Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä löytäisi kadonneen/loppuneen elämänilon?
22.10.2011 |
Tässä ei riitä tila eritellä mistä kaikista asioista tämä olotila johtuu, mutta osansa tehnyt ainakin vuosikausien toistuva työttömyys josta viimeisin esimerkki tältä kesältä/syksyltä, suppea sosiaalinen piiri, ei esim minun puoleltani ketään sukulaista tms joita kiinnostaisi elämämme, parisuhteen vaikeudet tai oikeastaan 1 osa-alueen ongelmat joka ollut päällä jo vuosikausia sekin (mies ei halua seksiä, nyt ollut 7kk selibaatti) jne.
Minä en enää oikein jaksa innostua mistään tai jos jaksan niin harvoin ja vain hetkeksi.
Elämä on päivästä toiseen puurtamista ja kirjaimellisesti selviytymistä.
En jaksa enää mutta en voi kuollakaan kun on nuo 2 ala-asteikäistä lasta.
Kuristaa ja kuristun :´´(
Kommentit (8)
Ainakin kaupungeissa töitä on tarjolla, kun vaan itse joustaa.
Töissäkäydessä ei ehdi vatvoa liikaa omia murheitaan, sosiaalinen piiri laajenee ja tulotaso yleensä nousee.
Panosta siis ensisijaisesti itseesi, jotta pääset eteenpäin vaikeassa tilanteessa.
Toiseksi, käy kunnon keskustelut miehesi kanssa. Jos liitto vaan masentaa ja on pelkkää harmaata puuroa vuodesta toiseen, se on syytä lopettaa. Se on lopulta armollisinta kaikille.
Terv. Samassa tilanteessa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei tietenkään itse ongelmiin auta, mutta auttaa jaksamaan tekemään omaa tilannettaan paremmaksi. Kokeile D-vitamiinilisän ottamista, annostuksena vähintään 1 mikrogramma painokiloa kohden.
vaikeaa. Itsekin olen ollut valmistumisen jälkeen tasaisin väliajoin työtön. En kestä tätä, henkisesti. Harjoittelupaikat vaan pahentaa tilannetta; ei ole herkkua tajuta, että on saanut paikan vain koska on ilmainen työntekijä, ja että kun harjoittelu loppuu, työt ei jatku, koska tilalle otetaan uusi ilmainen harjoittelija...
Alan opiskella uutta ammattia, kun äitiysloma loppuu. Odotan sitä jo innokkaasti. Vaikka mieluiten olisin töissä, ei nyt ole vaihtoehtoja kun töitä ei ole. Minä olen aktiivinen ja sosiaalinen ihminen, näen paljon kavereita joka päivä, harrastan, teen vapaaehtoistyötä - silti mikään ei korvaa oikeaa palkkatyötä.
Toivottavasti elämä helpottaa, ap. Olet kuitenkin äiti, ja jo sinällään korvaamaton!
Pakottanut itseni edes jotenkin olemaan ja tekemään ruokaa ettei nuo lapset ihan ahdistu.
Vaikka tokihan he aistivat oloni, eivät ole tyhmiä ja kun tosiaan ovat jo kouluiässäkin.
Pelottaa tämä tunne, ihan kuin olisi kaikki voim,a imetty ulos kropasta, ahdistaa silmittömästi:´(
Joku komensi opiskelememaan ihan kuin se olisi jokin auvo, tiedä mitä opiskelisin enkä sitä pääsisinkö kouluun edes sisälle ja toisaalta ei minulla ole voimiakaan useamman vuoden opiskeluihin eikä varsinkaan taloudellista mahdollisuutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on auttanut hevostelu. Itse ratsastus on kallista, mutta pelkästään hevosten hoito on ihanaa ja poistaa masennuksen.
Alue: Aihe vapaa
Itse työttömänä, vai te molemmat? Voisitko saada työharjoittelupaikan jostain?
Uskon että ihmiselle on tärkeää tuntea olevansa tarpeellinen ja hyödyllinen, jossain hyvä. Työ täyttää usein tuon tarpeen, tai muut harrastukset ( tai esim. itsellä tällä hetkellä lasten ja kodinhoito, kun olen äitiysvapaalla. Vauva on niin ihana että kaikki murheet unohtuu kun hän hymyilee...)
En muuta osaa sanoa, kuin että jos olet masentunut, niin koita päästä juttelemaan ammattilaiselle. Pariterapiaan, parisuhdeleirille, ala harrastaa vapaaehtoistyötä, käsitöitä, liikuntaa ulkona, terveellstä ravintoa...