyytää siskoaan lapsenvahdiksi omina viikkoinaan jotta pääsee viihteelle tai paneskelemaan. Ei tajua, että ei se ole sama olla tädin kanssa kuin isän kanssa.
En tiedä, mihin oikein ottaisin yhteyttä tai millä uhkailisin miestä, että tajuaisi, että lapset ei ole edes erosta selvinneet, ja en halua, että ajattelevat, että me molemmat vaan halutaan eroon heistä. Minä hoidan heidän kaikki asiansa 90 %:sti, mutta toki haluan myös omaa aikaa joskus, koska olen niin läkähdyksissä tästä yh:na olosta, sitä paitsi työn lisäksi opiskelen vielä välillä iltaisin.
Pitääkö uhata oikeuteen menolla, ja tosi tiukoilla hoitoaikatauluilla, jos homma ei toimi? Miehellä on asenne, että en saa hänelle tulla sanomaan, miten hänen pitää elämäänsä elää. Mitään keskusteluyhteyttä meillä ei ole, kaikki sovitaan s-postilla tai tekstareilla, ja hän ei vastaa eikä kommentoi kirjoituksiani, jos yritän näistä asioista puhua.
*huoh*
Kommentit (11)
1 aikuinen maksaa aikas paljon vähemmän kuin 1 aikuinen + 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aio ottaa lapsia kokonaan itselleni. Päin vastoin, olen ajatellut uhata, että haen oikeuden päätöstä, jossa lapset menee kokonaan isälleen, jollei tyyli muutu. (en edes tiedä, voiko sellaista edes hakea....mut ei tiedä sekään....)
ap
1 aikuinen maksaa aikas paljon vähemmän kuin 1 aikuinen + 2 lasta.
ei sillä ole rahasta tämä kiinni
ap
et sinä voi miestä pakottaakaan yhteishuoltajuuteen jos se vaan päättää että mieluummin matkustelee ja paneskelee kuin hoitaa lapsiaan. Vai annatko ne sitten huostaan? Ehkäpä mies tulee järkiinsä aikansa liihotettuaan. Ja ehkä lasten kannattaisi kertoa miltä tilanne heistä tuntuu, jos ei mies ihan sydämetön ole.
tai liki sama. Ihan tärkein neuvo sulle on: pyri pitämään hyvät välit exään niin pääsette kaikki (etenkin lapset) helpommalla. Noin se oli meilläkin, isi vietti aikaa parikymppisten muutaman kerran vaihtuneiden tyttösten kanssa, teki matkoja ym. Sovitut säännölliset tapaamiset ei pitäneet jne.
Exäsi ei tuossa tilanteessa pysty ottamaan lapsia huomioon, on itse vielä niin sekaisin ja laittaa omaa elämäänsä ja psyykeään kuntoon noin. Jos on fiksu ihminen niin tuo on vaan ohimenevä vaihe.
Minusta on ihan ymmärrettävää että isä lähtee reissuun uuden naisen (enemmin kuin lasten) kanssa. Tuskin lasten kanssa lähteminen olisi tässä se vaihtoehto ollutkaan, on se kuitenkin ihan erilainen eri syistä tehtävä reissu. Pointti ei varmaankaan ole ollut se matka vaan luoda uutta parisuhdetta.
Teillä on vuoroviikkosysteemi, joka kuitenkin toimii? Mutta toisaalta sanot että isän luona ei vietetä arkea ollenkaan? Siis ollaanko siellä arkea vai ei? Toisaalta sanot että isä ei välitä lasten tunteista, mutta toisaalta järjestää heille kaikkea kivaa ja elämä on yhtä juhlaa? En ymmärrä...
Mies on kyllä oikeassa siinä ettei sulla ole oikeutta määräillä miten elämäänsä elää, se on ihan miehen oma asia, enkä kyllä ihmettele ettei suostu puhumaan. En kyllä suostuisi minäkään jos exäni määräilisi miten minun pitää elää. Olette eronneet, eikä se enää kuulu sinulle kuinka paljon ja kenen kanssa bailaa tai matkustelee tai kuka hoitaa ja kuinka paljon lapsia kun ovat hänen luonaan.
