Päiväkoti taas vaarallinen pienille lapsille!

ja miettiä, OLISIKOHAN AIHETTA KOTIHOIDONTUEN SELVÄÄN KOROTUKSEEN?

Lapset muuten oppivat sosiaalisia taitoja kuten empatiakykyä, auttamista, vuoron odottamista jne. jo ennen 4 vuoden ikää. Tosin siihen ei välttämättä tarvita päiväkotia.

Itse toimin aikoinaan pph:na, ja silloin sain kokea monasti, millaista on lohduttaa vanhempiaan ikävöiviä lapsia (myös yli 3-vuotiaita). Päiväkodissa ei ikimaailmassa kyetä tarjoamaan sitä huomiota, mitä yksittäinen lapsi tarvitsee.

En pidä siitä, että isä sivuutetaan tuolla tavalla. Ainakin meidän perheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä lapsille. Ei äiti ole mikään ykkösvanhempi.



En kuitenkaan myöskään yleistäisi päiväkoti tai kotilapsia mihinkään suuntaan. Esim. meidän lapset hoidettu aina kotona ja ovat ikäistään empaattisempia ja hyviä sosiaalisissa taidoissa. Osaavat ottaa hyvin muut huomioon ja ovat hyviä ryhmän jäseniä. Tämän on todennut myös lastentarhanopettajat heidän kerhoissaan.



Vaikka lapset hoidetaaan kouluikään kotona, niin ei se tarkoita, että ollaan vain kodin ympyröissä ilman mitään muuta seuraa ja harrastuksia.

On kerhoja ja erilaisia harrastuksia, mitä ainakin meidän perhe hyödyntää hyvin. Harrastetaan eri kokoonpanoilla perheen kanssa ja erikseen. Meillä on aikaa panostaa, koska toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona.



Kukin perhe tekee kuitenkin ratkaisut omista lähdökohdistaan. En tuomiste sitä, että vanhemmat töissä ja lapset hoidossa, jos perhe katsoo, että se on heille paras ratkaisu.

Kuitenkin tuo subjektiivinen päivähoito- oikeus mietityttää. Miksi viedä pientä lasta hakemaan virikkeitä päiväkodista. Eikö kerhot ( Avoin päiväkoti ) ja harrastukset sekä tavallinen kotielämä sisarusten ja/ tai kavereiden kanssa aja saman asian. Kyllä se kotona oleva vanhempi voi ne virikkeet järjestää!

Ei se kotihoitokaan automaattisesti tarkoita ruusuista elämää. Eiköhän niihin murrosiän ongelmiin tarvita jotain muutakin kuin päiväkoti...



Kaiken huippu on tuo isän rinnastaminen vieraaseen hoitajaan. Eikö tähän vedoten pitäisi koko isäkuukausi lakkauttaa? Eihän pientä vauvaa voi jättää isän hoitoon, varsinkin jos äiti menee töihin siksi aikaa.



t: Kouluikäiseksi kotihoidettu, joka teininä sairasti vaikean masennuksen ja viilteli

En pidä siitä, että isä sivuutetaan tuolla tavalla. Ainakin meidän perheessä molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä lapsille. Ei äiti ole mikään ykkösvanhempi.

En kuitenkaan myöskään yleistäisi päiväkoti tai kotilapsia mihinkään suuntaan. Esim. meidän lapset hoidettu aina kotona ja ovat ikäistään empaattisempia ja hyviä sosiaalisissa taidoissa. Osaavat ottaa hyvin muut huomioon ja ovat hyviä ryhmän jäseniä. Tämän on todennut myös lastentarhanopettajat heidän kerhoissaan.

Vaikka lapset hoidetaaan kouluikään kotona, niin ei se tarkoita, että ollaan vain kodin ympyröissä ilman mitään muuta seuraa ja harrastuksia.

On kerhoja ja erilaisia harrastuksia, mitä ainakin meidän perhe hyödyntää hyvin. Harrastetaan eri kokoonpanoilla perheen kanssa ja erikseen. Meillä on aikaa panostaa, koska toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona.

