Onko tämä huonoa arkea taaperon kanssa?
Heräillään omaan tahtiimme, syödään aamupala rauhakseltaan. Katsellaan piirrettyjä ja otetaan rennosti. Aamupäivällä ulkoillaan jos jaksetaan. Jos ei jakseta, puuhataan jotain pientä, leikitään, laitetaan yhdessä ruokaa, kylvetään, siivotaan ja tehdään "yhdessä" pieniä kotitöitä. Päiväunet ja iltapäivällä pyritään ulkoilemaan, mutta esim sateen tullen jää kyllä väliin. Välipalaa ja sitten iskä tulee kotiin, jolloin syödään päivällinen ja tehdään asioita perheenä loppuilta.
Ei tiukkoja rutiineja, ei useita ulkoiluja päivässä. Ei protokollia. Tunnen syyllisyyttä, kun en ole varma, onko tämä järkevä tapa elää 1v 10kk ikäisen taaperon kanssa.
Kommentit (16)
Rauhallinen stressitön arkielämä on paljon parempi kuin suorittaminen.
Molemmat ei olisi voineet olla vähempää kiinnostuneita piirretyistä ja sisällä hautomisesta tuon ikäisenä. Kaipa se on luonne-eroa tai jotain. Onko lapsesi motorisesti ikätasoaan vastaavalla tasolla? Saako hän liikunnallisia/toiminnallisia haasteita? (Esim. kiipeilee, hyppii, juoksee, tekee kuperkeikkoja tai jotakin tämän suuntaista)
Muutenkin hyvin kehittynyt kaikin puolin.
En tykkää kerhoilusta. NIitä on, mutta en tykkää.
esikoisen kohdalla.Ihanan kiireetöntä, leppoisaa arkea,josta on jäänyt lämpöiset muistot.Nauti, jätä suorittaminen niille kuka sitä tuntee tarvitsevansa.Ei ole huonoa arkea, vaan ihanalle kuulostaa :)
Sitä kun pitäisi olla 2 - 3 tuntia päivässä.
ihan tosi kivalta ja stressittömältä kuulostaa teidän arki - ei siis ollenkaan huonolta! Onhan teillä kuitenkin pääsääntöisesti tietyt päärutiinit
Meillä mennään aikaan samaan tahtiin, tosin kun on koululainen perheessä, niin aamut alkaa aina samaan aikaan meillä muillakin. Mutta ulkoilla ei sateella. Tosin oma pää hajoaa jos ei säännöllisesti pääse ulos, eli syksyisin ja talvisinkin pyritään pari kertaa ulkoilemaan päivässä; joskus ulkoilu "korvautuu" kauppareissulla/kyläilyllä.
jos toimii teillä. meillä aikalailla samanlaiset päivät, paitsi että isukki tulee töistä vasta illalla.
Minä suoritin ekan lapsen kanssa kellontarkasti ulkoilut, loruilu- ja musiikkihetket, perhejumpat ja taidekerhot. Olihan sekin mukavaa, mut paljon mukavampaa on ottaa rennosti! Nyt tän toisen kanssa en stressaile mistään, tiedän että kasvaa ne lapset muutenkin. :) Tietenkin isomman on päästä joka päivä ulos ja saatava virikettä, mut sekään ei ole niin tunnin päälle.
Mutta menettelee, kun lapsi on noin pieni. Sinuna alkaisin kuitenkin vähitellen tapailla muita ihmiiä, viedä lasta ulos leikkimään ja näkemään muita lapsia vaikka puistossa. Päivä jäsentyy paremmin, kun asiota tehdään turvallisessa,, toistuvassa järjestyksessä.
Pääset aikanaan helpommalla iltakylpyjen, omassa huoneesssa nukuttamisetn, päiväkotiin ja kouluun heräämisten, itse pukeutumisten kanssa, kun opettelette rutiineja.
Mulla on suunnilleen samanikäinen lapsi, ja tuli mieleen että eikö sinun mielestä lapsi kaipaa vielä lapsikontakteja ja ikäistään seuraa? Meidän arki on kans aika rentoa ja menee omalla painollaan, tykätään kyllä ulkoilla aika paljonkin, mutta ei ihan aina ja juuri tiettyyn kellon aikaan jaksa. Me käydään lisäksi 2-3krt viikossa avoimessa pk:ssa ja olen huomannut, että erilainen toiminta, muiden lasten seura ja uudet lelut tekevät tosi hyvää lapselle. Onko teidän lähellä puistoa tai avointa päiväkotia, perhekahvilaa yms? Olo lapsen kanssa kahdestaan päivästä toiseen alkaa tympiä molempia jossain vaiheessa!
Me ulkoilimme tuolloin puolisen tuntia päivässä. Lapsi nukkui niin pitkään ettei aamupalan ja päikkäreiden välillä ehtinyt, iltapäivä menikin sitten ruuanlaitossa ja sen jälkeen tiskaamisessa yms kotitöissä.
Nykyään ehditään aamupäivisin ulos paremmin kun lapsi herää vähän aikaisemmin.
Herätään milloin herätään, (aika tasainen rytmi) aamupalaa, lapsi katsoo piirrettyjä ja minä laitan itseni kuntoon ja juon aamukahvit. Sitten mennään ulos tai lähdetään kävelylle tai asioille.
Tullaan takaisin ja syödään ruoka ja lapsi menee päikkäreille. Sitten teen ruokaa ja taas syödään. Siivoamista, kahvin juomista. Mennään ehkä kauppaan tai iltakahveille johonkin tai leikkipuistoon.
Lapsella on melkein saman ikäinen pikkuserkku ja kaverilla vähän vanhempi lapsi joita tavataan säännöllisesti.
Ei ole aikataulut kiveen kirjoitettuja, kunhan joka päivälle on vähän jotain virikettä ettei löhötä vain sisällä. Jos sataa, siirretään ulkoilua sateettomaan ajankohtaan, jos sataa koko päivän niin mennään kyläilemään illalla tms.
Suren kuollutta lastani ja päivät valuu noin ohi.
Perhetyöntekijä käy ulkoiluttamassa lapsia koska minusta ei ole nyt siihen.
Isäntä välillä ulkona lapsien kanssa tai harvakseltaan saatan mennä itse.
Mutta parempia päiviä odotellessa. Harmittaa muuttunut energiataso mutta minkäs sille mahtaa.
Rutiineja koitan noudattaa niin pitkälle kuin mahdollista koska se tuo turvaa lapsille.
on vähän samanlaista, paitsi että isä tulee kotiin vasta myöhään eikä katsota telkkaria.
Ulkoillaan jos jaksetaan ja sekin aina iltapäivästä, kun aamulla ei vain ehdi ennen päikkäreitä. Muita lapsia nähdään siis aika harvoin. Se on ainoa asia, mikä tässä "lorvailussa" mietityttää. Toistaiseksi kuitenkin kaikki alueemme taaperotoiminta on keskittynyt juuri aamupäiviin.
joka päivä. Meillä lapsi nauttii kerhon leluista ja muista lapsista.