Millä tavalla perhekerhojen on tarkoitus tukea äitien jaksamista?

mihin mennä. Lapselle seuraa, joten ei ole niin kamalan kiinni äidin viihdytyksessä. Ja meidän perhekerhossa oli ainakin tosi hyviä alustuksia ja keskusteluja aikuisten kesken. Lisäksi oli diakonissa paikalla ihan vain aikuisia varten, lastenhoitaja oli lapsia varten.

Olen kuullut vain huonoa. Pahan puhumista selän takana, kilpailua, vertailua, juoruilua, sättimistä toisten kasvatustavoista ja lasten vaatetuksesta alkaen. Minua ei niihin kerhoihin saa.

huonompia ovat kerhot, joissa vaan kokoonnutaan yhteen huoneeseen tekemättä mitään,on pari nimellistä ja vapaaehtoista kahvinkeitosta vastaavaa äitivetäjää,jotka juttelevat keskenään ja muodostavat sisäpiirin.



Ohjattuja kerhoja suosittelen lämpimästi.

mä olin aina iloinen jos lapsenikin on.



Hoitovapaalla ollessani perhekerho toi kaivattua viikko-ohjelmaa ja etenkin kylminä pakkasaamuina syyn lähteä kotoa pois. Oli kiva nähdä muitakin äitejä ja lapsia, kun yhden lapsen äitinä sitä vertaistukea kyllä kaipasi. Lisäksi nautin ihan oikeasti kaikista yhteislaulu ja -loruhetkistä ja perhekerho antoi mulle ihan mahtavan tilaisuuden verkostoitua muiden äitien kanssa ja sainkin sieltä uusia ystäviä -kuten myös lapseni:) Ennestään minulla ei ollutkaan kavereita, joilla olisi ollut samanlainen elämäntilanne.

Normaali aikuinen ei tuollaisia sössötyksiä jaksa.



Ainoa etu noissa on se, että lapset saavat leikkiseuraa. Kotona on harvemmin isoja sisaruksia, joten heitä pitää välillä kaivella.

kovasti. Muutettiin juuri ennen esikoisen syntymää, enkä tuntenut ketään. Vauvan kanssa ei puistoissakaan voinut vielä kulkea. Perhekerhossa sain uusia tuttuja ja jopa ystäviä. Useiden kanssa nähtiin sitten muutenkin esim. vaunulenkkien yhteydessä.



Meillä kerhossa oli myös mukana lastenohjaajia ja diakonissa. Aikuiset saivat pienen hengähdys/kahvitauon. Meidän kerhossa oli tosi hyvä ilmapiiri ja monet puhuivat vaikeistakin asioista ja saivat myös apua esim. lastenhoiti/jaksamis ongelmiin.



Kuljin lasten kanssa kerhossa viisi vuotta joka viikko (paitsi kesäisin). Nyt kun olen palannut töihin ja lapset on hoidossa on ihan haikea olo, kun ei päästä perhekerhoon.

mutta eivät kyllä mitenkään kaitse lapsia, vaan lapset äitien vastuulla. Keskustelut ovat tasoa hyvää päivää-kirvesvartta, ei todellakaan kukaan sano mitään negatiivista omasta elämästään. Tai sitten kaikki vain kököttävät sohvilla puhumatta mitään. Käyn kerhossa lasteni takia, että saavat ikäistään seuraa, muuten koko kerho aivan p:stä.

ihan fiksua ja luottamuksellista keskustelua. Ei siis mitään sössötystä. Itsekin olin erittäin ennakkoluuloinen ennenkuin menin mukaan.



Mutta ne ohjaamattomat kerhot ei aina ole hyviä. Tulee helposti sisäpiirejä ja kilpailua ryhmään kuulumisesta, ulkopuolisuudentunnetta. Ohjaajalla on erittäin paljon merkitystä ilmapiirin luomisessa. Ilman sitä kukaan ei välttämättä oikeasti viihdy.

Perhekerho oli ensimmäinen paikka, missä sain pienen vauvan kanssa juotua kahvikupin alusta loppuun ilman keskeytystä.

Meidän kerhossa aikuiset istuvat ison pöydän ääressä, joten ketään ei siellä haukuta. Neuvoa voi kysyä toisilta vanhemmilta halutessaan.

On ollut viiden vuoden ajan ainoa kiinteä merkintä kalenterissani.

kun siellä on se muiden yläpuolella oleva ohjaaja??

mikä tarkoittaa, että äideille annetaan tilaisuus kokoontua ja tavata toisiaan, ja lopusta aikuiset, normaalilla älyllä varustetut äidit vastaavat ihan itse. Se ei siis voi ollakaan paikka, jossa joku hyysää ja hoivaa, kuuntelee loputtomasti jne. Sellaista varten on terapeutit. Jos ongelmat on niin isoja, että ne kuormittavat perhettä, ei niihin saa apua perhekerhoista, koska se ei ole niiden tarkoitus. Esimerkiksi meidän perhekerhon vetjäninä toimivat puuseppä ja it-insinööri, eikä heillä voi olla mitään valmiuksia kohdata kovin moniongelmaisia äitejä. Eikä tarvikaan, koska he ovat siellä vapaaehtoisina, äitinä äitien joukossa. Mut ystäviä ja ajanvietettä niistä saa, ja ne on monille kotona oleville äideille tärkeitä ja kullanarvoisia.

En jaksanut montaa kertaa käydä.

tykkään äideistä, joilla lapset on teinejä tai jopa aikuisia.

He osaavat muutakin, kun arvostella äiteyttä.

Käydä srk.n perhekerhoissa/ avoimessa perhekahvilassa. Esikoinen saa siellä erilaisia virikkeitä kuin kotona minun ja vauvan kanssa: samanikäistä leikkiseuraa, laululeikkejä ja uudenlaisia leluja. Minusta noissa kerhoissa on ollut aina hyvä henki myös äitien kesken, toki ihmiset on erilaisia, toiset tulevat toisten kanssa juttuun paremmin, toiset on hiljaisempia jne, mutta pahanpuhumista en ole itse huomannut tapahtuvan. Yleensä juttelu on ollut ihan vapaamuotoista, mutta kyllä ohjattukin on ihan ok.

ja jutella yhtä sun toista. Olen saanut uusia ystäviä, ja tapaamme kerhon ulkopuolellakin heidän kanssaan. Kiva siellä on juoda kahvia ja jutustella. Ja kiva jutustella myös eri ikäisten äitien kanssa, avartaa näkemyksiä ja oppii ymmärtämään erilaisia ajatuksia.