Tokaluokkalaisen pelkotilat, olen ihan pulassa ;(

Tourette todettiin ennen kuin nämä pelot voimistuivat, eli en tottapuhuten ole varma, että liittyvät tähän touretteen, mutta olen jotenkin olettanut, kun ei kenelläkään muulla tuttavien lapsilla ole tällaisia pelkoja. Pelkoja on siis kaikilla, mutta tuntuu, että meidän tytöllä ne on moninkertaisia muihin nähden.



Eli esim. kouluun meneminen oli vaikeaa vuosi sitten, kun pelkäsi isoja oppilaita (ei siis ollut syytä) ja aamuisin itki lähitessään kouluun, joskus jo edellisenä iltana itki. Samoin tyttö näki usein painajaisia, ja niistä johtuen pelkäsi erilaisia asioita, kun muisteli unia.



Eräässä unessa joku ihana söpö kissanpentu oli muuttunut kamalaksi hirviöksi, ja tästä syystä tyttö pelkäsi pitkän aikaa söpöjä kissanpentukuvia. Ehkä tällaiset pelot ovat ihan normaaleja, en tiedä.



Olisiko ap:n lapsella myös jonkinlaisia painajaisia, ja niistä johtuvia pelkoja?



Meillä tyttö ei toistuvista painajaisista johtuen uskaltanut iltaisin edes alkaa nukkumaan, vaan valvoi pitkälle yöhön. Minun piti sitten valvoa myös, kun ei tyttö halunnut valvoa yksin :/ Joskus heräsi aamuyöstä painajaiseen, eikä nukkunut loppuyönä. Voitte kuvitella, että oli aika väsynyt aamuisin.



Lääkityksen myötä nämä on helpottaneet, ja tyttö nukahtaa nykyisin helposti ja nukkuu yöt hyvin.



Peloista en osaa sanoa, että liittyvätkö todella tähän sairauteen. Tiedän vain sen, että niitä on. Pelon kohde vain vaihtuu aika ajoin. Kuten mnyös erilaiset pakko-oireet muuttuvat ja vaihtuvat aika-ajoin. (Oireet olivat todella rajuja ennen lääkitystä, nykyisin hallittavia) Niiden kanssa on vain opittava elämään, ne ovat osa tyttöäni.

että uutiset eivät kuulu lapsille!



Ei edes niin, että vanhemmat katsovat/ kuuntelevat uutisia ja lapsi jossain leikkimässä, jossa voi välillä vilkaista ja kuulee uutiset!



Jälleen kerran, tuon ikäisellä ei ole vielä kykyä laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja nykypäivän uuiset koostuvat pääasiassa katastrofi-uutisista yms., erilaisista ryöstöistä, sodista ja luonnonmullistuksista, joten ei kannata lapsia noille aikuisille tarkoitetuille uutisille altistaa!



11

meillä myös herkkä 8v pelkää paljon enemmän kaikkea kuin pelkäsi vaikka 5-vuotiaana tai 3-vuotiaana. pimeää, yksin olemista, rosvoja, ovi ei saa jädä lukitsematta yöksi ...

että uutiset eivät kuulu lapsille! Ei edes niin, että vanhemmat katsovat/ kuuntelevat uutisia ja lapsi jossain leikkimässä, jossa voi välillä vilkaista ja kuulee uutiset! Jälleen kerran, tuon ikäisellä ei ole vielä kykyä laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja nykypäivän uuiset koostuvat pääasiassa katastrofi-uutisista yms., erilaisista ryöstöistä, sodista ja luonnonmullistuksista, joten ei kannata lapsia noille aikuisille tarkoitetuille uutisille altistaa! 11

En voi kasvattaa lapsiani pimennossa, ja sitten joskus teininä näyttää, millainen maailma todellisuudessa on. Lapsi törmää päivittäin ikäviin asioihin, joko todellisessa elämässä, tai vaikka lehtien lööpeissä kaupan/kioskin kassalla. Ei niiltä voi välttyä. Uutisia meillä katsotaan, mutta jos tulee jotain tosi ällöä, esim. sotakuvia, jossa puoliksi räjähtäneitä ihmisiä kannetaan paareilla pois tai vaikka CSI-sarja, niin sitten vaihdetaan kanavaa. Ei lapsille tarvitse ihan kaikkea näyttää, mutta ei voi kaikkea piilottaakaan.

