Meidän lapsilla on juuret

Suku asunut tässä vasta vajaa 100 vuotta.

olen miettinyt juuris oman pereemme osalta viime aikoina paljonkin. Itse olen geneettinen sekasotku, samoin mieheni. Lapsemme syntyi ja kasvoi 6v asti maassa, johon meillä kummallakaan ei ole sidettä. Sitten muutimme maahan johon lapsi on nyt juurtunut, lisukkeena nuo kaikki muut kulttuurit, vanhempien identiteetit ja lapsuusmuistot.



Tämä alkaa varmaankin olla sitä todellisuutta nykyään, harvalla on takana noin selkeä suvun perintö käsin kosketeltavissa kuin ap:n lapsella. Kumpikaan tilanne ei ole huonompi toista, mielenkiintoista on seurata maailman muuttumista.

eikä vieläkään äiti anna juuria lapsilleen vaan isät??!

Jotenkin surullista.

sitä kauemmas ei pääse tutkimaan.

Nyt vaan näyttää siltä että murrosiän kuohuissa esikoista ei vois vähempää kiinnostaa, kun vaan äkkiä pääsis pois jne. Toivottavasti juurien arvostus palaa myöhemmin

Ne on Karjalassa, Savossa, Hämeessä ja Lapissa.

Ei siis sisäsiittoista väkeä.

eikä vieläkään äiti anna juuria lapsilleen vaan isät??! Jotenkin surullista.

Pitäisi varmaan erota, jotta lapset voisivat asua vuoroviikoin kummankin lapsuusmaisemissa. Se olisi tasa-arvoa se!

eikä vieläkään äiti anna juuria lapsilleen vaan isät??! Jotenkin surullista.

Ei sen kummempaa. Parempi juuret isän suvun mailla kuin täysin juureton, jopa 2011

yli 300 vuotta. Silti perimää on Saksasta, Ruotsista, Sveitsistä ja Brasiliasta. Ja vähän Hämeestä, Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta.



Ei paikallaan pysyminen tarkoita sitä, että kukaan ei koskaan tule käymään :-).

Ne on tässä kodissa jossa he ovat syntyneet ja josta he ovat lentäneet maailmalle, mutta täällä on aina heille paikka johon palata.



Se että tutkitussa suvussa on isättömiä ja maattomia esiäitejä ei tee heistä yhtään sen huonompia kuin teidän 300 vanhat sukunne.

Ne on tässä kodissa jossa he ovat syntyneet ja josta he ovat lentäneet maailmalle, mutta täällä on aina heille paikka johon palata. Se että tutkitussa suvussa on isättömiä ja maattomia esiäitejä ei tee heistä yhtään sen huonompia kuin teidän 300 vanhat sukunne.

Sanoiko ap jonkun olevan huonompi. Hienoa että olet saanut kasvatettua lapsillesi juuret, ehkä seuraavaksi kasvatat omaa itsetuntoasi. Hyvällä itsetunnolla ei tarvitse nähdä vahättelyä siellä missä sitä ei ole

eivätkä ne ole kiinni missään maapläntissä tai muussakaan materiassa, vaan ne kulkevat lasteni mukana, minne elämä sitten heittääkään. Niitä ei tuli polta eikä vouti vie, ne ovat henkisessä perinnössä, joka sukupolvien läpi lapsille annetaan - eivätkä sisaruussuhteet kaadu perintöriitoihin, sillä tätä hyvää riittää jokaiselle ;-)



Entäpä ap:n miehen siskonpojat; ovatko he juurettomia?

eivätkä ne ole kiinni missään maapläntissä tai muussakaan materiassa, vaan ne kulkevat lasteni mukana, minne elämä sitten heittääkään. Niitä ei tuli polta eikä vouti vie, ne ovat henkisessä perinnössä, joka sukupolvien läpi lapsille annetaan - eivätkä sisaruussuhteet kaadu perintöriitoihin, sillä tätä hyvää riittää jokaiselle ;-) Entäpä ap:n miehen siskonpojat; ovatko he juurettomia?

Ihan samoilla juurilla mennään, kiitos kysymästä.

Tämä on kyllä jotenkin niin perinteistä av:ta tämäkin ketju,jos jollain on jotain, josta on onnellinen, muut joko hyökkäävät tai ovat sitä mieltä, että heitä henkisesti lyödään muuten.

ap

Kun niitä juuria voi olla niin monenlaisia. Sitä pohtiessa välähti mieleen myös se, etteivät kai kaikki perilliset pääse samaan taloon asumaan. Ja mikäli juurevuus nyt niin tiukasti on kiinni siinä talossa, tarkoittaa se vääjäämättä sitä, että osalla suvusta käy paskempi mäihä. Eikä se mitenkään poista sitä, että ap voi iloita osastaan - vai?

Meillä sukutaloa viidettä ja kuudetta polvea asuu serkkuni lapsineen ja ylpeä olen tästäkin jatkumosta. Me asutamme taas mieheni mummolaa ja appivanhemmat on viereisessä talossa.