milloin oikea aika erota?

Miehistä on siis vaikea löytää vikaa, mutta Hertta-sarjasta tuttu suuri rakkauden kokemus puuttuu. Kenessäköhän se vika mahtaa piillä?



Yksinhuoltajana ei ole yhtään helpompaa, jollei ole jaettavaksi suurta omaisuutta. Kannattaa laskea, miten kurjaksi elämä menee, kun samoilla tuloilla pitää maksaa kaksi eri asuntoa, joissa molemmissa tilaa lapsille.



Hyvä puoli eroamisessa on, että pääsee vapaasti etsimään suurta rakkautta. Valitettavasti useimmat eivät sitä löydä, vaan päätyvät joko yksinäisyyteen tai kokeilemaan toisen toistaan toivottomampia suhteita.



Vaihtoehtona on pysyä yhdessä lasten kotona asumisen ajan, minkä jälkeen onkin totuttu elämään yhdessä ilman tunnehyökyjä niin, että kumpikin puuhaa omia asioitaan tahollaan. Se pysyvän tylsä iltapalaseura voi muodostua yllättävän tärkeäksi.

Miten jatkaa kun mies ei näe mitään vikaa missään eikä halua parannusta. Seksielämäkin onnetonta. En tiedä. Mikä järki elämässä on jos elämä yhtä kituuttamista ilman sitä rakkautta? Nyt vain surkea olo. =(



ap

Mutta et osaa kertoa sitä miehelle mitä haluaisit? Etkä osaa muuttaa omaa suhtautumisestasi? Nämä on ihan älyttömän vaikeita asioita, mutta älä luovuta taistelematta.



Jokaisella parilla on käytössään korjaavat mekanismit, myönteinen ja kielteinen.





Jos halutaan parantaa parisuhdetta, myönteisen korjaavan mekanismin ja myönteisen vuorovaikutuksen vahvistaminen auttavat. Pariskunnalla itsellään on avaimet parantaa ja ymmärtää suhdettaan - vaikka ne tilapäisesti olisivatkin hukassa ja niiden löytymiseen tarvittaisiin ajoittain ulkopuolista apua.

Suhteen muodostumiseen vaikuttavat sen historia sekä molempien kumppaneiden henkilökohtainen, aikaisempi elämä. Osansa tuovat myös kokemukset ihmissuhteista ja kummankin henkilökohtainen luonne sekä nykyinen perhe- ja työtilanne.

niinhän se menee. älköön ihminen sitä erottako, minkä Jumala on yhdistänyt.

No sulla mies joka suostuu pariterapiaan ja puhuu ongelmista. Mulla ei joten en tiedä onko tässä järkeä yksin yrittää parantaa mitään ja käydä juttelemassa. =(



ap

Kahdenkeskisistä viikonlopuista on puhuttu, mutta miten ne voi toteuttaa kun lapsia ei voi minnekään viedä hoitoon, ts. ei isovanhempia tms. Ja mies ei koe tarvetta lähteä kotoa minnekään...



Yksin viettämään parisuhdeviikonloppua, jee.

kaikki keinot parantaa liittoa on kokeiltu! Pariterapiat, kahdenkeskiset ulkomaanmatkat, parisuhdeleirit ja yksinkertaisesti meinaat oksentaa siitä huolimatta kun mies koskee sinuun.

ei leireille tai kursseille tai terapiaan. On hankala jo katsoa miestä. Tunnen kaverillisuutta häntä kohtaan. Kiva olla yhdessä ja auttaa arjessa mutta haluisin kyllä tuntea toista kohtaan kunnioitusta ja rakkautta. Olisi ihana kokea se elämässä. Kahdenkeskisille ulkomaanmatkoille ei päästä edes.



ap

Jos teillä ei ole alle 8 kuukautta vanhaa, mieluummin pelastatte avioliittonne. Se on pienempi paha kuin maksullinen lastenhoitaja viikonlopuksi. Jos on kiva olla yhdessä, peli ei ole vielä menetetty.



Uudestaankin voi rakastua jos tajuaa millaisia liiallisia odotuksia teillä on toisillenna ja olette valmiit lähentymään ja keskustelemaan.



Avioero on aina lapsille suuri kriisi, ja aikuiselle pieni kuolema, joten työtä se vaatii, mutta kaikki on sen arvoista.



Nimim. 15 vuotta yhdessä ja 3 valtavaa kriisiä

kerrotko mitä ne teidän suuret kriisit oli? Miten pääsitte eteenpäin? Minusta tuntuu että minulla ei ole miestä vaan 15v ikäinen lapsi täällä. Niin lapsellisesti käyttäytyy.

Mutta että milloin oikea aika?Tosiasiassa varmaan juuri nyt mutta sen ajatteleminen vaan on niin paljon helpompaa kuin toteuttaminen.

Mutta että milloin oikea aika?Tosiasiassa varmaan juuri nyt mutta sen ajatteleminen vaan on niin paljon helpompaa kuin toteuttaminen.

Mitään muuta syytä en enää edes keksi olla yhdessä kuin sen ettei tarvitse itse mennä töihin vaan voin kotona hoitaa omat lapseni vielä kotihoidontuen loputtuakin. Lisäksi joutuisin taatusti hoitamaan itse kaikki erokiemurat kuten kaiken muunkin rahan hankkimista lukuunottamatta.

tajusimme, että toinen ei olekaan riittävän täydellinen. Tajusin mieheni olevan tavallisen tylsä tupajumi, joka on siivousneurootikko, eikä osaa puhua vaikeista asioista ja mieheni tajusin mun olevan luova, boheemi, joka ei välitä mitä muut ajattelee. Käytimme pari vuotta ensin siihen, että yritimme muuttaa toisiamme ja olimme molemmat kyllästyneitä, vihaisia ja turhautuneita. Kävimme pariterapiassa useampaan otteeseen ja tajusimme, että tulemme hulluiksi tätä menoa.



Toinen kriisimme oli kun ihastuin toimitusjohtajaamme ja olin täysin kypsä mieheeni, eikä hänkään enää jaksanut satsata suhteeseen. olimme metrin päässä erosta. Kunnes päätimme tehdä parhaamme, että emme eroa ja rakastumme toisiimme uudestaan. Päätimme molemmat kerran viikossa vaikka hampaat irvessä tehdä jotain kivaa yhdessä ja lahjoa toisiamme. Alussa vaan vitutti mennä hotelliin romanttiselle viikonlopulle, mutta jostain syystä sekin alkoi toimia.



Kolmas kriisimme oli kun saimme vahinkolapsemme kun olimme päättäneet, että emme tee enää lapsia. Kaksosten ensimmäinen vuosi oli väsymystä, riitaa ja taistelua, mutta nyt kun he ovat 5, meillä on älyttömän hauskaa!



Joka kerta olemme olleet viittä vaille eroa ja keskusteluyhteys on kadonnut. Nyt tiedän, että kestämme aika paljonkin ennenkuin luovutamme.



On aikoja, jolloin mieheni on mielestäni suurin kusipää ja täydellinen idiootti, joka ei ymmärrä, mutta yleensä kysymys on ollut siitä, että emme ole panostanut suhteeseen ja kadottaneet kommunikaation. Nykyään vietämme pornolomaa 4 kertaa vuodessa hotellissa. Aina välillä pännii kun se on tulossa, mutta saamme puhuttua ja läheisyys vaan on kuin liima, joka pitää meidät yhdessä.