Olen mustasukkainen miehen kaverin naiselle ja häpeän itseäni :(

Kaiken maailman itseään kauniina pitävät tyrkyt hehkuttavat, kuinka saavat miehet kuolaamaan, joskus ihan tarkoituksellakin! Tiedän tasan tarkkaan, miltä apstä tuntuu, sillä omassa tuttavapiirissä on ihan samanlainen tapaus. Mieheni on joskus jälkikäteen (tyyliin juhlien jälkeisenä aamuna) kehunut erään miesystävämme tyttöystävää ja muutenkin kuvaillutt tätä naista vähän liikaa yhteiselle tutullemme. Kyllä sieppasi ja ärsyttäää vieläkin. Kyllä pitää olla naisessa jotakin vikaa, jos pitää saada miehet tuijottamaan ja kuolaamaan. Ei se viehättävyys kuitenkaan itsestään synny, vaan naiset koristelevat itseään vaikka millä jotta näyttävät mahdollisimman houkuttelevilta.



Suosittelen ap, että lakkaatte tapaamasta nelistään, jottei tuo nainen saa itsetuntoasi kokonaan romutettua!

käsitellä omassa mielessä. Onko sinulla heikko itsetunto?

Sanon usein miehelleni, kun olemme baarissa tai kaupungilla, että on kaunis nainen tuolla tai jotain vastaavaa. Kyllä mieheni saa ihailla nättejä, hoikkia naisia ja minä katselen nuoria miehiä. Mitä haittaa siitä on kellekään?

Kuulumme toisillemme, mutta saahan ympäröivästä kauneudesta ihailla.

tuttua, mutta teitä itseänne selvästi kauniimpaa naista?? Minä en vain kykene sitä kuuntelemaan vaan loukkaannun joka kerta. En kerro yleensä miehelleni olevani loukkaantunut, mutta tuon ilmi muuten, etten ole tyytyväinen hänen tapaansa kohdella minua.

mun piirissä on myös yks tollanen tapaus ja mun mies on kertonu, että KAIKKI, siis ihan kaikki meidän miespuoliset kaverit olis valmiita pettämään vaimojaan/tyttöystäviään tän naisen kanssa. Moni on yrittänytkin, mut kyseinen nainen ei oo kusipää, vaan päinvastoin mukava ihminen.

Ihmiset yleensä häpeilevät mustasukkaisuuttaan ja epävarmuuden tunteitaan, ja mielestäni ihan suotta. Tarvitseeko sitä aina näyttää itsestään pelkkää vahvaa kuorta? Tuollaisten asioiden ja tunteiden jakaminen kumppanin kanssa nimenomaan luo läheisyyttä ja luottamusta.. kun taas vaikeneminen kasvattaa etäisyyttä.



Ei mustasukkaisuus sua pienennä. Sä vaan tuomitset itsesi liian nopeasti. Ei ole olemassa "vääriä" tunteita. Vain sillä on väliä, miten tunteidensa pohjalta käyttäytyy.



Sano miehellesi, että kuulit hänen kommentointinsa ja se on jäänyt vaivaamaan sua. Miestäsi saattaa vaan imarrella se, että olet vielä vuosienkin jälkeen hieman mustasukkainen.Samalla miehesi saa hyvän tilaisuuden jakaa omia epävarmuuksiaan.



Itse olen mustasukkaisuuteen ja epävarmuuteen taipuvainen ihminen, mutta saanut sen kuriin nimenomaan avoimuuden kautta.

helvetin hyvännäköisistä naisista. Jos miehesi kaveri olisi maailmanluokan adonis niin haaveilisitko vain hänestä etkä enää miehestäsi.

Maailma on täynnä toinen toistaan paremman näköisiä ihmisiä, mutta onneksi on vain harvoja, jotka kelpuuttavat vain sellaisen rakastetukseen. Ajattele nyt maalaisjärjellä asiaa hyvä nainen.

Nyt ap muistat yhden asian:

Jollakulla on aina isommat tissit/kauniimmat kasvot/pienempi peppu kuin sinulla, mutta se on okei. On turha "kilpailla" muiden naisten kanssa, sinä olet sinä ja upea sellaisena kuin olet.



