Mikä on se salaisuus, että toiset elää melkein 100-vuotiaiksi

tosi monitekijä voi vaikuttaa.



Esim mun vaari kuoli 92 vuotiana, nukahti pois vaan. Poltti koko ikäänsä, joi viina erittäin usein ja paljon. Mutta eli koko elämänsä maalla, voiskohan se olla syynä pitkään ikään?



Mummo kuoli Parkinson-tautiin kun oli 77v..





Lääkkeet kans kuluttaa elimistöä aika paljon.. Ne eivät voi lupaa pitkää ikää

Yleensähän sosiaaliset suhteet ylläpitää kaikenikäisten terveyttä.



Yleisvastaus lienee hyvät geenit: on ns. pitkäikäisten sukuja. Kuitenkin omilla elintavoilla voi paikata huonompia geenejä. 100-vuotiaita kun on tutkittu, niin joukossa on sellaisiakin, jotka ovat selvinneet esim. kolmesta tappavasta syövästä. Ihminen voi sairastella ja silti elää pitkän elämän.



Kaikki tietävät ravinnon merkityksen, mutta nykyisin on yhä enemmän kiinnitetty huomiota ravinnosta saatavaan kalorimäärään. Lukuisat hiiritutkimukset osoittavat, että pudottamalla ravinnon energiamäärää noin 30 prosenttia voidaan pidentää elinikää. Samaa ilmiötä pyritään tutkimaan ihmisillä, mutta tuollaiset pitkän ajanjakson (30-40 vuotta) tutkimukset on aika hankala toteuttaa.

Tarkoitan että ei liene yhtä ainoaa oikeaa syytä. Yksi asia on "pitkäikäiset geenit" ja tarttee noin yleensä elää kohtuullisen terveesti jnë.



Mummo eli 96v ikään ja oli sosiaalinen ja positiivinen. Vielä viimeisiniä vuosinakin oli valmis maistelemaan uusia ruokia jne. Ajatteli yleensä asioista aina positiivisesti. Vaikka lapsuutensa olikin aika karu ja elämä yleensäkin rahallisesti köyhää.

liian pitkälle menevä hoito.Ravitaan viimeiseen hengenvetoon asti keinolla millä hyväänsä.Nesteytetään omaisten vaatimuksesta eikä irti haluta millään päästää,lääkitään loputtomasti tarpeettomastikin.Ennen ihmiset kuolivat luonnollisesti koteihinsa,mutta nykyään elämänkaari loputtoman pitkä kun hoidetaan liian hyvin.

liian pitkälle menevä hoito.Ravitaan viimeiseen hengenvetoon asti keinolla millä hyväänsä.Nesteytetään omaisten vaatimuksesta eikä irti haluta millään päästää,lääkitään loputtomasti tarpeettomastikin.Ennen ihmiset kuolivat luonnollisesti koteihinsa,mutta nykyään elämänkaari loputtoman pitkä kun hoidetaan liian hyvin.

kotona ihan loppuun asti. ap

onko sekään nyt niin hauskaa elä satavuotiaaksi kun kaikki kaverit ja puolisot muut on aikoja sitten kuolleet ja hyvässä lykyssä lapsetkin ja ei voi tehdä juuri muuta kuin katsella ikkunasta ulos.

Isänisänäitini eli tasan 100vuotiaaksi. Hän oli hoikka koko ikäns'. Mutta uskon että esim stressiä on taatusti ollut elämän verralla paljon, kuuro oli puolen ikäänsä (taitava huulitalukemaan) mutta kyseinen rouva kyllä näki niin pettuleipävuodet kun sodatkin.



Jokainen isovanhempani on elänyt myös väh. 80vuotiaaksi, vasta yksi kuollut ja juurinkin tuon ikäisenä.



Mulla on siis teoriassa geenien puolesta hyvät mahikset elää vähintään 80vuotiaaksi.

vanhuksia nykyaikana.Meilläkin asukkaat elävät reilusti yli 90v ikään,vanhin ollut 104v.

Isänisänäitini eli tasan 100vuotiaaksi. Hän oli hoikka koko ikäns'. Mutta uskon että esim stressiä on taatusti ollut elämän verralla paljon, kuuro oli puolen ikäänsä (taitava huulitalukemaan) mutta kyseinen rouva kyllä näki niin pettuleipävuodet kun sodatkin. Jokainen isovanhempani on elänyt myös väh. 80vuotiaaksi, vasta yksi kuollut ja juurinkin tuon ikäisenä. Mulla on siis teoriassa geenien puolesta hyvät mahikset elää vähintään 80vuotiaaksi.

Ja mainittakoon vielä että isomummiani ei lääkkein noin pitkään väkisin hengissä pidetty, vaan hän asui 98 vuotiaaksi asti itsenäisesti kotona hissittömässä kerrostalossa.

Vain kaksi viimeistä vuotta palvelutalossa jossa sitten nukkui vain pois.

Olla viimeinen, tosiaan KAIKKI tuttvat, ystävät ja samanikäiset sukulaiset kuolleet aikoja sitten, brrr...kamalaa. Ja "huvittavinta" on, että usein elää pisimpään ihmiset, jotka vuosikymmeniä hokeneet kuinka eivät enää ensi vuotta näe kun kuolo korjaa pois.

pitkäniän salaisuus.

