Mihin tarvitsen vihollisia kun ystävät ovat tällaisia....

voisko kaverin asenne johtua siitä, että ajattelee lapsesi olevan vielä liian pieni? ei vaan viitsi suoraan sanoa mielipidettään.

niin minä kerron millainen sinä olet



kuuluu vanha sanonta.

Kuten sanoin hänen lapsensa on ollut meillä hoidossa ihan hemmetin paljon ja ekaa kertaa jo silloin kun oli vasta 1kk vanha.

voi että,ompa kurjaa.

mitäpä tollasella kaverilla tekee.

niin minä kerron millainen sinä olet

kuuluu vanha sanonta.

Tämä ystäväni on erittäin itsekäs, ollut aina. Itse taas autan AINA ystäviäni. AINA. Jos minulla on sovittuna muuta ja ystäväni oikeasti tarvitsee apua, niin silloin muutan/siirrän juttujani jotta voin auttaa ystävääni.

itsekin olen hoitanut siskoni lapsia (2kpl) ihan vauvasta saakka, ovat olleet minulla yökylässä 1- 4 kertaa kuussa 1kk ikäisestä lähtien aina n. 12-vuotiaiksi asti.



Nyt itselläni on lapsia, siksoni on reilu nelikymppinen ja siskon lapset 18v ja 19v. Olen jsoksu pyytänyt apua mutta heillä on kaikilla omat menonsa, itse olen hoitanut lapseni..

itsekin olen hoitanut siskoni lapsia (2kpl) ihan vauvasta saakka, ovat olleet minulla yökylässä 1- 4 kertaa kuussa 1kk ikäisestä lähtien aina n. 12-vuotiaiksi asti.

Nyt itselläni on lapsia, siksoni on reilu nelikymppinen ja siskon lapset 18v ja 19v. Olen jsoksu pyytänyt apua mutta heillä on kaikilla omat menonsa, itse olen hoitanut lapseni..

niin minä kerron millainen sinä olet

kuuluu vanha sanonta.

Tämä ystäväni on erittäin itsekäs, ollut aina. Itse taas autan AINA ystäviäni. AINA. Jos minulla on sovittuna muuta ja ystäväni oikeasti tarvitsee apua, niin silloin muutan/siirrän juttujani jotta voin auttaa ystävääni.

mutta mua ärsyttää tollaset marttyyriksi tekeytyvät! Koska ei palveluksia anneta vastapalveluksien toivossa! Eikä varsinkaan kerrytetä vuosikausia sitä ystävän ns. "velkaa", kunnes sitten pyydetään sitä yhtä pikku pikku palvelusta ja suututaan, kun mitään ei saa vastineeksi, vaikka ite on vastaavan asian ystävän puolesta satoja kertoja tehnyt..

Mulla on eräs sukulaisnainen, joka jatkuvasti tyrkyttää palveluksiaan: haluaa auttaa juhlissa, hoitaa lapsia, kutoa lapasia jne. Olen monesti yrittänyt tarjota vastapalveluksia, mutta hän ei niitä huoli. Kun meillä on pieniä lapsia ja hän pärjää kyllä itsekin ja hänellä on joku muu joka auttaa jne.

Kerran sitten hän pyysi, että mieheni tulisi kahden tunnin varoitusajalla vaihtamaan renkaat hänen autostaan eikä mieheni silloin päässyt. Ja voi v*ttu sitä valitusta mikä siitä seurasi! Muistaa joka helvetin sukujuhla ja päivälliskutsu tuota kertaa, kun me niin itsekkäästi jätimme hänet pulaan, kun hänen olisi pitänyt töihin päästä ja oli jo liukasta jne. VAIKKA hän on auttanut meitä siellä ja täällä ja tuolla.

Tuo ei ole vastavuoroisuutta sanon minä. Ja marttyyrit on perseestä.

niin minä kerron millainen sinä olet

kuuluu vanha sanonta.

Tämä ystäväni on erittäin itsekäs, ollut aina. Itse taas autan AINA ystäviäni. AINA. Jos minulla on sovittuna muuta ja ystäväni oikeasti tarvitsee apua, niin silloin muutan/siirrän juttujani jotta voin auttaa ystävääni.

mutta mua ärsyttää tollaset marttyyriksi tekeytyvät! Koska ei palveluksia anneta vastapalveluksien toivossa! Eikä varsinkaan kerrytetä vuosikausia sitä ystävän ns. "velkaa", kunnes sitten pyydetään sitä yhtä pikku pikku palvelusta ja suututaan, kun mitään ei saa vastineeksi, vaikka ite on vastaavan asian ystävän puolesta satoja kertoja tehnyt..

