Ja taas etäisä valittaa siitä että joutui osallistumaan lapsensa
syntymäpäiväjuhlien kustannuksiin. Juhlat pidettiin SeaLifessa ja kalliiksihan se tuli. Isä oli myös mukana. Edellytin osallistumista kustannuksiin 50%:lla.
Meillä on yhteishuoltajuus. Hän maksaa lapsestaan elatusmaksuja.
Kuulemma se joka järjestää juhlat, myös maksaa ne. Suomeksi: minä järjestän, minä maksan, hän tulee juhliin syömään ja juomaan. Kätevää.
Kommentit (20)
vai ajattelitko, että sinä päätät ja kiikutat sitten puolet laskusta exälle? Sorry, mutta mielestäni sinä maksat jos olet päätökset yhdessä tehnyt, jos taas olette yhdessä sopineet ha hyväksyneet kulut niin maksatte puoliksi. Toisaalta tietenkin elatusmaksun lisäksi ei tarvitse muuta maksella jos ei halua..
t. eräs lähiäiti
Kuulostaa just siltä, että isä luvannut maksaa 50 % mutta hänellä ei ole ollut mitään tietoa siitä, paljonko tuo on euroissa.
Ei se ihan noin mene!
etukäteen, ja hän kieltäytyi vasta kun kuuli itselleen lankeavan loppusumman? Sitten miehesi on väärässä.
Mutta jos sinä päätit järjestää synttärit siellä ja vain oletit, että mies osallistuu kustannuksiin, olet itse väärässä.
Pääsee isäkin kokemaan juhlien järjestämisen ihanuuden, ja jos haluaa pitää juhlat kotonaan (=halvemmalla), niin sopii yrittää. Ja jos tiukaksi menee, niin vain järjestävä vanhempi on juhlissa mukana, toisen vuoro on sitten seuraavana vuonna. Näin minun eronneet ystäväni ja tuttavani tekevät.
mutta pieni totuuden siemen siinä piilee; valitettavan usein etävanhempi luulee, että kaikki lapseen liittyvät kulut kuittaantuvat elatusmaksuilla. Siis aivan kaikki. Röyhkeimmät etävanhemmat ulkoistavat elarit Kelalle, joten mikäs siinä on siivellä porskutellessa...
Itse en olettaisi etän osallistuvan juhlien kustannuksiin, jos asiasta ei ole etukäteen tarkkaan sovittu. Tosin meillä etä ei ole mihinkään juhliin tervetullut, ei se tulisikaan, eikä se varsinkaan osallistuisi mihinkään kustannuksiin vaikka hattu kourassa niin pyytäisin. Luuseri kun on.
Meillä isä maksaa elarit ja minä maksan muut, eikä tulisi mieleenikään veloittaa jostain mikä on minun hankkimaa esim. kalliit synttärit. On ihan turha viljellä myrkkyä ympärilleen lähettelemällä koko ajan laskuja tai maksuja siitä, että minä haluan jotain lapselle. Jos lapselle pitää hankkia jotain, päätän minä hinnan ja maksan mitä se maksaa.
Toimintasi kuulostaa pahanilkiseltä vedätykseltä ja lapselliselta kiusanteolta.
nimin. itsenäinen yh, joka tekee ja maksaa päätöksistään ihan itse
Olin ilmoittanut isälle, että olen ajatellut synttäripaikaksi SeaLifea. Se sopi hänelle. Kustannuksista tai niiden jakamisesta ei ollut puhetta. Hänkään ei ottanut asiaa esille.
Siinä vaiheessa kun loppusumma selvisi, ilmoitin hänelle paljonko hänen osuutensa on.
Minusta synttärit olivat yhteinen projekti lapsen hyväksi. Me olemme siis molemmat järjestäjiä. Jos isä ei ymmärrä kysyä tai vilkaista itse netistä hintaluokkaa, niin se on voi voi.
Elarit eivät todellakaan kata tällaisia erityiskuluja.
ap
Olin ilmoittanut isälle, että olen ajatellut synttäripaikaksi SeaLifea. Se sopi hänelle. Kustannuksista tai niiden jakamisesta ei ollut puhetta. Hänkään ei ottanut asiaa esille.
Siinä vaiheessa kun loppusumma selvisi, ilmoitin hänelle paljonko hänen osuutensa on.
Minusta synttärit olivat yhteinen projekti lapsen hyväksi. Me olemme siis molemmat järjestäjiä. Jos isä ei ymmärrä kysyä tai vilkaista itse netistä hintaluokkaa, niin se on voi voi.