Joistakin ikävistä asioista keskustellaan myös kouluissa, mm. kouluammuskelu-tapaukset. Jos ei kotona kerrota niistä, ja kavereilta tai opelta kuulee, niin se on vielä vahingollisemnaa kuin se, että kotona katsotaan turvallisesti vanhempien kanssa, ja keskustellaan ikävistä asioista heti, eikä jätetä lasta yksin miettimään niitä.

jonka lapsella todettu tourette, vastauksistasi. Meidän tokaluokkalaisella on myös pelkoja, mutta eivät ihan niin voimakkaita kuin kuvasit. Olen ajatellut että ne kuuluvat tähän ikäkauteen kun opetellaan uusia asioita esim meillä kotona yksinolo on vasta ihan alkutaipaleella. Samoin läksyjen unohtelu ja myöhästyminen aiheuttavat tiettyä jännittyneisyyttä, luulen että siksi kun on niin yltiötunnollinen. Olenkin koettanut opettaa lapselle että ottaisi rennommin pienet unohdukset yms koska aikuisillekin sattuu sellaista. Tuntuu auttavan tämä perinpohjainen keskustelu ja tyynnyttely.

että uutiset eivät kuulu lapsille! Ei edes niin, että vanhemmat katsovat/ kuuntelevat uutisia ja lapsi jossain leikkimässä, jossa voi välillä vilkaista ja kuulee uutiset! Jälleen kerran, tuon ikäisellä ei ole vielä kykyä laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja nykypäivän uuiset koostuvat pääasiassa katastrofi-uutisista yms., erilaisista ryöstöistä, sodista ja luonnonmullistuksista, joten ei kannata lapsia noille aikuisille tarkoitetuille uutisille altistaa! 11

En voi kasvattaa lapsiani pimennossa, ja sitten joskus teininä näyttää, millainen maailma todellisuudessa on. Lapsi törmää päivittäin ikäviin asioihin, joko todellisessa elämässä, tai vaikka lehtien lööpeissä kaupan/kioskin kassalla. Ei niiltä voi välttyä. Uutisia meillä katsotaan, mutta jos tulee jotain tosi ällöä, esim. sotakuvia, jossa puoliksi räjähtäneitä ihmisiä kannetaan paareilla pois tai vaikka CSI-sarja, niin sitten vaihdetaan kanavaa. Ei lapsille tarvitse ihan kaikkea näyttää, mutta ei voi kaikkea piilottaakaan.

Joistakin ikävistä asioista keskustellaan myös kouluissa, mm. kouluammuskelu-tapaukset. Jos ei kotona kerrota niistä, ja kavereilta tai opelta kuulee, niin se on vielä vahingollisemnaa kuin se, että kotona katsotaan turvallisesti vanhempien kanssa, ja keskustellaan ikävistä asioista heti, eikä jätetä lasta yksin miettimään niitä.

Kyse on siitä, ettei lapsen tule nähdä aikuisille suunnattuja uutislähetyksiä. Tutkimusten mukaan ne aiheuttavat lapsille voimakkaita pelko ja ahdirustiloja, joista osa pysyviä tai ainakin pitkäkestoisia.

On aivan eri asia kertoa tapahtumista lapsen ikätasolle sopivalla tavalla, jolloin lapsi voi itse luoda ne mielikuvat, eikä niin, että kauheudet jotka lapsi näkee television ruudulla piirtyvät hänen mieleensä juuri niin kauheina ja verisinä kuin ne kuvassa näkyikin.

Se ei auta, että on katsottu yhdessä venhemman kanssa niitä pelottavia ja kauheita tapahtumia...ihan yhtälailla ne aikuisille suunnatut uutiset aiheuttavat pelkoa. Toki asioista on hyvä keskustella ja tarpeelliset lapselle kertoa, mutta siihen ei tarvita kuvamateriaalia aiheesta!

11

Mutta siis tuo loppuosuus on se mun varsinainen viestini :)



11

jonka lapsella todettu tourette, vastauksistasi. Meidän tokaluokkalaisella on myös pelkoja, mutta eivät ihan niin voimakkaita kuin kuvasit. Olen ajatellut että ne kuuluvat tähän ikäkauteen kun opetellaan uusia asioita esim meillä kotona yksinolo on vasta ihan alkutaipaleella. Samoin läksyjen unohtelu ja myöhästyminen aiheuttavat tiettyä jännittyneisyyttä, luulen että siksi kun on niin yltiötunnollinen. Olenkin koettanut opettaa lapselle että ottaisi rennommin pienet unohdukset yms koska aikuisillekin sattuu sellaista. Tuntuu auttavan tämä perinpohjainen keskustelu ja tyynnyttely.

