Kuinka kauan baby blues voi kestää?

Baby bluesin kesto keskimäärin viikkoja,masennuksen kk.sia tai vuosia.

...lapsen saaminen on laukaissut masennuksen. Ennuste on sama kuin muillakin masennusta sairastavilla: ei voi tietää. Hyvänä puolena tietysti se, että yleensä tuoreilla äideillä ei liity masennukseen päihdeongelmaa. Parantaa ennustetta siltä osin!



Korrektia on sanoa kuulleensa että toinen on sairastunut pahaan masennukseen ja kysyä kuinka hän tällä hetkellä jaksaa. Jos toinen haluaa puhua aiheesta, voi kysyä ihan suoraan mitä haluaa esim hoidosta, ja on ok toivottaa paranemista mutta ei kannata tehdä mitään ehdotuksia että "oletko kokeillut" tai "mun yksi tuttu joka oli masentunut sai apua kun..." koska kyllä ne on perheessä jo mietitty.

...toinen ei itse puhu aiheesta, niin ei pidä väkisin ottaa masennusta tai äidin oloa tai tekemättömyyttä puheeksi. Juttelee ihan muista asioista, kyselee lapsen kehitysvaiheista, pohtii prinsessa Victorian raskautta, edustaja Hakkaraisen homopuheita, lumentulon ajankohtaa. Masentuneesta on kiva kun hänelle jutellaan kuten muillekin, vaikkei jaksaisi itse pitää keskustelua yllä.

syvemmin ruotimatta ja keskittyä ihan yleiseen kuulumisten vaihtoon vai yrittääkö (turhaan?) tsempata ja piristää äitiä? Luulenpa, että se on jo tehty ihan lähimpien puolesta. Eniten kyllä mietityttää sen perheen isän jaksaminen, on vaimo huonossa jamassa ja pienet lapset siinä itsellä huollettavana. Varmaan tosi raskasta.



Itselle masennus on aika vieras aihe, kuten varmaan tekstistä huomaakin ja tuntuu niin hirveältä, että joku ei jaksaisi pienistä ihanista lapsistaankaan iloita. Haluaisin kyllä vilpittömästi auttaa, jos voisin..



ap

Ymmärsin kysymyksesi ja yritin vastata siltä pohjalta miten itse ajattelen ja toimin (en ole itse ollut masentunut mutta lähipiirissä on ollut sairastunut, ja ystäväpiirissä myös ja on keskusteltu aiheesta).



Jos vaimo on tosi huonossa jamassa ja perheen tilanne on noin poikkeuksellinen (isä hoitaa lapset ja äiti sairastaa) niin olisi jotenkin hullua ettei sano siitä mitään. Itse ottaisin asian puheeksi juuri niin, että sanoisin kuulleeni että perheellä on ollut vaikeaa, "että olet sairastanut masennusta jo pitkään", ja kysyisin "kuinka sä jaksat tällä hetkellä" siltä äidiltä ja kuuntelisin vastauksen tosissani. Ottaisin kädestä ja sanoisin että toivottavasti helpottaa pian. "Kiva kun jaksatte ottaa vieraita vastaan on niin mukavaa päästä näkemään lapsia" ja sitten voikin jo puhua lapsista.



Yleensä kylläkään masentuneet eivät halua että muut "vajoavat samalle tasolle" surkuttelemaan vaan mukavinta on kun suhtaudutaan kuin muihin ihmisiin, ja ollaan itse pirteitä ja jutellaan niitänäitä ja muitakin asioita.



Eipä se vakavasti sairaan ihmisen kanssa seurusteleminen ole monestikaan ihan helppoa ALUKSI. Mutta jos itse on asian kanssa sinut ja ymmärtää että kukaan ei valitse sairauttaan, ja että itsellä ei ole siihen parannuskeinoa myöskään, niin aika luontevaksi se kanssakäyminen siitä pian muuttuu kun on alusta päästy ohi :-)