Itse olen lihava, selluliitti peppuinen/reisinen, raskausarpinen ja lyhyt harakanpelätin. Silti miehet tuntuvat piirittävän minua, ja sainkin kuulla vähän aika sitten että minkä takia. Koska olen kaikesta huolimatta hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Kaikesta rumuudesta huolimatta olen iloinen ja ulospäinsuuntautuva..



Nyt vaan katse kohti uusia nöyryytyksiä.



Voisiko muuten miehesi "haluttomuus" johtua siitä, että mies on aistinut sinun haluttomuutesi? Pistä kuule tänään pikkuhepenet päällesi, niin eiköhän sänkypuuhat uuvuta teidät tänäyönä uneen ;)

se on luonnollinen tunne, ja kärvistele se nyt läpi ja sitten anna sen mennä. Se tunne kertoo enemmän itsestäsi ja itsetunnostasi kuin miehestäsi ja siitä naisesta. Älä anna tällaisen pilata elämääsi.



Minä itse olen juuri tuollainen "söpö" ja monesti jään harmaavarpuseksi kaunotarten rinnalla. Mieheni exä oli esimerkiksi aivan mielttömän hottis ja kaunis, samoin nuoruuden aikainen paras kaverini.



Olen ajatellut, että ihminen saa syntyessään lahjoja, joillakin on kauneus lahjana, ja se heille suotakoon. Itsellänikin on jotain lahjoja, ja iloitsen niistä.



En ollenkaan ymmärrä miksi apn pitäisi alkaa miehelleen sössöttämään näistä mustasukkaisuuden tunteista. Ei mies ole tehnyt mitään pahaa eikä tämä tunne katoa sillä, että miehelle tulee jotenkin syyllinen olo ja hän alkaa ulkomuistista kehua vaimoaan.



Et sinä ap siihen katetuteen tikahdu, kyllä se menee pois!

Ehkä kannattaisi miettiä, että ihmisissä on paljon enemmän ulottuvuuksia kuin vain ulkonäkö ja se, onko seurassa mukava.



Itse arvostan itsessäni ja myös miehessä esimerkiksi kiinnostavuutta juttuseurana, älyä, huumoria, hienotunteisuutta, yhdessä jaettuja kokemuksia, tapaa olla vanhempi lapsillemme, luovuutta, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, leppoisuutta, kykyä olla sekä ahkera että laiska tilanteen mukaan jne.



Tunnen hyvännäköisiä ja seurassa mukavia naisia enkä haluaisi olla kukaan heistä. Viat on niin monenlaisia, jotkut on piikikkäitä ja ilkeitä puolisoilleen, pettävät, ovat pinnallisia, tylsiä tai muuten vaan rasittavia.

En ollenkaan ymmärrä miksi apn pitäisi alkaa miehelleen sössöttämään näistä mustasukkaisuuden tunteista. Ei mies ole tehnyt mitään pahaa eikä tämä tunne katoa sillä, että miehelle tulee jotenkin syyllinen olo ja hän alkaa ulkomuistista kehua vaimoaan.

Et sinä ap siihen katetuteen tikahdu, kyllä se menee pois!

Minä taas näen asian toisin: tottakai parisuhteessa pitäisi pystyä jakamaan omat murheensa! Juuri kertomalla syyttelemättä miehelleen omista tuntemuksistaan ap voisi päästä mustasukkaisuutensa yli ja saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja samalla tällainen keskustelu syventäisi suhdetta. Tulevat tapaamiset kaveripariskunnan kanssa voisivat myös helpottua, kun mies tietäisi ap:n epävarmuudesta ja muistaisi ottaa hänet paremmin huomioon.

Itse olen mustasukkainen ja epävarma ja kerron usein tuntemuksistani miehelleni nimenomaan sen vuoksi, että kun puhumme mieltäni kalvavista peloista ne menettävät silmissäni merkitystään. En voisi kuvitellakaan eläväni suhteessa, jossa minun täytyisi teeskennellä muuta kuin olen ja piilottaa pelkoni. Eikö mieskään varmaan asiasta körsi, ainakin on vieläkin kanssani minua rakastaen. Sen sijaan, jos kiukuttelisin syytä kertomatta, se varmaan rassaisi miestäni paljon enemmän.

sisäisesti yhtä rumia kuin rumatkin ihmiset. Ja joskus harvoin ulkoisesti ruma voi olla melkein sisäisesti kaunis. Mutta kyllähän se vaikuttaa koko persoonaan, jos syntyy rumaksi.