Täytyy myöntää, että olen todellakin olettanut, että nämä kaikki pelot (tai sen voimakkuus) johtuisivat tourettesta, mutta nyt en olekaan ihan varma. Ehkä kaikki, tai ainakin osa, kuuluukin tähän ikään, en tiedä. Mukava oli lukea muiden lasten peloista, ja huomata, ettei oma lapsi olekaan ainoa. Lähipiirissä ei tunnu olevan tällaisia pelko-ongelmia.

8

Meidän ihana poika 8v on alkanut saamaan kaikenlaisia pelkotiloja ja pakkomielteitä. Yht´äkkiä ei uskalla jäädä aamuisin yksin kotiin jos menee ysiin tai kymppiin. Ei uskalla jäädä iltaisin kotiin jos lähden käymään kaupassa. Kun polkee pyörällä kouluuun, pitää katsoa vähän väliä taakseen ettei mikään tipu. Kotona ei uskalla mennä vessaan jos ei mene mukaan (vessamme on kulman takana 2m pitkän käytävän päässä), ei uskalla illalla mennä huoneeseensa yksin vaikka siellä olisi valot... Koko ajan varmistelee mitä saa tehdä ja mitä ei sa tehdä. Hermostuu kamalasti jos läksyt jää tekemättä kun pelkää että opettaja suuttuu. On kamalan säikky ja herkän oloinen. Itkee helposti. Pojalla on paljon kavereita, kiusaamista ja ulos jättämistä ei kuulema ole (opettajan ja isosiskon mukaan joka on samassa koulussa). Yht´äkkiä alaknut muistamaan jotain parin vuoden takaisin pelottavia juttuja esim sellaisen kun näki humalaisen lähimetsässä ja poika pelästyi että mies ajoi häntä takaa vaikka ei ajanut... Mutta on myös asioita joiden luulen vaikuttavan. Yksi on että poika pelaa paljon, pelaa tietokonepelejä ja pleikkaa ja wiitä. Kaikki kaverit pelaavat. Aika ajoin olen rajoittanut pelaamista, mutta nyt taas kesän myönnän että en ollut niin tiukka pelaamsien suhteen. Paitsi nyt, poika saa pelata vain viikonloppuna. Poika on alkanut katselemaan salkkareita, katsellut 3 vko. En tykkää siitä, mutta isosiskonsa 13 v katselee salkkarit, ja siinä on sitten pikkuveli istuskellut mun sylissä kun on katseltu.. nyt kyllä pistän stopin sillekin.. eli viime torstaista lähtien poika on kokenut vääryyttää (omasta mielestään) ja joutunut kanssani ohjelman ajaksi toiseen huoneeseen. Tämä tosin tarkoittaa että 13v katselee ohjelmaa yksin koska olen arkiyksinhuoltaja. Ja tästä erittäin vaikeaan aiheeseen, jonka luulen olevan suurin syy. Eli mieheni on työnsä puolesta erittäin paljon pois kotoa. Nytkin 20 päivää pois lokakuusta. Lapset ikävöivät isäänsä ihan hirveän paljon!!!! Pojasta oikein huomaa kuinka isän poissaolo tekee tuskaa ja poika pelkää että isä kuolee poissaollessaan (tekee erästä pelastustyötä rajavartilaitoksella joka on fyysistä ja välillä vaarallistakin). Mies ei voi tehdä työtä kotikaupungissamme ja me emme voi muuttaa hänen työkaupuunkinsa koska se työ on päivystyluonteista eikä silloin olla kotona. Vaikea selittää, mutta tilanne on vaikea ja isin ikävä valtava... Mutta onko tässä iässä jotain pelkoja normaalisti? vai pitäisikö tässä ottaa yhteyttä johonkin ammattiauttajiin ja mikä se sellainen olisi? Kärsin niin pojan puolesta kun tuntuu että poika on jotenkin ahdistunut ja peloissaan ja kantaisi suurta murhetta sisällään;( Enkä osaa auttaa.....

Lapset saisivat pitaa enemman yhteytta isaan.

nämä pelot ovat vaan voimaakkaampia, ehkä ovat luonteeltaan herkkiä ja tunteellisia. Ja sitten on aina niitä vanhempia, joiden lapsilla ei ole mitään ongelmia, siis niistä ei ainakaan hiiskutakaan lähipiirille...Itse olin lapsena herkkä, olen vieläkin ja pystyn hyvin samaistumaan ja muistamaankin esim pimeän pelon, jota koen joskus vieläkin...Kaiken kaikkiaan oletan, että jos keskustelu peloista yms auttaa hallitsemaan tilannetta niin ettei nämä pelot tule ylivoimaisiksi arjessa, niin kaiketi on kyseessä ikävaiheeseen ja persoonaan liittyvää kehitystä ja herkkyyttä.

niin ei tarvitsekkaan. Mutta uutiset eivät ole lapsille tarkoitettu ohjelma, vaan koska lapsi ei pysty käsitelemään vielä asioita samalla tavalla kuin aikuinen, niin uutiset voivat todellakin aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle ja kasvamiselle ja siitä voi seurata aikuisuuteen asti seuraavaa turvattomuutta.

