Jos teidän lapsilla ei ole pelikoneita niin miksi?

hyvien ja kehittävien harrastusten pariin ja pelaaminen ei nyt vaan satu olemaan sellainen.

muta pelaavat tietokoneella, jolla on pärjätty aivan hyvin.

Vai tarkoititko pelikoneeksi myös tietokoneen?

Tietokoneella pelailevat silloin tällöin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.

Meillä on kyllä joku kivikaudelta peräisin oleva XBox (miehen pelikone sinkkuajoilta), mutta taitaa olla varastokopissa tällä hetkellä. Tosin eipä siihen olisi edes ohjaimia saati sitten pelejä. Jostakin syystä mies haluaa tuon säilyttää.

Aika käpylehmämeininkiä tuollainen, ettei lainkaan hankita pelikoneita. Itse olen kohta 40-vuotias ja jo meidän lapsuudessa pelattiin elektroniikkapelejä sun muita, joskus päiväkausia putkeen, eikä se jostain syystä silloin ollut kenellekään ongelma. Minustakin tuli ihan kunnon ihminen. Epäilen että jotkut vanhemmat vaan ovat niin pihalla tekniikasta etteivät viitsi nähdä sitä vaivaa että hankkisivat koneet ja tökkäisivät pistokkeet seinään. Ja hyvänen aika jos pitäisi vielä itse opetella joku peli, ei sellaiseen laiska vanhempi vaan taivu. Parempi heittää lapset pihalle.

ainakin lapsella pelatessa on englannin kieli kehittynyt huimaa vauhtia. Jos niinkuin jotain positiivistakin..

sai lahjaksi jonkin pienen pelikonsolin, en itse noista juuri edes tiedä, ja ihan kiva on silloin tällöin pelata, mutta ei häntä vaan nappaa istua paikoillaan. Ei hän nyt toisaalta ulkonakaan juokse hihnassa kaikkea vapaa-aikaansa :) Hän tykkää askarrella, rakennella ja ihan leikkiä pikkuautoilla. Varmasti peleissä on kehittäviäkin, mutta en usko, etteikö vastaavia taitoja voi muissakin hommissa oppia. Kaverien painetta ei juuri ole, on vähän outo lintu ehkä, mutta itse ainakin olen tyytyväinen, ettei hänen elämänsä ole sen kyttäämistä, että olisi kaikki mitä kavereillakin.

meillä puuhastellaan lasten kanssa päivät pitkät ihan normaaleja kotiasioita ja mä leikitän niitä. säälin lapsia, joilla on pelejä.

itsenäisesti päättää näitä asioita.



Mutta tosiasia on, että pelaamisen hyvyys tai hyödyllisyys ei ole sen välineestä kiinni. On aika vanhanaikaista ajatella, että lautapeli on Hienoa, mutta koneella pelaaminen Huonoa.



Sepä riippuu kumminkin ihan siitä, millaisia pelejä pelaa ja miten paljon. Tietenkään ei ole lapsen monipuoliselle kehitykselle hyväksi, jos hän uppoaa pelaamaan tuntikausiksi (on se peli sitten lautapeli tai Wii).



Pelejä pelataan sitä paitsi nykyään kimpassa, eli se "konsolipelaaminen on yksinäistä hommaa, eikä siinä sosiaaliset taidot kehity" ei enää pidä sekään paikkaansa.



Samalla kehittyvät monet taidot: käden ja silmän koordinaatio, tekniikan käyttö, miksei kartu nippelitietoakin. Omat muksunit esimerkiksi osaavat englantia aika hyvin, koska pelaavat englanninkielisiä pelejä.



Ilman muuta pelaamista on syytä rajoittaa. Vain kullekin ikäkaudelle sallittuja pelejä. Eikä pelaamista koko vapaa-ajan, varsinkaan iltaisin - koska se heikentää yöunen laatua.

Onneksi. Mua ihan oikeasti säälittää pienet lapset, joitten elämä pyörii pelaamisen ympärillä. Tuttavapiirissä on muutama tämmöinen.

On ne kavereillaan pelailleet, mutta eivät erityisesti välitä. Ei niiden kaveritkaan ole kovin peli-intoisia.



Poika ja tyttö, iät 13 ja 10.

Kuluttajien mielipiteitä vailla ?



Olisi reilua kertoa tarkoitus.

muta pelaavat tietokoneella, jolla on pärjätty aivan hyvin.



Vai tarkoititko pelikoneeksi myös tietokoneen?

pääsääntöinen käyttötarkoitus on kerätä pölyä :)

muta pelaavat tietokoneella, jolla on pärjätty aivan hyvin.