Elarit eivät todellakaan kata tällaisia erityiskuluja.
ap
Jos et maininnut maksusta etukäteen, niin ihan voit kirota itseäsi etän nuivasta suhtautumisesta!
siksi elarien lisäksi ei tarvitse maksaa mitään. Synttärit eivät ole mikään ainutkertainen spesiaalijuttu, vaan kerran vuodessa ennakoitava tapahtuma. Jos et ole etukäteen sopinut, että joski maksettaisiin kulut yhdessä niin voi voi. Et voi olettaa, että exäsi niihin osallistuu.
Jatkossa kannattaa varmasti etukäteen _yhdessä_ sopia asioista. Tai sitten järjestää sellaiset synttärit, joihin on varaa.
Katsos kun mitäs sitten kun ette olekaan enään noin läheisiä? Ja miehesi hankkii vaikka 2 lasta seuraavan kanssa? Ei sillä enää silloin ole rahaa ja aikaa jokaiseen laskuun kanssasi.
Mä olen ollut 10 vuotta yh, eksälläni on 2 lasta uuden kanssa ja mä olen uusissa naimisissa ollut vuoden.
En todellakaan aio yhtään laskua lähettää eksälleni, eikä hän minulle. Hoidan asiat ihan itse, koski ne sitten lastani tai itseäni. Jos ostan lapselleni hienot synttärit, kaikki kutsutaan ja minä maksan, enkä kysele keneltäkään rahan tai oikeutuksen perään. Eksä toki tulee bilettämään ja tuo ison ja arvokkaan lahjan.
Isän ei todellakaan tarvitse synttäreistä mitään!
Turha uikuttaa, että joutuu yksin maksamaan, kun lain mukaan olet velvollinen maksamaan kaiken.
Isä siis maksaa kuukaudessa tietyn summan äidille elämisestä, ja sitten nuivimmat kuvittelevat, että äiti siitä säästää kalliisiin synttärijuhliin, jotka tosiasiassa voivat maksaa kuukauden tai kahdenkin elarit.
Kaikista nuivimpia ovat nämä, jotka ovat sitä mieltä, että isän ei tarvitse osallistua lapsensa synttärikuluihin ja että nainen on epäitsenäinen, jos vaatii ex-miestä osallistumaan lapsen juhlakuluihin. Ehkä olette niitä nyxiä? Sitten ymmärrän. Muuten vain tosi surullista.
Koko homman perusidea on tämä lapsi. Jos isä ei maksa, se on lapselta pois. Jos isä maksaa, se on lapsen etu. Jos isä lusmuilee, kieroilee, luistaa vastuusta, rahasta ja tuesta, se on lapselta pois. Se, että lähivanhempi järkkää synttärit, ei poista sitä isän vastuuta siitä, että lapsi täyttää vuosia. Toki isä voi korvata asian lapselle tuomalla extrakalliin lahjan. Silloin isä on vieras siinä missä joku täti tai kaukaisempi sukulainen. Mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että äiti järkkäsi juhlat, näki vaivaa järkkäilyn puolesta, kutsui vieraat, hankki/sopi tarjottavat jne. Jos äiti joutuu ne yksin kustantamaan ja isä pääsee vain vieraana nauttimaan juhlista, on melko varmaa, että seuraavana vuonna äiti ei enää niitä järkkää. Kuka siitä kärsii? No, tuskin se isä. Ei, se on aina lapselta pois.
Kaikki te pikkusieluiset näpertäjät, jotka kuvittelette, että on jotenkin jaloa ja hienoa näykkiä yh-äitejä elareista, tosiasiassa te näykitte sitä lasta. Kaikki se, mitä isä ja äiti onnistuvat edes etäisen sopuisasti yhdessä tekemään, on aina lapsen etu. Ja paras syntymäpäivälahja.
Tosin ap:lle sen verran sanoisin, että tuollaisella tyylillä torpedoit aika tehokkaasti isän rahallisen avun seuraavana vuonna. Ehkä olisi ollut parempi vielä varmistaa, että isä tietää tulevat kustannukset.
