Kellään muulla lasta, jolla tunnesäätelyn vaikeuksia? Olen ihan kusessa!

Miten olet opettanut lasta reagoimaan vastoinkäymisiin? Vai onko lapsi oppinut vain esimerkistäsi?

Ketjun nostaja tässä: ennen kuin sain itse apua tunnesäätelyyn, oli tosi tosi vaikea ohjata lasta, jolla samanlaisia ongelmia. Nyt tuntuu että viimeisen vuoden aikana me kumpikin on menty paljon eteenpäin tunnetaidoissa. Mutta juuri siksi haluan nyt muutakin apua lapselle, että murrosikä olisi helpompi hänen elää läpi. Että pääsisi ne murrosiän kehitystehtävät toteutumaan eikä olisi näitä alkeellisempia tunnesäätelyongelmia enää siinä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Nostan vanhaa ketjua sillä meillä on menossa avunhaku 10-vuotiaalle tytölle. Takana 2x perheneuvolaa ja 2x koulupsykologin luona käyntiä. Apua ei näistä saatu sillä meillä on kuulemma hyvä keskusteluyhteys, lämmin tunneilmasto, ongelmia ei näy koulussa jne.

Itse olen saanut avun omiin tunnesäätelyongelmiini vasta yli 30 vuoden kärsimysten jälkeen eli nyt onneksi tiedän mitä vaatia. En halua samanlaista elämää tyttärelleni kuin itselläni on ollut. Vuoroviikkoasuminen meillä käytössä enkä tiedä onko se hyvä vai huono. Siitäkin otettava selvää. Mutta valoa tunnelin päässä kunhan itse osaa ja jaksaa vaatia! Voimia se kyllä kysyy äidiltä. Lapsi on mitä ihanin mutta ongelmat vaikeita.

Hei, meillä sama tilanne samanikäisen lapsen kanssa. Suositteletko siis koulupsykologilla käyntiä, vai onko turhaa? Lapsi käyttäytyy koulussa hyvin, kotona ei. En haluaisi sekoittaa koulua tähän, koska siellä ei ongelmat näy. Osaatko sanoa kannattaisiko mennä suoraan yksityiselle, vai onko perheneuvola/koulupsykologista mitään apua? Mitä olet vaatinut avuksi, mikä tuossa tilanteessa auttaa?

Öö tota... Ei ne perheneuvolat yms mitään taikakeinoja omaa, että simsalabim vuosien saatossa syntyneet pulmat poistuisi yhtäkkiä 1-2 käynnillä tai pelkästään siellä käynneillä vaan se itse työ jää teille kotiin tehtäväksi. Usein jo lapsen ja perheen tilanteesta kokonaiskuvan saamiseen menee useampi käynti. Lisäksi jos ennakkoasenne jo on että se on turhanpäiväistä lässytystä josta ei ole mitään apua niin voit olla varma ettei olekaan jos torjut koko työskentelyn. Eipä ihme jos ongelmat jatkuu. Kannattaa myös miettiä millaisen mallin itse antaa lapselle, kun on suuttunut. Oletko rauhallinen vai alatko huutamaan. Usein jäljet johtavat sinne sylttytehtaalle.

Vierailija kirjoitti:

Töissäni tapaan usein näitä tapauksia ja valitettavan usein avainsana näissä on "yh" (tätähän ei saa ääneen sanoa..). Vauvan/lapsen perusturvallisuus ei ole päässyt rakentumaan kunnolla ja hallitsematon pelko aiheuttaa sitten muut oireet. Olisiko iltapäivähoitajaksi mahdollista saada joku miespuolinen? Tytön isä tai oma isäsi, joka voisi toimia jämäkkänä miehen mallina ja lisätä perusturvallisuutta?

Ihmiset sekoittavat asioita keskenään. Yksinhuoltajien lapsiin liitetään kaikenlaista negatiivista, mutta ei kannata sekoittaa korrelaatiota kausaliteettiin. Sinänsä yksinhuoltajuus ei aiheuta välttämättä mitään ongelmaa, mutta yksinhuoltajuutta edeltää yleensä jotenkin epäonninen parisuhde, joka on se seikka, joka aiheuttaa nii ongelmia. Todennäköisesti tilanne olisi vieläkin pahempi, jos kyseisessä tilanteessa vanhemmat olisivat kitkutelleet liitossaan eroamisen sijaan.

T. Eroa puolisonsa kanssa hakenut

Vierailija kirjoitti:

Öö tota... Ei ne perheneuvolat yms mitään taikakeinoja omaa, että simsalabim vuosien saatossa syntyneet pulmat poistuisi yhtäkkiä 1-2 käynnillä tai pelkästään siellä käynneillä vaan se itse työ jää teille kotiin tehtäväksi. Usein jo lapsen ja perheen tilanteesta kokonaiskuvan saamiseen menee useampi käynti. Lisäksi jos ennakkoasenne jo on että se on turhanpäiväistä lässytystä josta ei ole mitään apua niin voit olla varma ettei olekaan jos torjut koko työskentelyn. Eipä ihme jos ongelmat jatkuu. Kannattaa myös miettiä millaisen mallin itse antaa lapselle, kun on suuttunut. Oletko rauhallinen vai alatko huutamaan. Usein jäljet johtavat sinne sylttytehtaalle.