Mulla on eräs sukulaisnainen, joka jatkuvasti tyrkyttää palveluksiaan: haluaa auttaa juhlissa, hoitaa lapsia, kutoa lapasia jne. Olen monesti yrittänyt tarjota vastapalveluksia, mutta hän ei niitä huoli. Kun meillä on pieniä lapsia ja hän pärjää kyllä itsekin ja hänellä on joku muu joka auttaa jne.

Kerran sitten hän pyysi, että mieheni tulisi kahden tunnin varoitusajalla vaihtamaan renkaat hänen autostaan eikä mieheni silloin päässyt. Ja voi v*ttu sitä valitusta mikä siitä seurasi! Muistaa joka helvetin sukujuhla ja päivälliskutsu tuota kertaa, kun me niin itsekkäästi jätimme hänet pulaan, kun hänen olisi pitänyt töihin päästä ja oli jo liukasta jne. VAIKKA hän on auttanut meitä siellä ja täällä ja tuolla.

Tuo ei ole vastavuoroisuutta sanon minä. Ja marttyyrit on perseestä.

niin minä kerron millainen sinä olet

kuuluu vanha sanonta.

Tämä ystäväni on erittäin itsekäs, ollut aina. Itse taas autan AINA ystäviäni. AINA. Jos minulla on sovittuna muuta ja ystäväni oikeasti tarvitsee apua, niin silloin muutan/siirrän juttujani jotta voin auttaa ystävääni.

mutta mua ärsyttää tollaset marttyyriksi tekeytyvät! Koska ei palveluksia anneta vastapalveluksien toivossa! Eikä varsinkaan kerrytetä vuosikausia sitä ystävän ns. "velkaa", kunnes sitten pyydetään sitä yhtä pikku pikku palvelusta ja suututaan, kun mitään ei saa vastineeksi, vaikka ite on vastaavan asian ystävän puolesta satoja kertoja tehnyt..

Mulla on eräs sukulaisnainen, joka jatkuvasti tyrkyttää palveluksiaan: haluaa auttaa juhlissa, hoitaa lapsia, kutoa lapasia jne. Olen monesti yrittänyt tarjota vastapalveluksia, mutta hän ei niitä huoli. Kun meillä on pieniä lapsia ja hän pärjää kyllä itsekin ja hänellä on joku muu joka auttaa jne.

Kerran sitten hän pyysi, että mieheni tulisi kahden tunnin varoitusajalla vaihtamaan renkaat hänen autostaan eikä mieheni silloin päässyt. Ja voi v*ttu sitä valitusta mikä siitä seurasi! Muistaa joka helvetin sukujuhla ja päivälliskutsu tuota kertaa, kun me niin itsekkäästi jätimme hänet pulaan, kun hänen olisi pitänyt töihin päästä ja oli jo liukasta jne. VAIKKA hän on auttanut meitä siellä ja täällä ja tuolla.

Tuo ei ole vastavuoroisuutta sanon minä. Ja marttyyrit on perseestä.

Vaan kuukauden varoajalla, päiväksi jolloin hän itse sanoi ettei hänellä ole mitään!

Ja hän tietää että tarvitsisin kipeästi tätä apua ja minä en usein pyydä. Sanoisin että olen pyytänyt kymmenen vuoden aikana korkeintaan viisi kertaa joista yhden kerran hän on auttanut.

No en voi mitään sille että loukkaannuin, koen että minua käytetään hyväksi.

loukkaantuisin kyllä minäkin. Minusta pitäisi olla vastavuoroista auttamista ystävillä..



Itsellä ongelma on se, etten osaa/henno sanoa ei hoitopyynnöille..



Meillä on sellainen tilanne, että meillä on ollut hoidossa monen perheen lapsia, kun ovat hoitopaikkaa tarvinneet. joskus ihan siksi että lapset ovat halunneet meille. meidän lapset ei ole olleet kuin mummolassa ja yhdellä tutulla lapsenvahdilla, jolle maksamme palkkaa. ei vaan kehtaa pyytää hoitamaan, kun valitus on sitä luokkaa, että ei pärjää omienkaan lasten kanssa, ei jaksa mitään, ei pääse ikinä mihinkään, kukaan ei ikinä auta jne..



Ja ei, meillä ei ole itselläkään helppo tilanne elämässä. Pitäisi oppia sanomaan EI, en hoida teidän lapsia nyt, tarviis oikeasti enemmän lepoa. mut se on vaikeaa...no, onneksi nyt ei ole ollut vähään aikaan ketään hoidossa pitempää aikaa.



Mut miten sanoa ei kohteliaasti, niin, ettei toinen loukkaannu? En ole todellakaan mitään velkaa kenellekään näistä, kenen lapsia olen hoitanut, he puolestaan eivät ymmärrä /halua ymmärtää omaa vaikeaa elämäntilannettani, koska heillä on omasta mielestään vaan vaikeaa/oikeus olla vaikeaa.. miten sen nyt nätisti sanoisi..