Onko teillä elämässänne tapahtunut mitään sykähdyttävämpää kuin lapsen saaminen?
Mulla ei. Sain esikoiseni 35-vuotiaana ja olin elänyt täyttä elämää siihen saakka ja ollut onnellinen, mutta lapsen syntymä oli suurinta mitä kuvitella saattaa. Se hetki synnytyssalissa kun musta tuli äiti on jotain uskomatonta, vieläkin menee kylmät väreet kun muistelen sitä hetkeä.
Mietin että voiko mikään kokemus ylittää sitä? Miten sinulla?
Kommentit (9)
vietetään useita vuosia eteenpäin.
Kun sen pienen nyytin saa lähelleen synnytyssalissa, on se liikuttavaa, vedet silmissä katsoo pientä...
Minulla ei ole ollut helppoja synnytyksiä, ei ensimmäinen eivätkä muutkaan. Mutta silti halusin useamman lapsen, kokea vauvan syntymän yhä uudelleen ja uudelleen, hoitaa pientä unohtamatta tietenkään isompia sisaruksia. Ajattelin tulevaa synnytystä, mutta totesin itselleni että kun muuten en vauvaa saa.
Olen onnellinen jokaisesta kuudesta lapsestani, lapset kasvavat ja on tosiaan paljon sekä työtä että ihanaa aikaa.
Onnellisia hetkiä ap Sinulle ja vauvallesi. Onko tosiaan mitään parempaa kuin vastasyntynyt tuhisija, joka tarvitsee paljon rakkautta ja huolenpitoa...minä en heti keksi.
Raskaus oli niin iso shokki, sektio niin kliininen nukutuksineenn ja sektion jälkeinen masennus niin voimakas, että siinä ei ollut mitään sykähdyttävää. :(
Ja siinä hienoa oli se, että esikoinen oli mukana hakemassa. Meillä adoptiolapset.
Toinen lapsi tuli ihan kalkkiviivoilla ennen kuin kyseinen kohdemaa meni kiinni ja miehen ikä tuli vastaan. Alitimme "riman" päivällä.
Pidän tätä kakkosta edelleen täytenä ihmeenä.
Elämässäni on ehtinyt tapahtua paljon, mutta se hetki kun lapseni syntyi ja näin hänet ensimmäistä kertaa, sitä ei kyllä voita mikään. Tuntui se outo tyhjentävä muljahdus viimeisen ponnistuksen hetkellä, ja sitten kätilö nosti hänet ylös ja näin vihdoinkin sen ihanan pienen ihmisen joka oli mahassani asustanut. Kun katselen pikkupoikaa ja muistelen sitä hetkeä kun sain hänet ensimmäisen kerran ihoani vasten rintani päälle niin kyllä siinä menee iho kananlihalle ja silmät kostuu. Poika on nyt 8kk ja tiedän nyt jo että haluan kokea raskauden ja synnytyksen uudelleen, ei nyt kuitenkaan ihan heti vielä. Kyllä poikani syntymä oli elämäni väkevin hetki. Ei sitä pysty sanoilla kuvailemaan.
heti että se oli siinä. Tajusin että minun maailmani muuttui nyt lopullisesti.
En usko että mikään kokemus voisi ikinä tätä ylittää :)
yhden lapsen ekat levynjulkkarit ja se, kun Kiekko-Espoo seitsemännessä matsissa teki jatkoaikamaalin ja nousi liigaan.
ja sielläpäin myös Foo Foghters Provinssirockissa.
enemmän tunteita on nostattanut pintaan avioero. Ei ehkä niin sykähdyttäviä, mutta koskettavampia.
Tästä nyt varmaan joku vetää herneen nenään, mutta...
Oma tohtorinväitöspäivä jäi kyllä erittäin sykähdyttävänä mieleen. Enemmän esim. kuin oma hääpäivä.
Samaa tasoa kuin synnytykset sykähdyttävyydessään. Lapsista on kuitenkin iloa joka päivä loppuelämän, joten pitkäaikaisvaikutukset ovat heissä suuremmat!
oli lähestulkoon yhtä vaikuttavaa kuin lasteni syntymät.