Se se on.

ihmettelin että olenko jo vastanut kun joku muukin kertoi 96v eläneestä isoäidistään joka oli sosiaalinen ja valmis maistelemaan uusia ruokia, samanlainen oli minun 96v kuollut isoäitini.

Tuon laajan tutkimuksen jälkeen siihen osallistuneilta ja haastatelluilta ihmisiltä löytyi muistaakseni vain yksi yhteinen nimittäjä. He kaikki olivat jossain elämänsä vaiheessa joutuneet tulemaan toimeen hyvin niukalla ravinnolla, tai nähneet jopa suoranaista nälkää.

En käsitä, kuinka joku haluaisi elää satavuotiaaksi, tai edes lähelle sitä. Olen nähnyt läheltä vanhojen omaisteni hoitoa laitoksissa, ja olisin todella onnellinen, jos kaatuisin saappaat jalassa vaikka kuinka pian, kunhan ei tarvitsisi joutua laitokseen. Olen nyt 50-vuotias ja mielestäni täyttänyt elämäntehtäväni. Lapset ovat aikuisia ja omillaan. Minulla on asiat hyvin, rakastava aviomies, kiva työ, velat maksettu ym. Silti en toivo,aettä pitäisi elää vaikka yli 75-vuotiaaksi. Todennäköisesti jään leskeksi varhaisessa vaiheessa (mieheni on minua vanhempi ja miehet muutenkin kuolevat useita vuosia naisia aikaisemmin), eikä minulla ole suurta ystäväpiiriä sukulaisista puhumattakaan. Eli olisin yksin jossain laitoksessa, koska nyt jo leikeltyjen jalkojeni kanssa en varmaankaan pysty kovin vanhaksi yksin pärjäämään.



Eli pelkään vanhaksi elämistä.

mutta hänellä ei olleet mitenkään erityisen terveet elämäntavat tai muuten positiivinen asenne. Oli aikas kiukkuinen ja katkera akka, ei juuri liikkunut tai syönyt monipuolisesti. Eli aika lailla silli&peruna&puuro -linjalla, alkoholia ei tosin käyttänyt yhtään, eikä polttanut.

Tai se ainakin mun isoisää, parin vkn päästä 94v, pitää hengissä.

Pappa itse olis valmis jo lähtemään, ollut jo vuosia, mutta patteri vaan toimii..... Pillereitä menee varmaan 20kpl/vrk. Mitään ei juuri näe, eikä oikein mitään kuulekaan, ajatukset on jossain 40v takana ja samaten puheet.

Pappa sanoo, että on yksinäistä, kun kaverit on jo vuosia sitten kuolleet.

liian pitkälle menevä hoito.Ravitaan viimeiseen hengenvetoon asti keinolla millä hyväänsä.Nesteytetään omaisten vaatimuksesta eikä irti haluta millään päästää,lääkitään loputtomasti tarpeettomastikin.Ennen ihmiset kuolivat luonnollisesti koteihinsa,mutta nykyään elämänkaari loputtoman pitkä kun hoidetaan liian hyvin.

Mieheni joutuu työnsä puolesta kohtaamaan kuolleita vanhuksia ja heidän omaisiaan. Esim. 95v:na kuolleen omaiset saattavat jupista lääkärin hoitovirheestä kun mummo kuoli. Eikö ole luonnollista, että 95v kuolee? Kaikilla pitäisi olla ikuinen elämä, muuten lääkäri on tehnyt virheen.

Tai se ainakin mun isoisää, parin vkn päästä 94v, pitää hengissä.

Pappa itse olis valmis jo lähtemään, ollut jo vuosia, mutta patteri vaan toimii..... Pillereitä menee varmaan 20kpl/vrk. Mitään ei juuri näe, eikä oikein mitään kuulekaan, ajatukset on jossain 40v takana ja samaten puheet.

Pappa sanoo, että on yksinäistä, kun kaverit on jo vuosia sitten kuolleet.

ne patterit ikinä loppuvat? Sun kuvauksesta sai sen kuvan...

75-vuotiasta kolmasosa on yhtä hyväkuntoisia kuin keski-ikäiset, kolmasosalla on jonkinlaista kremppaa, mihin tarvitsee esim kotiapua ja kolmasosa laitoshoidon tarpeessa (muistisairaus tai jokin muu vakava sairaus). Kaikista huonoimmat elämäntavat ovat aiheuttaneet kuoleman jo tuohon mennessä (maksakirroosi)

pidennä elämää kuin ehkä muutamia päiviä. Ei vuosia. Jos mummo virkistyy kotikuntoiseksi nestehoidolla, ja elelee vielä vuosikaudet, niin sehän on sitten eri asia.



Kyllä mä sanosin kanssa että geenit on tärkein asia. Toinen on normaalipaino, jolloin moni kansansairaus ei vie hautaan liian aikaisin. Alipainokaan ei ole hyvästä, koska silloin on myös helposti hauraat luut ja vanhuksilla myös hirveän vähän lihasmassaa. On altis loukkaantumaan ja reisiluun kaulan murtuma voi koitua kohtaloksi. Kolmas asia on sosiaaliset suhteet, jotka pitävät elämässä kiinni. Masentunut vanhus lakkaa syömästä ja hoitamasta itseään, ja kuolee.