Yksi lapsi / monta lasta, kumpi on itsekkäämpää?

En vain kerrassaan pitänyt pikkulapsiajasta (alle kolmevuotta) yhtään, enkä halua enää sitä perheeseemme.



(ja tuo teinikin on sanonut muuttavansa pois, jos tänne tulee vauvoja, vaikka ei tietenkään oikeasti muuttaisi)

Mitä muuta lasten saanti on kuin itsekkyyttä?

Emme ole mitään robotteja, emmekä niin eläimiäkään että meidän täytyisi vaan päästä lisääntymään, koska niin kuuluisi tehdä.



Ihan omasta halustani olen lapseni saanut, enkä siis tehnyt esikoiselle sisatuksia, sen vuoksi että hänellä olisi sisaruksia.



Kaikki me tänne synnymme tahtomattamme ja syypäitä siihen ovat omat vanhemmat.



3 lapsesta on enemmän haittaa kuin yhdestä. Ei tosin minulle, mutta maapallolle kyllä. Olin niin itsekäs etten ymmärtänyt ajatella maapalloa ja harva sitä edes ajattelee.



Se on itsekkyyttä. Yhdenkin lapsen äiti on itsekäs, mutta mitä siitä sitten? Ihan kuin olisi jotenkin niin kamalaa olla jonkin asian suhteen itsekäs.

Jos yhden lapsen äiti kokee että ei kykenisi huolehtimaan toisesta lapsesta, on se itsekkyyttä, mutta samalla myös epäitsekästä. Tärkeäähän on myös ajatella sitä lasta jota ei ole olemassa.