Vai tarkoititko pelikoneeksi myös tietokoneen?

joten en ymmärrä miksi pitäisi olla vielä erikseen joku pelikone

poika on 6v ja monilla kavereillaan kone on ja saa sitä pelata heillä. Joskus puhuu että haluaisi oman mutta mielestäni katsoo nyt jo liikaa telkkaria ja jos vielä olsi kone niin istuisi todennäköisesti suurimman osan päivästä tv:n edessä.



Miellä lautapelit vie voiton lapsenkin mielestä koneesta, niitä kun voi pelata yhdessä ja voi olla varma että aikuinen keskittyy lapsen kanssa olemiseen.



itse en ole koskaan koneilla pelannut eikä miehenikään, tässä voi olla se suurin syy ettemme ole ajatelleet sen olevan mikään must juttu..



Ennemminkin pitäsi kysyä, miksi kaikilla pitäisi olla pelikone??

Sitä voi käyttää missä ja milloin vaan. Ja niin totisesti käytätään, nimimerkillä sivusta seurannut.

Tietokone toki on ja ekaluokkalaisemme saattaa joskus pelata jotain netistä löytyvää lasten palapeliä tms.



Mitään wiitä tai Playstationia ei ole. Lapsi on niitä kavereilla nähnyt, mutta ei ole koskaan halunnut sellaista, ei ole kiinnostunut niistä. Ja musta pelaaminen ei ole sellainen harrastus, jota itse aktiivisesti lapselle tarjoan. En suhtaudu peleihin ehdottoman kielteisesti, kun pelataan ikään sopivia pelejä, joten voin harkita sellaisen hankkimista, jos lapsi sitä kovasti toivoo. Mutta kun ei toivo ja en itse pidä niitä mitenkään erityisen hyvinä harrastuksina, niin en näe mitään tarvetta ostaa sellaista.



Niin kauan kuin pelikortit ja lautapelit ja pihaleikit riittää, niin hyvä.

Pojalla on taipumusta uppoutua peleihin liian täysillä. Pelkkä kännykkäpeli saattoi muodostua viikkojen ongelmaksi kun pelasi toistenkin kännyköistä akut tyhjäksi, läksyt jäi tekemättä, kaverit ei kiinnostanut. Mitään ei tehnyt ellei siitä saanut palkaksi peliaikaa, ja ainoa mistä puhui oli peli ja peliaika. Ei kiitos sellaista elämää ja turhaa tappelun aihetta. Nyt lapsi on illat ulkona pelaamassa ja urheilemassa muiden lasten kanssa.

pleikka-addiktien perheen kanssa: Aamulla herätessä kaivetaan käsikonsoli esiin. 4-8-vuotiaat lapset istuvat sohvalla ja pelaavat ja pelaavat. Jossain vaiheessa kaveri, jolla ei ole kotona konsolia, tulee surullisena sanomaan, että haluaisi jo mennä ulos tai leikkiä mutta muut vaan pelaa. Kun koneet lopulta otetaan pois, alkaa päämäärätön riehuminen jossa imitoidaan peleissä olevia hyppely-tai taistelukohtauksia. Välillä käydään kärttämässä saako pelata. Kestää kauan ennenkuin syntyy leikki, joka kohta taas katkeaa siihen että pelataan. Tätä jatketaan pari päivää kunnes perheen aikuisille saadaan valo syttymään, konsolit otetaan pois ja lapset muuttuvat taas lapsiksi.

saattaa olla, että tänä jouluna joulupukki ( lue: äitini) sellaisen hommaa... mutta sitten tulee ongelmaksi se, ettei mulla ole varaa ostaa niitä pelejä, ihan hirveän hintaisia.



Eli pelatkoon kavereillaan, jos on tarvetta. Nuorempi (10v) on kyllä nyt kysellyt paljon jonkin koneen perään, isompi (14v) ei.

kiinni peleissä. Vierailullekin joku käsikonsoli mukaan, että jaksaa istua kylässä. Ei leiki meidän lastemme kanssa lainkaan vaan pelailee sohvalla.



Ja kun heillä lasten leikki on kestänyt yli vartin ja alkaa juuri kuulostamaan siltä, että kaikki viihtyvät, mutta puheääni nousee niin kovaksi, että kuuluu juuri ja juuri yläkerrasta alakertaan, niin koko konkkaronkka komennetaan olohuoneeseen pelaamaan. Siinä sitten tapellaan ja pelataan ja tapellaan ja pelataan tuntitolkulla eikä ole enää kivaa vieraillakaan. Meidän omamme istuvat rivissä hiljaa ja sitten vain katselevat peliä, kun moiset tappelijat ja koneesta tappelu ei heitä kiinnosta.