Kokemuksia selektiivisesta mutismista?

Lapsellani huomattiin puhumattomuutta kun meni päiväkotiin viiden vanhana. Mentiin tutkimuksiin keskussairaalaan, kävi muutamia kertoja sekä kävi myös puheterapeutilla.

Todettiin selektiivinen mutismi. Sanavarasto oli hyvä, tuolloin oli 8 v tasolla joten ei ollut syynä ainakaan tuommoiset asiat.



Ex-mies ja minä olemme olleet myös hiljaisia lapsena.



Ei siinä sen kummempaa, kouluun meni tieto asiasta ja tietty päiväkotiin.



Mitenkään asiaa ei hoideta, menee ajallaan ohitse lapsella.

jos jotain haluat kysyä

Selektiiviseen mutismiin ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä. Monia erilaisia hoitomuotoja, kuten leikkiterapiaa, psykodynaamista psykoterapiaa, kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa, puheterapiaa ja ryhmäterapiaa on käytetty. Yleisin mutistilasten hoitomuoto on perheterapia yhdistettynä joko käyttäytymisterapiaan tai psykodynaamiseen terapiaan.

joka nyt oireilee tökerön eskariopettajan kynsissä. Siis sellainen ope, joka tykkää nöyryyttää ja nolata ja jättää huomiotta jne. joita ei enää edes uskoisi voivan olla olemassa!



Lapsi ihan normaali kotona, iltapäivisin päivähoidossa, harrastuksissa, kaverien, luokkatoverien, open sijaisten ja avustajien kanssa - mutta kieltäytyy edes katsomasta päin tätä yhtä opea.



ap

Ja ollut selektiivinen mutisti koko lapsuutensa. Ei puhunut juurikaan sanaakaan eskarissakaan, paitsi muutamille kavereille valikoiduissa tilanteissa. Meille on sattunut vaan ilmiömäinen tuuri hoitajien suhteen, jotka on käsittäneet tilanteen ja tukeneet hommassa. Päätimme, että emme ala pyörittämään muuten normaalia, mutta ujoa ja herkkää lasta terapia- ja tutkimusrattaissa, ja nyt ekalla luokalla yhtäkkiä mutismi on alkanut vähentyä, ja rohkeutta on tullut lisää koko ajan enemmän. Tuo nolaaminen on kyllä pahinta, mitä lapselle voi tehdä, ja aiheutti meillä suuria takapakkeja. Muitattehan kuitenkin hyväksyä ne hiljaisetkin lapsenne, ettei mutismista ja ujoudesta tule elämänmittaista "sairautta", josta on parannuttava että kelpaa.

tuon perusteella vielä mutismia :)



En minäkään halua kommunikoida k*sipäiden kanssa, enkä sen takia silti ole mutisti.



Mitäs lapsen vanhemmat sanovat?



T. se kka

tai muuallakaan ei ole koskaan ollut ongelmia hyväksyä tätä herkkistä, mutta tää ope on nyt suorastaan sotajalalla, koska otti ensin henk. koht. loukkauksena sen, ettei lapsi suit sait hyppää kaulaan ja nyt kun hän on päättämässä koulun oppilaaksiotosta katsoo asiakseen karsia kaikki, jotka eivät hänestä ole tarpeeksi älykkäitä.



Lapsen älyssä tms. ei ole mitään vikaa. Toi ope on vain sellainen, ettei kukaan halua olla hänen lähellään. On saanut mm. kolme kollegaa vaihtamaan jo työpaikkaa...

jolla myös erittäin matala kusipää-kynnys, mutta tätä kusipäätä varoin kyllä kaikin tavoin itse ärsyttämästä ja silti käytös on nyt ollut sitten tätä tasoa.



t. ap

olisi luokan ja opettajan vaihto? Otapa yhteyttä rehtoriin ja sano että syynä olisi ihan henkilökemiat. Sano, että pelkäät että lapsi alkaa oireilla mutistisesti, koska jostain syystä ei tule toimeen opettajan kanssa. Eli toisin sanoen ole fiksu, älä syytä, tee asia siitä lapsen hyvinvoinnista, älä opettajan kusipäisyydestä.



Onko lapsella omalla luokallaan hyviä kavereita?



T. se kka

Ja itse asiassa tää ope oli viime vuonna, tämänvuotinen ope on ihana. Lapsi vain nyt sitten oireilee kun viime vuoden kokemuksia alkaa tihkua tietoon, enkä ole ihan varma myöskään, mitä aukkoja on jäänyt tietoihin. Sosiaaliset tilanteet mykistävät hänet ja tietyt samat oppimistilanteet, joissa edellinen ope simputti, eivät suju niinkuin pitäisi.



Ja sitten tosiaan vielä se, että ope herjaa selän takana ja väittää, ettei lapsesta ole mihinkään. Oli käynyt supattamassa näkemyksiään nyt tälle uudelle opelle.



ap

ottaisin nyt yhteyttä koulukuraattoriin ja kertoisin tilanteen ihan juurta jaksaen. Hänen kanssaan sitten mietit jatkotoimenpiteet. Olisi varmaan hyvä sitten keskustella kolmistaan sinä, kuraattori ja uusi opettaja, ja kertoa hänellekin tilanne ihan kokonaan. Ja rehtorille kuraattori voisi sitten edelleen huomauttaa sen vanhan opettajan käytöksestä.



Lapselle voisi tehdä hyvää päästä juttelemaan asiaa auki jonkun ammattilaisen kanssa, oli se sitten kuraattori tai joku muu.



T. se kka

tai muuallakaan ei ole koskaan ollut ongelmia hyväksyä tätä herkkistä, mutta tää ope on nyt suorastaan sotajalalla, koska otti ensin henk. koht. loukkauksena sen, ettei lapsi suit sait hyppää kaulaan ja nyt kun hän on päättämässä koulun oppilaaksiotosta katsoo asiakseen karsia kaikki, jotka eivät hänestä ole tarpeeksi älykkäitä.

Lapsen älyssä tms. ei ole mitään vikaa. Toi ope on vain sellainen, ettei kukaan halua olla hänen lähellään. On saanut mm. kolme kollegaa vaihtamaan jo työpaikkaa...

Ymmärrän hyvin. Ja pistää vihaksi tuollainen. Meillä sattui pieni sijaispätkä hoitopaikassa muutama vuosi sitten, ja tämä sijainen teki varmaan suurimman vahingon päivittelemällä ja naureskelemalla lapseni hiljaisuudelle joka ikinen päivä, vaikka asiasta sanottiin suoraan. Oli "vanhan kansan" karaisupedagogiikan ystävä ilmeisesti. Eipä karaistuntu lapsi, vaan lakkasi sitten puhumasta kokonaan todela pitkäksi aikaa. Mutta nyt on onneksi asiat paranemaan päin.