Koita pitää hyvät välit ja elää omaa elämääsi (eikä vaan lasten kautta)ja tapaile kivoja miehiä (ja lähde vaikka sinäkin viikoksi etelään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni vaan vaati jo alussa yksinhuoltajuutta MINULLE. Hän ei siis suostunut yhteishuoltajuuteen. Hän halusi olla vapaa. Oli se kyllä katkeraa, että kuitenkin 15 yhteistä vuotta ja kolme lasta eivät näyttäneet merkitsevän hänelle mitään. Ja just se, kun minä arjessa näin lasten ikävän ja jouduin setvimään isän aiheuttamat pettymykset. Ihan kun ei olis muuten ollut tarpeeks rankkaa! Isä suostui tapaamaan lapsia aluksi 2 viikon välein. Tanssit, risteilyt, Lapin matkat, kylpylät, alkoholi ja uusi naisystävä veivät miestä. Sitten mies vähensikin lasten tapaamista, sanoi tapaavansa kerran kuussa, sanoin, että edes 3 viikon välein, kun lapsilla on niin ikävä. Lapset ovat alkaneet oireilla niin pahoin, että viestiä on tullut päiväkodista ja perheneuvolassa olen lasten kanssa rampannut. Olen itsekin ollut aivan poikki. Avunpyyntöni meni pitkään kuuroille korville, mutta nyt exä on luvannut käydä taas 2 viikon välein. Hän kun tajusi, että lapset tulisivat hänen vastuulleen (ei virallisesti), jos ihan "lopahtaisin".
Lastenvalvojalle soitin siinä vaiheessa, kun lapset alkoivat vaikeasti oireilla, vastaus: Isää ei voi mitenkään pakottaa tapaamaan lapsiaan, lapsen etu ei ole joutua vastentahtoisen aikuisen hoitoon.
Voimia!
että tämä on joku "vaihe" ja ohimenevää.
Vuoroviikkosysteemi toimii siis niin, että lapset ovat vaikkapa tämän viikon isällään, mutta kuitenkin esim. tänään minulla, koska isä töissä. Ja tällä viikolla toisen kerran myös. Ensi viikolla ovat periaatteessa minulla, mutta menevät isälleen, kun olen yön töissä, mutta isä ei hoida heitä siellä vaan joku toinen.
Isä korvaa poissaoloaan viemällä lapsia huvituksiin, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa, ne vaan sattuvat osumaan aina samalle päivälle 1-2- viikon aikana, ja äidin kanssa eletään sitten sitä tylsää arkea. Äiti pakottaa pesemään hampaat ja tekemään läksyt ja siivoamaan huoneet. Isällään ei tosin ole siivottavaa kun lapsilla on siellä kuulemma vain sänky ja toisella patja. Vähän niin kuin väliaikaismajoitukselta kuulostaa...
kyllä minusta minulle kuuluu, kuka hoitaa lapsia hänen luonaan. Hän on nämä lapset tehnyt joten hänen on myös hoidettava osansa lasten hoidosta ja kasvatuksesta.
Enkä minä puutu siihen miten elämäänsä elää ja kenen kanssa, silloin jos on selkeästi hänen vapaaviikkonsa, mutta kun olisi lasten kanssa edes omilla viikoillaan.
Ja tuo on minusta ihan järjetöntä itsekkyyttä ajatella tässä kohtaa omaa napaansa ja luoda uutta parisuhdetta lasten kustannuksella, ero ei ole edes paperilla vielä selvä, ja lapsilla on ollut täysi työ sopeutua tilanteeseen kesästä lähtien.
Mutta nykyajan ihminen on minä-minä-kaikki-mulle-heti, kakaroita tehdään ja sit ajatellaan, että kyllä ne pärjää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
by the way, niin kovasti en himoitse viikon lomalle etelään, että jättäisin lapseni tänne itkemään ja ikävöimään, ottaisin matkalaukun ja sanoisin, heippa, nähdään viikon kuluttua, äiti lähtee vähän "toteuttamaan itseään", kun minullakin on oikeus omaan elämään ihan niin kuin isällännekin....
