Lue keskustelun säännöt.
Miksi en jaksa ihmisiä?
16.10.2011 |
Viime vuosina olen vähitellen todella alkanut erakoitua. On aika vähän ihmisiä, joita jaksan oikeesti pitempää pätkää kerralla. Tuntuu että aika moni sukulaisista, ystävistä ym. vie energiaani ja olen monesti hyvin väsynyt heidän seurassaan.
Huokaus. Onko muita, joilla samaa ongelmaa? Tätä vauhtia erakoidun kohti eläkeikää, sillä suurin nautintoni on viettää aikaa itsekseni, hiljaisuudessa. Se on sitä ominta omaa aikaani.
Kommentit (3)
Onko sinulla joku rooli päällä? Minä voin omien sisarusteni ja muiden lähisukulaisten kanssa olla täysin oma itseni.
Kyllä minäkin olen esim. oman siskoni kanssa todella läheinen, eikä hän väsytä minua. Mutta esim. äitini seuraa en jaksa kovin montaa tuntia kerralla. Tuntuu, että hän imee kaikki energiani. Samoin jotkut ystävänikin - joudun pitämään välillä taukoa heidän tapaamisestaan.
Ja kun vielä teen työtä, jossa joudun käyttämään empatiataitojani ja tuntosarviani, tuntuu, että saan tarpeekseni ihmisistä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein olen miettinyt että mikä minussa on vikana kun tuntuu ettei jaksaisi olla sukulaistenkaan kanssa usein tekemisissä.. Yhteyden pitokin jää usein viikoiksikin, vaikka oikeasti haluaisin olla ja nähdä heitä.. Tuntuu vaan ettei jaksa ja haluaa olla rauhassa kotona.. Asun avopuolisoni, pienen poikani ja vasta tulleen koiranpennun kanssa.. Tuntuu ettei kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin, esimj käydä perhekerhoissa tai tapahtumissa jossa saattaisi joutua ihmisten kanssa tekemisiin.. Jollain tapaa vaikuttaa myös sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta ei kokonaan sen syytä ole.. Olen vain sinnikkäästi yrittänyt ja tavallaan pakottanutkin itseni pitämään yhteyttä ja näkemään niin ystäviä kuin sukulaisia. Lapsen vuoksi myös suurilta osin.. Olen ajatellut että onneksi on lapsi joka pitää ns. normaalissa elämässä kiinni.. :)
Onko sinulla joku rooli päällä? Minä voin omien sisarusteni ja muiden lähisukulaisten kanssa olla täysin oma itseni.