En usko että kyse on esimerkistä niinkään vaan siitä perusturvallisuudesta ja sen myötä esim epävarmuuden sietämisestä. Itselläni turvaton koti ja minlla on nimenomaan aina ollut vaikea kestää mitään epävarmuutta ja epätietoisuutta. Kontrollin tarve on suuri ja sitä myötä stressimin kun eihän kaikkea voi kontrolloida. Siinä on sitten ihan sama huutaako vai lässyttääkö joku. Se on se turvallisuuden puute joka kalvaa.

*aiheuttaa niitä ongelmia

Ai se on tunnesäätelyn vaikeutta?

Mä olen itse diagnosoinut lapsen draamakuningattareksi.

Kiitos kysymästä, olen pärjännyt ihan hyvin, kunhan olen sen verran perään katsonut ettei oikeasti satuta itseään eikä hajota paikkoja. Mies yleensä meni aika lukkoon, kun joutui kohtaamaan tyttäremme kirkumista.

Puhumista ja syliä tämä on vaatinut. Ja hermoja.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun nostaja tässä: ennen kuin sain itse apua tunnesäätelyyn, oli tosi tosi vaikea ohjata lasta, jolla samanlaisia ongelmia. Nyt tuntuu että viimeisen vuoden aikana me kumpikin on menty paljon eteenpäin tunnetaidoissa. Mutta juuri siksi haluan nyt muutakin apua lapselle, että murrosikä olisi helpompi hänen elää läpi. Että pääsisi ne murrosiän kehitystehtävät toteutumaan eikä olisi näitä alkeellisempia tunnesäätelyongelmia enää siinä kohtaa.

Mistä sait apua omaan tunnesäätelyyn? Hermostun itse helposti, kun lapsi käyttäytyy mahdottomasti jokaisessa tilanteessa. Onko minulla ongelmia tunnesäätelyn kanssa? Minulla on erittäin hankala lapsi, enkä saa apua keneltäkään.

Neurologilla käyntiä suosittelen myös, jotta neurologiset ongelmat saa suljettua myös pois. Perheneuvola ei auttanut meitä, päinvastoin (lapsen kuullen piti kertoa hänen ongelmistaan yms.) Lastenlinnasta (Helsinki) erittäin hyviä kokemuksia + erityinen tuki koulussa.

Aina sanotaan, että lasta pitäisi auttaa tunteiden säätelyssä, osaisiko joku antaa tähän konkreettisia esimerkkejä?

Auttaisiko esim.meditaatio (POM-hetket), luonnossa liikkuminen, ylimääräiset virikkeet, energiajuomat, pelit pois ja riittävä uni ja rutiinit kuntoon. En tarkoita, että juuri teillä olisi näissä ongelmia. Paljon läheisyyttä.

Jos lapsi on pulassa tunteidensa kanssa esim uhmakohtauksessa ja alat siinä huutamaan niin kyllähän se sitä perusturvallisuutta järkyttää toki myös.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin yhteyttä ADHD-centeriin vaikka ei kyseinen diagnoosi olekkaan. Uskon että teitä auttaisi ADHD-lapsille/aikuisille tarkoitettu vanhempainohjaus, perhekerho pop jne. ADHD lapsia kasvatetaan erilailla kuin ns.normi lapsia.

Nuo perheneuvolat ym ovat aivan surkeita paikkoja ja turhia. Yhteys siis ammattilaisiin joilla vankkaa kokemusta.

Peili.

Luultavasti teille on nyt muodostunut malli, jossa lapsi käyttäytyy hankalasti, koska on oppinut, että se on se millä hön saa huomiosi. Eli ala purkaa sitä kehää reagoimalla hyvään käytökseen.

Off topicina, mutta varmaankin Suomen kriteerien mukaan 99%:lla italialaisista olisi tunnesäätelyn pulmia. :) Siellä kun siis sellainen hieman äkkiväärempi ja dramaattisempi suhtautuminen on sitä tavallista ja keskivertoa toimintamallia ja hidastempoinen tuumailu on harvinaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Off topicina, mutta varmaankin Suomen kriteerien mukaan 99%:lla italialaisista olisi tunnesäätelyn pulmia. :) Siellä kun siis sellainen hieman äkkiväärempi ja dramaattisempi suhtautuminen on sitä tavallista ja keskivertoa toimintamallia ja hidastempoinen tuumailu on harvinaisempaa.