Isä siis maksaa kuukaudessa tietyn summan äidille elämisestä, ja sitten nuivimmat kuvittelevat, että äiti siitä säästää kalliisiin synttärijuhliin, jotka tosiasiassa voivat maksaa kuukauden tai kahdenkin elarit. Kaikista nuivimpia ovat nämä, jotka ovat sitä mieltä, että isän ei tarvitse osallistua lapsensa synttärikuluihin ja että nainen on epäitsenäinen, jos vaatii ex-miestä osallistumaan lapsen juhlakuluihin. Ehkä olette niitä nyxiä? Sitten ymmärrän. Muuten vain tosi surullista. Koko homman perusidea on tämä lapsi. Jos isä ei maksa, se on lapselta pois. Jos isä maksaa, se on lapsen etu. Jos isä lusmuilee, kieroilee, luistaa vastuusta, rahasta ja tuesta, se on lapselta pois. Se, että lähivanhempi järkkää synttärit, ei poista sitä isän vastuuta siitä, että lapsi täyttää vuosia. Toki isä voi korvata asian lapselle tuomalla extrakalliin lahjan. Silloin isä on vieras siinä missä joku täti tai kaukaisempi sukulainen. Mutta mikään ei poista sitä tosiasiaa, että äiti järkkäsi juhlat, näki vaivaa järkkäilyn puolesta, kutsui vieraat, hankki/sopi tarjottavat jne. Jos äiti joutuu ne yksin kustantamaan ja isä pääsee vain vieraana nauttimaan juhlista, on melko varmaa, että seuraavana vuonna äiti ei enää niitä järkkää. Kuka siitä kärsii? No, tuskin se isä. Ei, se on aina lapselta pois. Kaikki te pikkusieluiset näpertäjät, jotka kuvittelette, että on jotenkin jaloa ja hienoa näykkiä yh-äitejä elareista, tosiasiassa te näykitte sitä lasta. Kaikki se, mitä isä ja äiti onnistuvat edes etäisen sopuisasti yhdessä tekemään, on aina lapsen etu. Ja paras syntymäpäivälahja. Tosin ap:lle sen verran sanoisin, että tuollaisella tyylillä torpedoit aika tehokkaasti isän rahallisen avun seuraavana vuonna. Ehkä olisi ollut parempi vielä varmistaa, että isä tietää tulevat kustannukset.
ja silti sitä mieltä, että ensisijaisesti elatusavun pitäisi kattaa kaikki kulut. Jos synttärit maksavat useamman kuukauden elatusavun verran niin ehkäpä ne synttärit ovat himpun verran liian kalliit tulotasoon nähden?
Tosiasia lienee se, että aniharvat erovanhemmat pystyvät sulassa sovussa järjestämään juttuja tai vastaamaan niistä. Siksi onkin parempi, että esim. se lähivanhempi tekee sen - jos ajattelee lapsen parasta. Useimmiten se etävanhempi juhlii lapsen kanssa vielä tahollaan synttäreitä.
Eri asia sitten jos on yhdessä sovittu kaikki etukäteen, mutta ap:n tapauksessahan ei näin ollut. Ap toimi tökerästi ja väärin.
Luuletko että lapsesta tuntuu kivalta jos hänen synttäriasiastaan riidellään? Lapsi kun aavistaa tilanteen joka tapauksessa.
Ap ja isä ovat järjestäneet synttärit yhdessä. Isä on ollut juhlasuunnitelmista tietoinen. Miksi hän ei ole missään vaiheessa tiedustellut ap:lta juhlien kustannusarviosta tai ottanut asiaa hyvissä ajoin esiin?
Jos ei kaupassa kysy tuotteen hintaa tai vilkaise hintalappua, saa varautua maksamaan sen hinnan joka kassalla ilmoitetaan.
puolta kustannuksista. Ahne lehmä, järjestä sellaiset synttärit pennullesi joihin sinulla on varaa.
Ap ja isä ovat järjestäneet synttärit yhdessä. Isä on ollut juhlasuunnitelmista tietoinen. Miksi hän ei ole missään vaiheessa tiedustellut ap:lta juhlien kustannusarviosta tai ottanut asiaa hyvissä ajoin esiin?
Jos ei kaupassa kysy tuotteen hintaa tai vilkaise hintalappua, saa varautua maksamaan sen hinnan joka kassalla ilmoitetaan.
Ap:n kertoman mukaan, tilanne olisi pikemminkin se, että miehesi soittaa sinulle kaupasta, että aikoo hankkia uuden puhelimen. Sanot, että sopii. Mies tulee kotiin ja ilmoittaa, että se on sitten 100 euroa maksettavana.
lapsilta se on pois.Miehen eksä yrittää ostattaa kalliita vaatteita ja on isä ostanutkin joskus.
Sanoin miehelle,ettei sun tarvi kalliita kenkiä ostaa,kun omakin kulkee tarjoustalon halpiskengillä(siis yhteinen).Silloin tuntui että oisi se isä voinut ostaa myös meidän yhteiselle kalliita vaatteita,siellä eksällä kun on kuitenkin 2 hyvin tienaavaa aikuista.
Olitteko yhdessä etukäteen päättäneet, että juhlat järjestetään Sealifessä?
Vai hoiditko sinä itseksesi järjestämisen ja ystävällisesti ilmoitit isälle, että "se on sitten 100 e tilille"?