Lue keskustelun säännöt.
Mikä selitys voi olla, kun ei eräs nainen halua tuntea mua??
30.10.2011 |
Mikä voi olla taustalla, jos eräs nainen, jonka ennen olen tuntenut pintapuolisesti lapsen kerhosta, ei enää halua tervehtiä? Tilanne vähän aikaa sitten oli sellainen, että törmäsin häneen kaupan maitohyllyn luona ja oltiin siinä siis ihan vieretyten ja sanoin hei ja hän tasan huomasi mut, mutta mielenosoituksellisesti katsoi muualle, oli oikeastaan vihaisen näköinen =O. Menin ihan lukkoon tuosta, en saanut sanottua mitään, lähdin vain sitten paikalta, kun ei mun katsekontakityrityksistä huolimatta halunnut nähdä mua. Sen jäålkeenkin kyseinen nainen kävelee mieluummin lyhtypylvääseen kuin katsoo minuunpäin.
En vain mitenkään käsitä mitä olen voinut hänelle tehdä, kun en ole vuosiin hänen kanssaan edes jutellut. Mietin, että voisko olla, että olisi kuullut minusta jotain negatiivistä, mutta en siltikään ymmärrä, miten se voisi oikeuttaa tuollaiseen käytökseen?
Kommentit (8)
Tai sitten olet sellainen tarrapallo ihmissuhteissa, että hän ei halua sinun roikkuvan riesana nyt eikä silloin menneisyydessäkään. Tunnen itse tällaisia takertujia ja yritän päästä heistä eroon tervehtimällä vain pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on jonkinasteinen kasvosokeus.
Itse olen usein sellaisissa tilanteissa, että joku ihminen moikkaa mulle, ja mä oon ihan silmät pyöreenä että kuka hitto toi on ja ajattelen että no ei se mulle moikannut vaan jollekin mun takana olevalle tms.
Sitten muistan, ehkä vasta päivien päästä, että ei helkkari, sehän oli se yks sieltä ja sieltä!
Tää on oikeesti mulle tosi kamalaakin jo. Pelkään nimenomaan että vaikutan tylyltä tai ylpeältä tai jotakin, kun en juuri moikkaile ihmisiä, kun jotenkin heidän kasvonsa eivät vaan jää mieleen, enkä siis tunnista enää jos näen heitä jossain muualla kuin siellä, missä olen tottunut näkemään (esim. jossain mammakerhossa).
kuitenkin tervehtisi, jos huomaisit jonkun tervehtivät, etkä kääntäisi vihaisesti päätä pois? ap
Tai sitten olet sellainen tarrapallo ihmissuhteissa, että hän ei halua sinun roikkuvan riesana nyt eikä silloin menneisyydessäkään. Tunnen itse tällaisia takertujia ja yritän päästä heistä eroon tervehtimällä vain pikaisesti.
itse asiassa hän halusi tutustua aikoinaan lähemmin, minä en siihen lähtenyt, en sanonut mitään ilkeästi, en vain lähtenyt asiaan mukaan eli jäi ikään kuin roikkumaan. Mutta tuskin nyt siitä voi olla vihainen, vuosien päästä ? Ja se negatiivisuus, voi olla eräs juttu, mutta sillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan, joten en ymmärrä miksi ihmeessä siitä suuttuisi? Itse ainakin muodostan ihmisistä omakohtaiset kokemukset jas en mukaan käyttäydyn heitä kohtaan, en kuulopuheiden perusteella tuomitse, varsinkaan kun aiemmin oltu jonkinlaisia tuttuja, ap
Mulla on jonkinasteinen kasvosokeus.
Itse olen usein sellaisissa tilanteissa, että joku ihminen moikkaa mulle, ja mä oon ihan silmät pyöreenä että kuka hitto toi on ja ajattelen että no ei se mulle moikannut vaan jollekin mun takana olevalle tms.
Sitten muistan, ehkä vasta päivien päästä, että ei helkkari, sehän oli se yks sieltä ja sieltä!
Tää on oikeesti mulle tosi kamalaakin jo. Pelkään nimenomaan että vaikutan tylyltä tai ylpeältä tai jotakin, kun en juuri moikkaile ihmisiä, kun jotenkin heidän kasvonsa eivät vaan jää mieleen, enkä siis tunnista enää jos näen heitä jossain muualla kuin siellä, missä olen tottunut näkemään (esim. jossain mammakerhossa).
kuitenkin tervehtisi, jos huomaisit jonkun tervehtivät, etkä kääntäisi vihaisesti päätä pois? ap
Ehkä hän ei tunnista sinua tai ei ole varma, kuka olet. Huono kasvo- tai nimimuisti nolottaa ja hän mieluummin kääntyy pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapureissa on paljon sellaisia ihmisiä ja pidän sellaisia ihmisiä erittäin tyhminä.
Yleensä juorut on yksittäisen ihmisen mielipide ja totuudesta ei ole mitään tietoa.
Ihmettelen minäkin yhtä meidän talon asukasta, kun ei moikkaa, eikä juttele enään.
Minä ole hyväntahtoinen ihminen ja en mitään pahaa ole tehnyt tai puhunut.
Jätän omaan arvoonsa sellaiset ihmiset ja ajattelen, että tuolla ihmisella kyllä on alhainen äo.
Todennäköisesti joku kasvosokeus on kaukaata haettu ja varmaan niissä perhekerhoissa on niitä katkeria ja juoruilevia akkoja.
Meidän naapureissa on paljon sellaisia ihmisiä ja pidän sellaisia ihmisiä erittäin tyhminä.
Yleensä juorut on yksittäisen ihmisen mielipide ja totuudesta ei ole mitään tietoa.
Ihmettelen minäkin yhtä meidän talon asukasta, kun ei moikkaa, eikä juttele enään.
Minä ole hyväntahtoinen ihminen ja en mitään pahaa ole tehnyt tai puhunut.
Jätän omaan arvoonsa sellaiset ihmiset ja ajattelen, että tuolla ihmisella kyllä on alhainen äo.
Todennäköisesti joku kasvosokeus on kaukaata haettu ja varmaan niissä perhekerhoissa on niitä katkeria ja juoruilevia akkoja.
valitettavasti joutunut huomaamaan. Ikään kuin ihmiset eivät osaa itse muodostaa omia mielipitetä, vaan mennään aina muiden mukaan. Ja pienillä paikkakunnilla vielä lisänä se, että lapset tuomitaan vanhempien mukaan. ap
Mulla on jonkinasteinen kasvosokeus.
Itse olen usein sellaisissa tilanteissa, että joku ihminen moikkaa mulle, ja mä oon ihan silmät pyöreenä että kuka hitto toi on ja ajattelen että no ei se mulle moikannut vaan jollekin mun takana olevalle tms.
Sitten muistan, ehkä vasta päivien päästä, että ei helkkari, sehän oli se yks sieltä ja sieltä!
Tää on oikeesti mulle tosi kamalaakin jo. Pelkään nimenomaan että vaikutan tylyltä tai ylpeältä tai jotakin, kun en juuri moikkaile ihmisiä, kun jotenkin heidän kasvonsa eivät vaan jää mieleen, enkä siis tunnista enää jos näen heitä jossain muualla kuin siellä, missä olen tottunut näkemään (esim. jossain mammakerhossa).