Lue keskustelun säännöt.
Onkohan minulla ketään kohtalotoveria, joka ymmärtäisi?
05.11.2011 |
Olen ensi viikonloppuna ensimmäistä kertaa 22 vuoden aikana lähdössä viikonlopuksi pois kotoa ilman miestä tai lapsia. Vaikka kyseessä on mukava meno, ja aion kyllä lähteä, se tuntuu minulle todella vaikealta.
Kommentit (5)
mulla oli vaikeaa olla kaksi yötä poissa mieheni kanssa. Itku tuli autossa lapset hyvästeltyä, mutta sen pitkähkön itkun jälkeen en enää murehtinut yhtään sinä aikana, kun oltiin poissa.
Ymmärrän sua. Ja olet lähdössä vielä yksin. Selviät siitä, vaikka lähtö kirpaisee eniten. Paluu kotiin on sitten kivempaa, nähdä lasten riemu (ja miehen ilo :) !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ymmärrän tosi hyvin! Hyvä, että olet kuitenkin päättänyt lähteä. Ja tsemppiä :)
mutta kun vauhtiin pääset niin osaat nauttia. Eka ilta tuntuu semmoselta kuin jotain ois koko ajan hukassa ..kun perhe ei pörrää ympärillä, sitten helpottaa, mutta varaudu että äitivaisto seuraa sua silti mukana: seuraat vieraita taaperoita esim mahdollisissa vaaratilanteissa kuten omiaskin jne :)
ap