Kukin perhe tekee kuitenkin ratkaisut omista lähdökohdistaan. En tuomiste sitä, että vanhemmat töissä ja lapset hoidossa, jos perhe katsoo, että se on heille paras ratkaisu.

Kuitenkin tuo subjektiivinen päivähoito- oikeus mietityttää. Miksi viedä pientä lasta hakemaan virikkeitä päiväkodista. Eikö kerhot ( Avoin päiväkoti ) ja harrastukset sekä tavallinen kotielämä sisarusten ja/ tai kavereiden kanssa aja saman asian. Kyllä se kotona oleva vanhempi voi ne virikkeet järjestää!

Oli ne perheen lähtökohdat mitkä tahansa on vanhemmilla vastuu kumminkin ensikädessä turvata lapselle riittävän hyvä kasvuympäristö.Jos päivähoito ei ole paikka jossa alle kolmevuotiaiden kehitysvaihekohtaisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan on vanhempien velvollisuus järjestää lapsen hoito tavalla tai toisella jossain muualla.

Kotihoidontuen verotus tulee poistaa.

Miten ajattelit tämän rahoittaa? Lisää valtionvelkaa vai nostetaan veroja? Kun kerran vaan isät käy töissä, nousee niiden verot niin korkeiksi että kannattaa jäädä kotiin työttömyyskorvauksella.

Se taas lisää merkittävästi riskiä mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen ja/tai ahdistuneisuuteen.



Päiväkotien hoivan laatutekijöissä olisi vielä tehtävää, vaikka lapsen myöhemmät häiriöt ja ongelmat eivät läheskään aina suoraan hoitopaikasta johtuisikaan. Osatekijänä se voi silti olla ainakin joillakin lapsilla, joilla on muutenkin huonommat resurssit ja kuormitus kasvaa liialliseksi.

vain ne rahanahneet ihmiset,jotka vievät pienet lapsensa tarhaan toisten hoidettavaksi,yrittävät puolustella,ettei näin ole.

miksei tämä kiintymyssuhteen vahingoittuminen näy väestötasolla mitenkään tilastoissa. Mikseivät kotihoidetut voi millään mittarilla aikuisena paremmin (mielenterveys jne)?



Vielä enemmän ihmettelen, että tuo väitöskirja on hyväksytty ilman, että tätä kysymystä on otettu siinä esiin.

ole mihinkään muuttunut. aina on näin ollut ja on.

monet uraohjus äidit vaan haluaa ajatella että siellä päiväkodissa lapset "sosiaalistuvat" ym. kannattaa mennä seuraamaan kokonainen päivä siellä hulinassa ja miettiä onko se lapsellesi parasta. meidän päiväkodissa saa mennä tutustumaan arkeen.

mutta kuka mittaa ja miten. on niin paljon muita muuttujia sopassa mukana kuin vain hoito.

Nyt halutaan että lapset otetaan pois päiväkodista ja palkataan joku spsialisti sitä selittämään.

Kaikki riippuu kuitenkin niin tapuksesta

alle 3 vuotiaalle isossa ryhmässä olo pitkiä päiviä ilman omia ihmisiä ei voi olla missään mitattuna hyvä, se on lasten ulkoistamista.

iso ryhm ei ota lapsen tarpeita huomioon vaan lapsen täytyy "sopeutua" se on kai teistä sama kun se "sosiaalistuminen"

jos on hiemankaan psykologiaa lukenut niin ymmrtää varmasti helpommin.

Valtava määrä teini-ikäisiä syö masennuslääkkeitä.



Subjektiivisen päivähoito-oikeuden jälkeen syntynyt ikäpolvi syö aiempaa enemmän masennuslääkkeitä ja jää sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.



Tätä suuntausta ei suomen kansantalouden elatussuhde pitkään kestä.

ole mihinkään muuttunut. aina on näin ollut ja on.

monet uraohjus äidit vaan haluaa ajatella että siellä päiväkodissa lapset "sosiaalistuvat" ym. kannattaa mennä seuraamaan kokonainen päivä siellä hulinassa ja miettiä onko se lapsellesi parasta. meidän päiväkodissa saa mennä tutustumaan arkeen.

vaan tavallisia ihmisiä, jotka tarvitsevat rahaa arjen pyörittämiseen.