Minä toivon että omat vanhempani olisivat suojelleet minua uutisilta sekä muilta aikuisille suunnatuilta tv-ohjelmilta, nyt aikuisena en altista lapsiani tällaiselle materiaalille, enkä itsekkään katso uutisia ettei lapsuuden ahdistukset palaa takaisin mieleen.

Erään tuttavaperheen lapset tykkää katsoa mm. paavo pesusientä ja south parkia (joka ei todellakaan ole mikään lastenohjelma!!, ja katsovat sitä salaa vanhemmilta, jotka siis ovat kieltäneet katsomasta)



Tarkoitan siis sitä, että nämä lapset naureskelevat kaikille ällötyksille, joita näissä ja monissa muissa lasten ja vähän isompienkin ohjelmissa on. Mitä ällöttävämpi ja kauheampi ohjelma, sitä parempi, kuulemma. Lapset vain naureskelevat näille ohjelmille. Myös perheen 3v tykkää paavo pesusienestä (joka minun mielestä on vähän outo ohjelma, en nyt sanoisi pelottava, mutta siis omituinen eikä ehkä sopiva perheen pienimmille).



Jotkut kaverit katsovat mm. harry potteria ja narnian tarinoita (eikös näissäkin ole suositus jotain 11v ->?) Ja salkkareitakin moni tuttavan lapsi haluaisi katsoa, mutta meillä ei enää sen jälkeen, kun se Paula siepattiin ja haudattiin elävältä viimeisillään raskaana. Minusta se ohjelma on yleensä ihan ok, mutta sitten joskus tulee tällaisia liian rajuja juttuja lapsille.



Oma 10v tourette-tyttö ei uskalla katsoa mitään tällaisia ohjelmia. Vielä vähän aikaa sitten pelkäsi simpsonien itchy&scratchy, pätkiä ja sulki silmät ja korvat niiden ajaksi. Muuten tykkää simpsoneista. Mitään sen pelottavampaa meillä ei voi katsoa tytön kanssa.



Aika vähän meillä katsotaan telkkaria. Maksukanavia ei ole eikä tule. Netissä tyttö jonkun verran roikkuu, eniten ehkä "gosussa" kavereidensa kanssa. Youtubessa ei uskalla enää käydä katsomassa videoita, kun joskus niissä on ollut sellaisia pelottavia kuvia kesken videon, kun jonkun naama tulee yhtäkkiä ruutuun, ja kirkuu tms. Eli voisin väittää, että meillä pelot ei ainakaan johdu liiasta ruudun tuijottamisesta.



Toiset lapset tykkää kaikista kauhujutuista, ja toiset taas on herkkiä ja pelkäävät sellaisia. Ei se pelko ikää katso.

pelkoja 7-8 vuotiaana. Ollaan ihan tavallisia evlutteja ja mun äiti neuvoi mua rukoilemaan, se auttoi oikeasti. Suosittelen.

hän on jäänyt liian pienenä liian paljon yksin ja hän on joutunut kohtaamaan liian pelottavia asioita. Pelaaminen ja teevee kokonaan pois. Teidän vanhempien olisi syytä pohtia työkuvioitanne uusiksi. Ei lapsen ole hyvä olla yksin. Moni on varmasti eri mieltä kanssani, mutta minä olen vakaasti tätä mieltä. On ikävää, että lapset laitetaan liian pieninä selviämään yksin.

Lapsi ei ole joutunut olemaan yksin vaikka isänsä onkin paljon poissa.



Minä olen ollut lapsen kolme ensimmäistä vuotta kotiäitinä. ja senkin jälkeen tehnyt lyhennettyä työaikaa usean vuoden.

Tällä hetkellä teen kokopäivää mutta olen joka päivä kotona neljään mennessä ja lapsi tulee iltapäiväkerhosta puoli neljä kotiin ja perjantaina kolmelta. Ja lähden töihin joka aamu tasan 8.00 ammulla. Joten työkuvioitani en pysty paremmaksi enää muuttamaan. En harrasta mitään jotta voisin olla läsnä kotona, enkä käy juuri missään.



