Kiitos sinulle tuntematon :)
joka tällä palstalla vuonna 2002 lohdutit ja sanoit, että voisit tulla auttamaan, jos vain asuisimme lähempänä. Niin monesti olen sinua miettinyt ja sitä, miten suuri merkitys oli sanoillasi kun siitä suosta ponnistelin ylös. Kiitos.
Tilanne tuntui silloin ylitsepääsemättömältä; voimat oli nollassa, mies lähtenyt raskausaikana, pienet koliikkikaksoset yksin hoidettavana, tukijoukot kaukana.. Voi kunpa joskus saisin itsekin valittua sanani yhtä osuvasti, niin että joku saisi muutamasta sanasta voimaa senhetkiseen tilanteeseen :)
Kommentit (2)
samanlaisen kommentin kun tilanteeni tuntui toivottomalta. Se on jännä miten yksi pieni lause voi oikeasti auttaa ja antaa voimaa niin paljon!
Toisaalta myös toisinpäin: Joku todella ilkeä ja v-mäinen kommentti saattaa sattua syvältä :(
Miten muuten jakselet nykyään?
Se on monesti pienestä kiinni, miten todellakin voi vaikuttaa toisen ihmisen tulevaisuuteen sekä hyvässä ja pahassa. Mitä sinulle nyt kuuluu? Kaksosetkin ovat kaiketi jo kasvaneet :-)?