nopea synnytys jäi pelottamaan

jos sulle on tehty eppari,se on tehty ihan oman turvallisuutes ja vauvan takia.Kyllä se siitä,juttele jonkun kätilön tai terkan kanssa!Vauhdikasta hommaa

t.mamma 39 =)

Jos sinua tosiaan vieläkin mietityttää, niin ehdottomasti soita sinne synnärille ja pyydä varaamaan jutteluaika. Synnyttyäminen nyt vain valitettavasti sattuu ja toisaalta sinä selvisit neljässä tunnissa, minulla meni ekan kanssa 16 tuntia + kotikärvistelyt. :) Ja siihen aikaan episiotomiakin leikattiin rutiinilla, ihan kyselemättä. Ihmiskehokin on sellainen, että kun paikat menevät rikki, voi korjaantumiseen mennä aikaa. Aina ei voi itse vaikuttaa siihen miten synnytys sujuu, mutta itse voi sitten jälkikäteen käsitellä asiaa, ettei turhaan jää miettimään. Kaikki synnytykset ovat erilaisia, jokainen ihminen on erilainen ja kätilötkin ovat vain ihmisiä. Ehkä sinun kätilösi ei osannut selittää sinulle synnytyksen aikana asioita sinun kannaltasi riittävän selkeästi. Älä jää mietteidesi kanssa yksin, olet jo ihan liian pitkään joutunut murehtimaan.



Soita synnärille, kerro ihan nätisti, että synnytyksestäsi on kohta vuosi, mutta edelleen mietityttää ja mahdollinen seuraava raskaus ja synnytys jännittävät. Voi olla, että se oma kätilösi ei ole enää töissä tai ei ehdi jutella, mutta joku asiansa osaava tulee sitten juttelemaan. Tuo jutteleminen on ihan rutiinia, joten älä pelkää soittamista. Jos alueellasi toimii synnytyspelkopoliklinikka, voit soittaa myös sinne tai kysyä neuvolasta lähetettä.

Mulla kanssa ensimmäinen synnytys oli nopea, vajaa 4 tuntia ensimmäisestä supistuksesta. Sairaalaan lähtöön ruvettiin valmistautumaan parin tunnin jälkeen ja siellä oltiin puoli tuntia ennen kuin poika syntyi. En kokenut supistuksia mitenkään kipeiksi ja ainut miksi lähdettiin oli, että mieheni ei enää halunnut olla kotona. Poika siis syntyi puoli tuntia kirjautumisen jälkeen tutkimushuoneessa, synnytyssaliin ei ehditty. Kipuun sain vain kotona ottamani panadolit, muistaakseni kaksi.



Toinen lapsemme syntyi muutama kuukausi sitten ja olin ajatellut, että tulee todella ryminällä ja en pelännyt supistuksia, koska eivät ensimmäisellä kerralla olleet kipeitä mielestäni. Ei mennyt niinkuin ensimmäisellä kerralla. Supistuksia alkoi tulemaan jo monta päivää ennen synnytystä ja tulivat noin kerran 10 minuutissa 12 tuntia ennenkuin lähdimme sairaalaan. Sairaalassa todettiin, ettei mitään ole tapahtunut ja voi mennä monta päivää. Siinä vaiheessa itkin miehelle etten kestä niitä kipuja. Jouduimme odottelemaan käytävillä pari tuntia edistymistä ja takaisin mennessä oli vain 2-3 senttiä auki. Tästä vain 40 min ja tyttö oli syntynyt.



Kaikista pahinta molemmissa synnytyksissä on ollut se tieto, ettei mitään kivunlievitystä ole luvassa ennen kuin vauva on ulkona. Toisella kertaa itkinkin hysteerisesti siinä vaiheessa, kun tämä iski tajuntaani. Kipu oli aivan eri luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla. Olen aina ajatellut että menisi toisin päin.



Paljoa ei lohduttanut synnytyksen jälkeen, kun kätilö totesi, että todellakin olen nopea synnyttäjä. Seuraavaa synnytystä ei tule, jos se minun päätäntävallassani on.



Toivottavasti en pelästytä lopullisesti, mutta pointtini on se, että ainakin minulla kaksi aivan erilaista synnytyskokemusta ilman kivunlievitystä ja nimenomaan ilman omaa toivomusta luomusynnytyksestä.



Toivottavasti aika auttaa, sitä itsekin toivon...

on takuulla vika muksu :/ Kahdelta lääkäri katsoi kohdunsuun ja sanoi että kohdunkaulaakin on vielä sentti jäljellä eikä ole lähtenyt käyntiin. Käynnistellään huomenna (mulla raskausmyrkytyksen oireita), lisäksi mulla ei ole IKINÄ kolmen synnytyksen aikana näkynyt supistuksen käyrässä, eikä näkynyt nytkään.



