Ärsyttävimmät 1 (rauhallisen) lapsen vanhemman piirteet?

että kun lapset nujuavat keskenään, eivät siis edes tappele, niin mulkoillaan sillä silmällä, et asiaan pitäisi puuttua ja saada se käytös loppumaan.

lehteä tai syödä tai muuta (lapsi etenee etanan vauhdilla kohti kukkaruukkua, johon ei edes koske) kun koko ajan lapsi on pahanteossa.

Tämän ymmärtävät ne, joilla alle 1v juoksi salamana paikasta toiseen.

Lähinnä siis, jos itselläsi on useampi lapsi.

lapsen käytöksen olevan ainoastaan oman loistavan kasvatustyönsä tulos, eikä tajua että iso osa siitä on synnynnäistä, ja lisäksi yhden lapsen kanssa ryhmädynamiikka on aivan toinen kuin isomman joukon kanssa (myös monilapsisissa perheissä: on paljon helpompaa mennä jonnekin vain yhden lapsista kanssa kuin koko joukolla).

lapsi, taapero, niin joillakin tutuilla on ollut kovin tietäväiset puheet, esim. että "meillä syödään aina puuroa ilta- ja aamupalaksi, paljon tervellisempää kuin ottaa jotain leipää."

->meilläkin syötiin alle 2-vuotiaana puuroa, mutta enää eivät syö, enkä voi pakottaa





"Kun lapsen laittaa ajoissa nukkumaan, jää vanhemmillekin aikaa hoitaa parisuhdettaan"

-> ei tajua, että eri lapsilla eri unentarve, meidän 2,5-vuotias herää viideltä, jos menee nukkumaan kello 8. Eikä muutenkaan nuku päiväunia. On testattu pitkään.

Lähinnä siis, jos itselläsi on useampi lapsi.

lapsen käytöksen olevan ainoastaan oman loistavan kasvatustyönsä tulos, eikä tajua että iso osa siitä on synnynnäistä, ja lisäksi yhden lapsen kanssa ryhmädynamiikka on aivan toinen kuin isomman joukon kanssa (myös monilapsisissa perheissä: on paljon helpompaa mennä jonnekin vain yhden lapsista kanssa kuin koko joukolla).

"voi että ku nuo teidän timppa ja minna on äänekkäitä/ riehuu niin paljon." (normaalisti leikkivät siis)

"Mä oon meidän bella anna-marian opettanut odottamaan vuoroaan ja leikkimään hiljaa" jne.

on tosiaan oma lukunsa. Minulla on kaksi poikaa, jotka noin yksitellen ovat aika rauhallisia, mutta yhdessä ollessaan meluavat ja juoksevat ihan eri malliin. Joskin silti puutun heidän käytökseensä ja näen itse vaivaa, että energiaa puretaan ulkona. Karsastan itse ajattelua, että kaikki lasten keksimä on vain luonnollista ja asiaan kuuluvaa ja että "pojat on poikia", jos loukkaantumisen vaara on jo todella suuri... Lapsillani on neljä vuotta ikäeroa, ja ehdin ihan riittämiin katsella ja kuunnella sitä kummastusta ja halveksuntaa, jota arka esikoiseni herätti ns. normaalien ja villien lasten vanhemmissa :( Kyllä me kaikki voidaan olla epäreiluja, oli lapsia yksi tai kymmenen ja temperamentit mitä vaan. Mutta kuvio tosiaan sekoittuu ryhmässä, ja sitä itse ainakaan en tajunnut vielä yhden lapsen äitinä.