En edes tajua, kuka voi ehdottaa tollasta?
mies lähti, eikä ole kuulunut. ei ehdi, kerkeä, saati pysty. kahdeksan vuotta olen yksin ollut neljän lapsen kanssa. lapset "kostavat" (en osaa sitä muutenkaan sanoa) minulle sen että isä ei vastaa puhelimeen tai ehdi tavata. meiltä on matkaa herran asunnolle n. 12 kilometriä. nyt kun kaksi vanhinta on jo täysi-ikäisiä, saan kuulla päivittäin kuinka siisiti iskä on kun se tarjoaa aina kaljat. iskällä on naisia, miksei mulla miehiä ? kaksi nuorinta on aika herkillä kun iskä kaljottelee vaan kahden vanhemman kanssa. ei se mitään lapsia kaipaa, vaan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi he eivät itke ja ikävöi kun on ovat viikon isällään ja sinä kotona, mutta itkevät ja ikävöivät jos oletkin kodin sijasta lomalla saman ajan? En oikeasti ymmärrä. Mitä väliä sillä on missä olet kun lapset ovat isäviikolla isällään?
Ja juu, tällasta voi ehdottaa äiti joka on selvinnyt erosta ihan normaalisti ja jonka lapset ovat selvinneet erosta todella hyvin ja tiedätkö miksi? Emme ole exän kanssa riidelleet vaan tärkeintä on ollut säilyttää lasten takia hyvät välit. Kumpikin on saanut aloittaa oman uuden elämän, kummallakin uusi kumppani jonka kanssa kumpikin on saanut matkustaa ja lapset oikeasti tykkäävät kummankin uudesta (emme asu yhdessä uuden kanssa kumpikaan). Kumpikaan ei ole katkerana jäänyt valittamaan toisen menoista ja elämästä vaan on jatkanut omaa elämäänsä.
Lapset eivät tarvitse marttyyrina ruikuttavaa vain lapsilleen omistautunutta ja lapsiin takertuvaa lähivanhempaa vaan tasapainoiset onnelliset keskenään toimeen tulevat vanhemmat, ovat nämä sitten yhdessä tai erikseen. Lapset saavat mallin että elämä jatkuu ja ikävän asian jälkeenkin voi taas olla onnellinen. Meillä on riitaisan perheen sijasta nyt onnellinen perhe ja lapsilla edelleen kaksi vanhempaa ja lisäksi kaksi uutta "aikuista kaveria" niinkuin lapseni poikaystävääni nimitti.
Lapset eivät taatusti kärsi siitä että sinä isäviikkoina toteutat itseäsi, usko pois.
Jos mielestäsi saat puuttua miehen lastenhoitokuvioihin varmaan hänkin saa sitten sanella miten sinä saat viedä lapsiasi hoitoon kun he ovat sinulla? Lasten kannalta teet parhaiten kun tuet isän ja lasten suhdetta, kaikilla erolapsilla ei ole toista vanhempaa enää. Niinkuin sinulla on oikeus omaan tapaasi olla äiti, on myös isällä oikeus olla omalla tavallaan isä. Exäsi kuulostaa kyllä hyvältä ja välittävältä isältä kun tekee lasten kanssa kaikenlaista. Ehkä sunkin pitäisi?
Anteeksi jos loukkaan, mutta minusta kuulostaa siltä että olet aika pahasti kiinni vielä siinä miehessä ja yrität kontrolloida häntä lasten varjolla ja käytät lapsia myös tekosyynä olla jatkamatta omaa elämääsi eteenpäin. Itsensä toteuttaminen ei ole mitään kamalaa ja lapsille vahingollista toimintaa, päinvastoin heille tekee hyvää nähdä että äitikin on selvinnhyt erosta, on onnellinen ja jatkaa elämää eteenpäin. Äitiys ei ole vain hoivaa ja huolenpitoa vaan myös elämisen mallin antamista, miten selvitään elämässä eteen tulevista tilanteista ja jatketaan eteenpäin.
Lapset eivät vahingoitu myöskään siitä että isän luona tehdään asiat eri tavalla. Hyvältä kuulostaa joustava systeeminne, eikö ole hyvä noin että jos toinen töissä niin toinen hoitaa niinkuin yhdessäollessannekin?
t.7
by the way, niin kovasti en himoitse viikon lomalle etelään, että jättäisin lapseni tänne itkemään ja ikävöimään, ottaisin matkalaukun ja sanoisin, heippa, nähdään viikon kuluttua, äiti lähtee vähän "toteuttamaan itseään", kun minullakin on oikeus omaan elämään ihan niin kuin isällännekin....
En edes tajua, kuka voi ehdottaa tollasta?
Alue: Aihe vapaa
tietysti käydä niinkin, että isä suosiolla luovuttaa lapset kokonaan sinulle.