Vaikka kuinka sanoin heti lääkärin lähdettyä että sattuu, että edes ilokaasua, niin ei suihkuun vaan... (olispa näkynyt käyrässä!) Mulla supisit järkyttävästi koko ajan. Kaikennäköistä ehti tapahtumaan, ja lapsi syntyi kello 15.44!! Ihan kamalan kivulias synnytys, ja taatusti vika.



Mun eka synnytys kesti neljä tuntia yhteensä, toinen kaksi (mutta hallitummin kuin vika koska lähtötilanteesta kohdunsuu oli melkein 3senttiä auki) ja vika sitten noin vähän aikaa sellaisesta tilanteesta, että kohdunkaulaa on vielä jäljellä...

Ensimmäinen lapseni synty 3,5h. Synnytys oli nopea ja kipu järkyttävää. Vedet meni 18.00 eteissä kotona. Soitin ja sanoivat ettei mitään kiirettä. 19.00 lähdin kuitenkin kun oli niin tuskallinen olo ja 19.20 olin sairaalassa jo ja 7cm auki. Luulin että kuolisin siihan kipuun mutta toisaalta olin helpottunut että synnytys oli jo hyvässä vauhdissa. 8cm sain spinaalin. JA lopulta aloin ponnistamaan klo 21. lapsi syntyi 21.32 ja minulle tehtiin myös eppari kun näytti ettei se meinaa millään tulla ulos.



Ripsakasta synnytyksestä jäi ihan traumat! Itkin kaikki illat odottaessani toista lastamme. Ajttelin että en voi selvitä toista kertaa enään. Kuitenkin toisen lapsemme synnytys alkoi klo 5.20 kun lapsivedet menivät yön vessareissulla. Itkin paniikissa olohuoneessa. Kuitenkin kokosin itseni ja herätin puolisoni ja sanoin rttä lähdemme nyt sairaalaan vaikka kanttiiniin kahville että ehdin paikalle hyvissä ajoin. Kanttinissa joimme kahvia ja söimme pullaa ja 8.45 menin ilmottautumaan synnyttämään, tuolloin olin 5cm auki. Klo 9.00 pääsin saliin ja 9.20 sain jälleen spinaalin ollessani 8cm auki ja 9.30 olin 10cm auki. Sain luvan ponnistaa 9.50 ja lapsi syntyi 10.01. Episiotomiaa ei tarvittu. Se oli ihanaa Pystyin istumaan. Muistan kun ensimmäisellä kerralla se tehtiin ja en kyennyt ajamaan edes autoa vielä 2kk synnytyksestäkään kunnolla, en istumaan, en käymään vessassa. Tämä oli nyt helpotus. Lisäksi kipu oli kyllä yhtä kaameaa mutta nyt tiesin enkä mennyt paniikkiin. Synnytys sujui rauhallisesti ja seesteiseti. Tiesin mitä kestän ja miten reagoin, olin varmempi vaikka luulin että toisella kertaa sekoan.



Toinen synnytys oli ajallisesti siis yhtä pitkä kuin ensimmäinen. Voitin pelkoni ja pääsin synnytyspelostani lähes kokonaan. Älä huoli, itse mietin myös pitkään ensimmäistä synnytystä, mutta vasta tämä toinen synnytys antoi minulle rauhan. Selvisin sittenkin :)

ettei toinen synnytys välttämättä ole kuin ensimmäinen (vaikka en ainakaan nopeampaa halua! olin ajatellut, että avautuminen menisi hitaammin ja jotenkin "hallitummin").



Minä olin sisätutkimuksessa käyrän oton jälkeen 9,5 cm auki. Mitään kivunlievitystä ei tosiaan saanut vaikka pyysin edes ilokaasua.



ap

Sittenhän kannattaa lähteä heti kun tuntuu, vaikka olisikin sitten turha käynti. Mulla oli toinen synnytys nopea ja sitten pelkäsin kolmannen nopeutta. Kävin turhaan yhden kerran, toisella kerrallakin ensin meinasi passittaa kotiin, mutta sain jäädä, kun sitä toivoin ja pian synnytys olikin käynnissä kunnolla. Neljäs oli hidas, siinä ehdin saada puudutuksen, edellisissä kahdessa en. Neljättä avitettiin, mutta tosi hitaasti eteni.



Synnytyksestä voi jäädä ikäviä tuntemuksia, vaikka se menisi ihan tai aika hyvin. Se on iso kokemus ja sellainen joka ei ole koko ajan hallinnassa ja kaikki ei mene ihan niin kuin toivoisi. Sellaista voi lasten kanssa olla myöhemminkin, kun joutuu olemaan tekemisissä niitten ihmisten kanssa, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, tarhassa, koulussa. Ei voi ite aina sanoa, miten asioitten haluaisi menevän.

Tälläisiä tuli nyt mieleen.