Valtava määrä teini-ikäisiä syö masennuslääkkeitä.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden jälkeen syntynyt ikäpolvi syö aiempaa enemmän masennuslääkkeitä ja jää sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

Tätä suuntausta ei suomen kansantalouden elatussuhde pitkään kestä.

"Rusanen muuttaisi päivähoitojärjestelmää kiintymysteorian mukaiseksi niin, että lapsilla olisi päiväkodeissa omahoitajat aina viisivuotiaiksi saakka.



"Korvaavan hoivan pitää olla niin hyvää, että lapsi voi kiintyä uuteen ihmiseen.""



Miksi tällaiseen hoivaan ei pyritä enemmän? Vakituiset työsuhteet, omahoitajat ja kohtuullisen kokoiset ryhmät tekisivät päiväkodistakin ihan erilaisen lapsen näkökulmasta.



Isot ryhmät, jatkuvasti vaihtuvat sijaiset yms, tekevät kiintymisen lapselle vaikeaksi tai mahdottomaksi. Lisäksi monissa paikoissa lapsi vaihtaa eri ikäryhmään parin vuoden välein ja pienimmät vielä usein nopeammin, jos menevät esim. 2,5-vuotiaina ensin pienten ryhmään ja sitten vaihdetaan toiseen puolen vuoden - vuoden kuluttua.



Me valitsimme lapsellemme pienen päiväkodin, jossa on sama ryhmä eskariin saakka. Hoitajat pääasiassa vakituisia ja yksi harjoittelija vaihtuu. Tämä toivottavasti on vähän parempi ratkaisu lapsen kannalta. Valitettavasti pienellä osalla on mahdollisuus tällaiseen vaihtoehtoon.

Mutta ei siihen ole varaa! Hyvähän sellaisten on tuomita, joilla on joku joka mahdollistaa sen kotona olemisen.

Omat lapsemme menivät vuoden ikäisinä tarhaan, molemmat. Ovat erittäin iloisia, tyytyväisiä ja sosiaalisia tapauksia. Niitä jotka käyttäytyvät hyvin lastenkutsuilla, osaavat olla ryhmässä, odottaa omaa vuoroaan, olla huutamatta ja vaatimatta jatkuvaa huomiota.



Sitten on se toinen osa, oman tuttavapiirimme kotimammat, joiden kullannuput kärsivät 5-vuotiaana eroahdistusta kun äiti menee vessaan, toisilla itkupotkuraivarit 7v kun ei uskalla jäädä yksin kouluun! Kolme yleisimmin käytettyä sanaa ovat minä, minä ja minä. Toisia ei osata ottaa huomioon lainkaan.



Meilläkään mistään uraohjuksena olosta ei todellakaan ole kyse, vaan siitä että meidän pitää elää ja se ei yhden tuloilla vuosia pk-seudulla onnistu kun ei ole ulkopuolisia rahoittajia.



Kannattaa myös miettiä millaisilla eväillä nyky-yhteiskunnassa pärjätään? Yksi tärkeimmistä avuista elämään on reippaus, sosiaalisuus ja kyky toimia ryhmässä. Edellämainituilla ohitetaan usein jopa älykkyyden ja koulutuksen vaikutus.



Meillä lastentarha on aivan loistava 12 lapsen ja 3 hoitajan ryhmäperhepäivähoitokoti, jossa tiedän että lastemme on aina ollut hyvä olla ja kiintymyssuhde tuttuihin ja turvallisiin hoitajiin on aina ollut vahva.



PS. Miehenä pistää TODELLA v#tuttamaan tuo suhtautuminen mieheen toissijaisena kasvattajana.

eivät käytä masennuslääkkeitä enempää kuin kotona hoidetut?

Valtava määrä teini-ikäisiä syö masennuslääkkeitä.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden jälkeen syntynyt ikäpolvi syö aiempaa enemmän masennuslääkkeitä ja jää sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä.

Tätä suuntausta ei suomen kansantalouden elatussuhde pitkään kestä.