Petetty! Mitä pettäminen teki sinulle? Muuttiko se sinua itseäsi jotenkin?

menetin luottamuksen miehiin ja oli hirveän hankala alkaa rakentaan uutta suhdetta, koska koko ajan takaraivossa jyskytti, että tämäkin mies pettää. Ajan kans luottamus omaan mieheen on syntynyt ja avoimesti kerroin uudelle miehelleni syyt luottamuspulaan suhteen alkuvaiheessa. Enimmäkseen tunsin sääliä sitä toista naista kohtaan ja sellaista ylemmyydentunnetta ennemminkin, koska ajattelin, että on säälittävää panna varattua miestä. Tietenkin myös raivoa ja vastenmielisyyttä molempia osapuolia kohtaan, mutta enemmän miestä kohtaan. Mutta en ole katkera kummallekkaan enää. Ja miehen vikahan se kokonaisuudessaan oli, koska tuskin nainen tiesi, että mies on varattu, koska emme olleet edes kihloissa ja mies ei varmasti maininnut olevansa varattu.

Ensimmäinen kerta opiskeluajan suhteessa oli vähän rankka, itkin kovasti ja laitoin suhteen poikki samantien.



Mutta sittemmin menin naimisiin bipolaarisesta mielialahäiriöstä kärsivän kanssa, ja hänhän maniassa tosiaan petti. Ja paljon. Täysin holtitonta oli se käytös ja ymmärsin itsekin ettei mies pysty sitä mitenkään hallitsemaan. Jotenkin totuin pettämiseen niin että ei minua asia enää enempää liikuttanut. Totesin vaan että kumia on käytettävä mun kanssa koska en tiedä mitä tauteja olet niiltä maniapanoiltasi saanut. Mutta ihan muut sairauden oireet kuin pettäminen oli sitten lopulta syy, miksi 4 vuoden jälkeen lähdin suhteesta. Pettämistä olisin jaksanut vaikka loppuikäni ihan ok. Mutta sitä en, etten tiennyt onko miehellä omaa persoonaa ollenkaan ja tunnenko sitä, kun kaikki mitä koin oli repivä aaltoilu masennuksista manioihin - ja mies oli ihan eri ihminen eri mielialoissa.