Mitä eroa on masennuksella ja väsymyksellä?

väsymys menee ohi nukkumalla, mutta masennus ei. Masentunut voisi nukkua vaikka 14 tuntia öisin piristymättä.

Masennus voi tarkoittaa pelkkää apeaa mielialaa, joka menee usein ohi, suurin osa ihmisistä on kokenut tämän kaltaista "masennusta". Kliininen masennus, ts. depressio (psykiatrinen mielialahäiriö) on todellisuudessa oireyhtymä, joka pitää sisällään useita oireita depression voimakkuudesta riippuen(niin psyykkisä kuin fyysisäkin oireita) kuten mm. alentununt mieliala, mielihyvän kokemisen menetys, toimintakyvyn heikkeneminen, ruokahalun muutokset, unettomuus, liika unisuus, epämääräiset kivut, seksuaalisen kiinnostuksen menettäminen, toivottomuuden tunteet, itsetuhoiset ajatukset jne.

kun lapset alkoi nukkua öitään paremmin.



ap

Ei siis depressiota.

Ei siis depressiota.

Mutta terveydenhuollossa se diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi.

Ei sillä toki kamalasti väliä ole. Uusia vakuutuksia ei masennuksen jälkeen enää saa.

Mutta ihan vain periaatteellisesti olen alkanut pohtimaan, että Suomen terveydenhuolto- ja neuvolajärjestelmä on vähän hassu, kun mullekin annettiin terapiaa ties kuinka kauan, vaikka en varsinaisesti ollut edes terapian tarpeessa. Vaikka mikäpä siinä, mukavahan se oli käydä juttelemassa asioistaan "kiinnostuneen" ihmisen kanssa.

Mutta jossain määrin hukkaanhan ne yhteiskunnan rahat siinä meni. Jos nekin rahat olisi haluttu käyttää oikeasti hyödyllisemmin meidän perheeseen, niin meille olisi annettu kodinhoitoapua tai muuta vastaavaa, mikä olisi sallinut minulle lepoa.

Tuo nyt on meidän kohdalla ollutta ja mennyttä. Mutta aina edelleen jaksaa ihmetyttää, että koko prosessin missään vaiheessa ketään ei kiinnostanut, että mistä se mun väsymys johtui.

ap

mulla on myös diagnoosina vaikea masennus. Mutta ei mun mielialani ole ollut toivoton muulloin kuin silloin, kun tili on miinuksella ja "tilipäivään" pari viikkoa aikaa, ei ruokaa kaapissa, laskut maksamatta jne.

Silloin on usein itku päässyt, ja tuntunut, että nyt teen tästä lopun.

Mutta muutoin, mun mielialani on ihan ok, en vain jaksa muuta kuin maata, enkä virkisty edes nukkumalla. En jaksa käydä suihkussa tai kaupassa, tai hukun roskaan ja paskaan.



Aivan tarpeetonta apua oli se keskusteluapu, jota sain tk:n erikoissairaanhoitajalta, sehän piti mielessä ne murheet, jotka koitin unohtaa.

Ja aivan turhaa oli se perhetyöntekijä, jonka muka piti auttaa lapsen syömään saamisessa, tai päikkäreille nukuttamisessa, tai muka ulkoiluttaa, että minä saan levätä (mitä en edes halunnut, vaan hoitaa itse lapseni).

Lopputulos oli kuitenkin se, että perhetyöntekijälle ei ikinä se ulkoilu passannut, aina oli märkä tai kylmä tai jotain, ja hän olikin vain sossun kyttääjä, ja viemässä sitä mun aikaani, kun hänen kanssaan piti "seurustella".

Pyykkikonekin mulla runksutti puhkiruostuneena rantasandaali tukenaan, mutta sainhan mä sentään perhetyöntekijän.



Myöhemmin lapsi pakotettiin viemään tarhaan, mä aloin kärsiä unettomuudesta, kun yöt stressasin sitä ylösnousua, ja päivät odotin, että milloin haen lapsen. Ja lasta eivät saaneet tarhassakaan nukkumaan päikkäreitä, joten se huusi rättiväsyneenä, kunnes nukahti kuudelta, joka taas merkitsi sitä, että heräsi aamuviideltä viimeistään.. Se oli kyllä yhtä helvettiä.

Ja lisäksi kun jouduin autolla kuljettamaan lapsen tarhaan, mun rahapulani vain syveni.

Että se siitä avusta.

että jaksoin lapsen vuoksi hoitaa pakolliset asiat, ja viettää aikaa hänen kanssaan, mutta nyt kun lapsi ei asu luonani, en enää saakaan tehtyä mitään. Mulla ei vain ole syytä vissiin.

Ihan vaan, ettei tarvitse kenenkään huudella, että lapsi olisi jossain vaiheessa ollut heitteillä.