Käytkö koskaan matkoilla lastesi kanssa ilman miestäsi?

Esim. Ranskassa, mökillä, kyläilyreissuilla olen käynyt lasten tai lapsen kanssa ilman miestä.

Käydään kotimaan kaupungeissa, Tallinnassa ja Tukholmassa. Mies käy etelänmatkoilla ja ottaa aina yhden lapsen mukaansa. Mä en tykkää käydä aurinkolomilla.

sukulaisissa muutaman sadan kilometrin päässä tai kaupunkilomalla Helsingissä. Lasten päästyä yli kymmenvuotiaiksi olemme tehneet ulkomaille kaupunkilomia, pisin reissu oli Pekingiin. Hauskaa on ollut, harmi, kun rahan ja ajan puolesta ei päästä useammin reissuun.



Mies ei meidän reissuille ole ollut halukas lähtemään, hän tekee mieluummin kalastus- ja metsästysreissuja.

Muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsevaan mummolaan mennään pari kolme-kertaa vuodessa lasten kanssa kolmistaan, jos mies ei töidensä takia pääse. Samoin ollaan käyty Titi Nallen talossa ja Muumimaailmassa, vain lapset ja minä.

-kesälomareissulla Suomessa 5 päivää, Yyterissä, Porissa ja kaverin mökillä ja vähän muuallakin käytiin 2,5v

-viikko Espanjassa ystäväni luona 1v

-Virossa laiva-hotelli-setti, mulla oli kylläkin kaveri mukana sielläkin n.6kk

lasten kanssa ilman miestä, matkaa 400 km. Kerran olen ollut lasten kanssa kolmestaan Ranskassa, miehellä oli niin paljon työkiireitä ettei ehtinyt mukaan ja meidän teki mieli lähteä. Ihan varmasti tulemme tekemään shoppailureissuja ilman miestä Eurooppaan kunhan ovat vähän isompia.

kotikaupungissani vanhempien luona. Olin silloin vielä hoitovapaalla ja päätettiin lähteä lasten kanssa, kun miehellä oli kaikkea paljon töissä. Aika hassua se oli olla ilman miestä vaikka hyvin matka meni.

käyn matkoilla mieheni kanssa ilman lapsia.

Mies on käynyt parin viikon reissussa tenavien kanssa ilman minua.

eli 750km+750km.



Ihan vaan lähdin kokeilemaan onnistunko "yksin" hoitamaan tien päällä kahta liikuntavammaista, jotka olivat silloin vielä vaipatettaviakin. Homma todellakin sujui, apuna oli isommat 2 veljeä. (Autossa siis minä + 4 lasta).



Tuosta rohkaistuneena voisin matkustaa nyt jopa yksin näiden erityislasten kanssa.



Haluaisin kokeilla myös lentämistä, mutta sille reissulle ottaisin vain toisen mukaan aluksi. Olen lentänyt viimeksi kun olivat vauvaikäisiä.

esim. mummoni vielä eläessä kävin siellä yleensä yhden lapsen kanssa kerrallaan. Pieni asunto, eikä varmaan olisi jaksanut kolmea lasta kerrallaan muutenkaan, ääntä kun lapsista aina lähtee. Matkaa noin 300km/suunta. Myös hotellireissuja eri kaupunkeihin Suomessa ja Euroopassa olen tehnyt tyttöjen (2 kpl) kanssa nyt kun ovat jo isompia, miestä ja poikaa ei kiinnosta kaupunkimatkailut. Mies käy pojan kanssa Lapissa kalareissuilla, saattavat olla viikon kerrallaan lomien aikaan. Toki reissutaan sitten myös koko perheeellä.

Koti- ja ulkomaan matkailua.

olemme reissanneet sekä koti- että ulkomailla kaikilla mahdollisilla kokoonpanoilla. Tietysti. Se on meille itsestäänselvää.

mies jäi kotiin hoitamaan keskosta, jonka kanssa ei vielä oikein voinut matkustaa. Myöhemminkin olen toisinaan käynyt esikoisen kanssa lyhyillä päiväreissuilla (tyyliin naapurikaupungin kylpylä) kahdestaan, koska vauva on niin hankala raahata mukana ja on toisaalta kiva päästä hetkeksi irti raskaahkoista vauvanhoitokuvioista.

Viiden tunnin ajomatka.

Mun mies on sellanen kiukuttelija, joten on ihanaa, kun ei tarvii kuulostella toisen mielialoja. Viimeksi oltiin lasten kanssa bussimatkalla Vaasassa, oli tosi kiva reissu.

Mulle ei ole mikään ongelma matkustaa lasten kanssa, mutta yleensä tykätään viettää aikaa perheenä ja siksi ollaan yleensä kaikki mukana.



Isovanhemmille on pitkä matka ja sen autoilemme monia kertoja vuodessa ilman miestä.



Ehkä kohta, kun tytöt alkavat olla isoja, voisimme tehdä keskenämme shoppailumatkoja lentäen. Miesväkeä kun ei oikein nuo ostosreissut kiinnosta.

käydään mummolassa ja Lapissa. Ulkomaille en uskaltautuisi kun olen lentokentillä ihan käsi ja muutenkin tuntuu turvallisemmalta kun on mies mukana. Eikä hän haluaisi jäädäkään ulkomaanmatkoilta pois.