Se on eri asia. Tulinen temperamentti ja tunnesäätelyn vaikeus.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on pulassa tunteidensa kanssa esim uhmakohtauksessa ja alat siinä huutamaan niin kyllähän se sitä perusturvallisuutta järkyttää toki myös.[/

Itse asiassa ei. Jos kotona vallitsee malli että silllä ei-toivotulla käytöksellä saa huomiota niin tuohan on juuri sitten se mitä lapsi hakee. Itse olen keskimmäinen lapsi ja aikuisen olen huomannut että ainoa tapa saada yhtään mitään huomiota oli juurikin ae kiukuttelu. Muuten olin aina tapettia.

huippuhyvä kirja on Tulistuva lapsi! ja muistathan, sanoi muut mitä sanoi, lapsi ei käyttäydy noin uhmatakseen, hakeakseen huomiota tai muuten vittuillakseen, eikä käytöstä kannata yrittää "kitkeä" kurinpidolla. sen ajatteleminen joskus lohduttaa itseäni vaikeissa tilanteissa. lisäksi, suosittelen ottamaan selvää mahdollisista diagnooseista ja niiden kriteereistä sekä vertaamaan niitä lapseen. usein asioita aletaan tutkia ja löytää vasta kun joku hoksaa mistä voisi lähteä liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kolmasluokkalainen tyttö. Reipas, iloinen ja täysi riivinrauta. Kiljuu, huutaa, hakkaa ja menee ihan sekaisin kohdatessaan vastoinkäymisiä. Hakkaa päätänsä, yrittää kuristaa itseään, raapii naamaa ja huutaa täyttä huutoa. Koulussa on vähän levoton, mutta koulu menee hyvin ja ystäviä on vaikka muille jakaa. Toki muut eivät aina ymmärrä ”hulluuskohtauksia” ja epäilen, että kavereita ärsyttää suunnattomasti.

Olemme tästä syystä perheneuvolan asiakkaita, mutta se on sellaista lässytystä, että heikompaa hirvittää. Enemmän hyötyä olisi jos kävisin sen ajan vaikka lenkillä rauhoittumassa.

Osaako kukaan neuvoa mitenkään? Alan olla aika väsynyt ja vihainenkin.

Voiko tila mitenkään parantua vai onko odotettavissa masennusta, alkoholiongelmia, viiltelyä ja päälle karkauksia murrosikäisenä?

Pelottaa.

Olen yh.

Sen siitä saa kun ei kurita lasta ja opeta käyttäytymään pienestä asti. Kurittamisella en tarkoita pahoinpitelyä. Nykylapsia ei komenneta, kielletä eikä heiltä vaadita mitään ettei vaan tule psyykkisiä ongelmia. Jossain vaiheessa elämää tulee vastaan joku, joka asettaa rajat ja eihän ipana sitä ymmärrä vaan vetää hirmu raivarit.

Olet siis itse vastuussa lapsesi puutteellisesta tunneälystä.

Mikäli lasta ei saada heti iltapäivähoitoon tai muuten ns valvotuksi koulun jälkeen, ennen kuin vanhempi tulee töistä, voisi tilanteen hallitsemiseksi tehdä lapselle ohjeet näille parille tunnille.

Olettaen siis että lapsi ei oikein pärjää yksin kotona rauhallisesti.

Ohjeet voivat olla lapsen tarpeista riippuen joko erittäin seikkaperäiset tai sitten laveammat. Ohjeissa lähdetään siitä kun lapsi tulee kotiin ja ohjeet päättyvät siihen kun vanhempi tulee kotiin. Ohjeet pitää käydä läpi lapsen kanssa edeltävänä päivänä ja jättää lappu esimerkiksi keittiönpöydälle.

Ohjeissa pitää olla konkreettisesti tekeminen, eli esim: syö leipää ja kaakaota (15min), pyyhi pöytä, tee kymmenen kuperkeikkaa ja juokse kaksi kertaa portaat ylös ja alas, nosta läksyt työpöydälle valmiiksi, katso tv:stä ohjelmasi (30min), kata ruokapöytä valmiiksi (myös vesikannu ja punajuuret pöytään), aloita läksyjen teko ja tee niitä kunnes äiti tulee kotiin (30min).

"Monet ihmiset ovat jo lapsesta lähtien herkempiä tunteiden reaktioille kuin toiset. Samassa tilanteessa toinen lapsi saattaa ohittaa tilanteen olankohautuksella, kun toinen raivostuu rajusti. Tai toinen lapsi ei koe jossain tilanteessa mitään erityistä, kun taas toinen jää potemaan syyllisyyttä ja häpeää pitkäksi aikaa." (https://mielipalvelut.fi/artikkelit/tunteita-ei-voi-hallita-mutta-saade…)

"Dialektinen käyttäytymisterapia eli DKT on tunnesäätelyvaikeuksista kärsivien auttamiseen kehitetty menetelmä. DKT:ssa tunnesäätelytaitojen harjoitteluun kuuluu muun muassa läsnäolotaitojen vahvistamista sekä omien ajatusten ja tunteiden tunnistamista. Ajatusten, tunteiden ja toiminnan yhteyden ymmärtäminen on oleellista. Kun läsnäolotaitoja saa vahvemmaksi, pystyy voimakkaan tunnereaktion noustessa vaikuttamaan paremmin omaan toimintaansa ja sitä kautta säätelemään tunnettaan."