Lue keskustelun säännöt.
Voihan anoppi!
05.11.2011 |
On se kumma ku sille ei mee päähän et voisi ostaa lapselle niitä joululahjoja mitä tämä on toivonut.
Nytkin ehdotimme muutamaa juttua (ei mitään kallista edes) mut anoppi haluaa ostaa mitä ostaa...!
Sanoimme, että ei tulisi sitten "turhia" juttuja niin paljoa, ja sellaista mistä lapsi ei välttämättä välitä. Esim. viime jouluna jättinalle ja muita pehmoleluja! (kaapit jo pursuaa niitä ja niillä ei leikitä edes)
On se kumma kun ei usko!
Kommentit (4)
- piirustus- ja askarteluvälineet (kehittäviä)
- kirjat (hyvä lukea pienestä pitäen)
- musiikki (ja taas... kehittävää)
Itsekin haluan ostaa vaatteet itse lapsille. Saan toisiinsa sopivia ja oikean kokoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne villasukat, kalsarit ja rumat yöpaidat olivat 'epälahjoja'.
Niitä pehmeitä paketteja ei halunnut koskaan edes avata. Vieläkin ihmettelen, että miksi ne edes piti kääriä lahjapaperiin. Siksikö että näyttäisi siltä että on paljon lahjoja ö.ö No, äidilleni onkin aina ollut tärkeää se miltä asiat näyttävät ulkopuolisen silmissä (esim. se joulupukkina toimiva naapurin setä).
Itsekin olen kyllä antanut lapsille vaatelahjoja. Mutta ne ovat sellaisia joita lapset ovat itse kovasti toivoneet.
Lapsi halusi tietynlaiset lakanat, ja annoin sen vinkiksi anopille. Sitten anoppi näkikin kaupassa nukenrattaat, ja halusikin antaa ne, minä sain ostaa häneltä pois ne lakanat. Nukenrattaat jäi pihalle sateeseen, ja lapsi sanoi vielä yli vuoden päästä miten pukki oli kiva silloin kun toi ne lakanat.
Nyt anoppi on oppinut että minä annan sellaisia vinkkejä joista lapseni oikeasti tykkäävät. Anoppi on lapsien mielestä superhyvä lahjojen valitsija. Joskus on tarpeellisiakin, mutta aina lapsille mieluisia.
Meillä ongelmana se, että kukaan ei suostu ostamaan niitä mitä lapsi toivoo pukilta (eli esim. leluja, pelejä). Joka ikinen haluaa antaa "tarve"lahjan... Hohhoijaa.
Mitä lapsi siis oppii siitä, että kirjoittaa joulupukinlistaan maltillisesti 6 toivetta, me ostamme sitten niistä jonkun ja loput jää tulematta. Kymmenittäin tulee sitten villasukkaa, paita, kalsaria jne joita lapsi ei todellakaan ole toivinut.
Kaikkien sukulaisten mielestä meillä on siis liikaa leluja. Meillä on 3 lasta ja heillä jokaisella oma huone. Jokaisella on omat laatikkonsa legoja ja pikkuautoja, paperia+kyniä+värityskirjoja. Yhteisiä tavaroita ovat junarata, muovailuvaha, lautapelit, geomagit, pelikorit, vesivärit. Lisäksi kullakin on mieltymyksensä mukaisia kirjoja parikymmentä ja jotain eritysleluja (yhdellä sotaväki-muoviukkeleita+aluksia ym, toisella sormiskeitti-juttuja ja kolmannella hälytysajoneuvoja.
Kuulostaako tämä isolta, pystyn siis todellakin luetella meidän kaikki lelut tarvittaessa joka ikisen (esim. noin 30 pikkuautoa, 50 sotaukkoa, 12 sormiskeittiä jne)? Itsestä ei tunnu isolta määrältä.
En saa sukua ymmärtämään, että haluan itse ostaa vaatteet lapsille. Tarvelahjoista keksin jotain urheiluvälineitä yleensä, mutta niitä ei kertakaikkiaan riitä jokaiselle lahjan antajalle! Varsinkin kun kaikki lapset samaa sukupuolta ja 2 nuorinta perii isommalta kamoja..
Apua, mitä TARVELAHJOJA edes on olemassa (plussaa jos lapsenkin voisi taivutella vielä toivomaan sellaisia).