Mitä sanot lapselle että ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee?

Kun en itse usko taivaaseen, en keksi satuja myöskään lapselleni. Kerron että ihmisen ruumis haudataan tai tuhkataan ja ihminen jää elämään meidän sydämiimme ja muistoihimme.

minä uskon ja sanon lapsille, että menevät taivaaseen Jumalan luokse. Siellä ovat myös aiemmin kuolleet sukulaiset ja ystävät. Ruumis haudataan tai tuhkataan, koska on sitten turha. Jos et usko, niin kai kannattaa korostaa, ettei elämä turha ollut, eli elämästä jää aina jälki maailmaan, tuotti iloa muille jne.

Meilläkin 5v, kohta 6v, miettii paljon kuolemaa ja kyselee asiasta usein. Olen sanonut, että sielu menee taivaaseen, vaikken todellakaan mikään uskovainen ole. Tuntuu vaan niin lohduttomalta ajatella ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Yritin kerran myös selostaa jotain sielunvaellusopista, mutta lapsi ei tykännyt yhtään ajatuksesta, että voisi olla seuraavassa elämässä jotakin muuta, joten pysyttäydyin tässä sielu ja taivas-jutussa.

Kun en itse usko taivaaseen, en keksi satuja myöskään lapselleni. Kerron että ihmisen ruumis haudataan tai tuhkataan ja ihminen jää elämään meidän sydämiimme ja muistoihimme.

että ihmisen sielu menee taivaaseen.

En itse usko siihen, mutta poika on vielä niin pieni (3v), että oli vaikea selittää asiaa muuten.

Ihmisen sielu poistuu ruumiista kuoleman jälkeen. Sielu on osa ihmistä, mutta sitä ei nää kukaan. Se jää olemaan tänne meidän kanssa. Meille jää myös muistot siitä ihmisestä, ne ei koskaan katoa.

Ruumis muuttuu maaksi.

meillä lapsille toi lohtua että pikkuveli meni taivaaseen tuttujen ihmisten luo. Ja taivaassa on enkeleitä joten veljestäkin tuli sellainen. Taivaassa on jo aiemmin poisnukkuneita ja he pitävät siellä huolta toisistaan.



Lapseni 8v sanoi kesällä kun parhaan kaverinsa äiti menehtyi yllättäin että tämä nainen rakasti lapsia ja hän pitää varmasti veljestä huolta osaltaan taivaan kodissa.



Ei tullu mieleen ruveta kovin karusti puhumaan kuolemasta kun se omaan perheeseen sattui, osu ja uppos. ja kun oma lapsi on poissa niin itselläkin on paljon avarampi mieli sen suhteen mitä kuollessa tapahtuu koska sitä nyt vaan tahtoo uskoa.

Kun en itse usko taivaaseen, en keksi satuja myöskään lapselleni. Kerron että ihmisen ruumis haudataan tai tuhkataan ja ihminen jää elämään meidän sydämiimme ja muistoihimme.

Itse kuollut vain lakkaa olemasta, tai niin ainakin itse uskon, kukaan ei ole vielä tullut kertomaan, tapahtuuko silloin jotain muuta (pari tuhatta vuotta vanhoja legendoja ei lasketa...)

käsitellään kuolemaa. Meillä ainakin toimivaiheessa jossa kyseltiin kuolemasta. Kaunis tarina eläin ystävyksistä kettu, en muista mitä muita eläimiä siinä oli.

Lapsille on kerrottu, että aina ihmisen kuollessa taivaalle syttyy uusi tähti ja lasten ja kaikkein rakkaimpien ihmisten tähdet on ne isoimmat ja kirkkaimmat. Minä ja mies uskotaan sielun vaellukseen ja siihen, että kuollessa sielu yhtyy ns. äiti maahan eli amerikan intiaanien tyyliin.

Ja ollaan kerrottu myös, että jokaisen läheisen muisto säilyy aina mukana.

Meillä pienemmät (3v ja 4v) vilkuttavat taivaalle joka ilta ennen nukkumaan menoa ja sanovat tuolla konstilla hyvää yötä pikku veikalle.

Mäyrän jäähyväiset. Melko pienelle jo voi lukea, esim. 4v