Siitä olen samaa mieltä että isänsä pitäisi miettiä työkuvionsa uusiksi. Mutta isänsä on puolustusvoimilla töissä ja siellä sitä liikkuvuutta ja reissua on hänen työtehtävässään. Jos hän jättäytyisi töistä pois, ei hänellä ole muuta koulutusta alkaa tekemään mitään muuta. Joten en oikein voi vaatia miestä jättämään työtään ja jäämään tyhjän päälle. Tämä ratkaisu pitäisi miehen tehdä ihan itse.



Mutta kiitos kaikille ihanista vastauksista. Otan yhteyttä perheneuvolaan ja yritän saada ammattilaisen apua jotta pojan olo helpottuisi. Olen niin sydän täynnä tuskaa asian vuoksi.

että et voi ulkoistaa poikasi pelkoja ja ahdistusta?? SINUN täytyy olla se poikasi terapeutti, miltä pojastasikin tuntuisi, jos äiti nostaa kädet pystyyn? Tuntuisi että äitiin ei voi luottaa.



Hanki ennemmin itsellesi apua, jotta voit olla se järkähtämätöm kallio pojallesi.



T. 10 tai 11

8-vuotiaan kanssa ei tarvitse niin kauheasti puida läpi niitä pelkoja tai siis ainakaan tyyliin "no, miltä susta on nyt menneellä viikolla tuntunut, onko pelottanut", vaan noin pieni tarvitsee aikuisen, joka sanoo, että aikuiset huolehtii kaikista ikävistä jutuista, että lasten ei tarvitse niitä ajatella eikä pelätä, PISTE.

Meillä tyttö alkoi reagoida voimakkaasti eskari-ikäisenä.



Oltiin ulkomailla, Turkissa kaupungilla kävelemässä ja selitin lapselle minareetista tulevaa melua niin, että tässä maassa on eri uskonto ja uskotaan eri jumalaan kuin me. Välittömästi huomasin, että tyttö meni jotenkin vaikeaksi ja halusi heti hotelliin ja oli jotenkin pelokas koko loppumatkan. Samalla matkalla näki myös yksijalkaisen ihmisen ja siihen hän kohdisti suurimman pelkonsa.



Kotimaassakaan ei uskaltanut kauppaan, uimahalliin tai mihinkään ja jos joutui kauppaan ottamaan hänet mukaan, niin tyttö kulki aivan kiinni minussa ettei näkisi ketään eikä mitään pelottavaa. Arkielämä meni tosi hankalaksi tuon takia. Eskarissa oli kuitenkin normaali, koska sanoi tietävänsä ettei siellä ole yksijalkaisia, eli oli riittävän turvallinen paikka.



Varasin ajan lasten psykiatriselle ja siellä meidät haastateltiin ja tyttö sai aikoja psykologille. Aikoja oli pariksi kuukaudeksi, mutta pelot hälvenivät jo ennen kuin ajat tulivat täyteen ja loput ajat peruutettiin. Eli tästä oli tytölle apua tilanteessa, jossa minä olin aika pihalla.



Kaikki meni siis muuten hyvin, mutta kotiin tuli näistä käynneistä sitten aika hurjan kuuloinen kuvaus tytön oireista ja ajattelin että jos tuollainen paperi on jossain sairaalan tiedostoissa, niin sen perusteella lapsi kuulostaa ihan mielisairaalta. Vaikka ongelma sittemmin poistuikin.



Jos et halua ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, niin paras mitä voit tehdä on olla lapselle tukena ja turvallisena aikuisena. Otat pelot huomioon ja suojelet lasta myös ihan fyysisesti ottamalla syliin tai laittamalla käden harteille tms. Pelko tulee myös kohdata, eli niitä pelottavia tilanteita ei saa loputtomiin väistellä. Meillä tyttö sai pienen pehmolelun psykologilta minkä hän ottaa mukaansa uusiin ja vähän pelottaviin tilanteisiin. Tämä "rohkeuspehmo" ja sen silittäminen antaa turvaa kohdata pelottavat jutut.



Tällainen pelkokausi tulee vastaan kuulemma jokaisella lapsella ymmärryksen kasvaessa. Toisilla se menee ohi lähes huomaamatta ja toisilla siitä voi tulla suurempikin ongelma. Meillä tyttö on aina ollut sosiaalinen ja rohkea, joten tämä herkkyyskausi tuli todella yllättäen ja oli myös minulle aika hämmentävää ja pelottavaakin.