Lue keskustelun säännöt.
12 vuoden jälkeen synkät perhesalaisuudet paljastui jälleen
15.10.2011 |
Olen kolmekymppinen ja kärsinyt elämäni aikana enemmän kuin monet edes tajuavat. 7 vuotiaana ensimmäinen raiskaus. Kärsin vuosia hyväksikäytöstä ja säännöllisistä raiskauksista. Teininä bileissä huumattiin ja raiskattiin, ensimmäisessä parisuhteessa väkivaltaa. Toisessa parisuhteessa erittäin julmaa väkivaltaa ja sadistisia raiskauksia. Nämä ovat vain "jäävuoren huippu"
Sitten taas taaksepäin.. 16-vuotiaana sain tietää, että myös muut siskoni ovat joutuneet saman henkilön hyväksikäytön uhreiksi. Itseni olisin vielä jaksanut/kestänyt, mutta sitten napsahti. Äitini ei halunnut suvun takia nostaa juttua, vähätteli, ei uskonut jne.. Kun täytin 18-vuotta tein rikosilmoituksen. Ravattiin sossuntätien juttusilla pienimmän siskon vuoksi, käytiin tukinaisessa, annettiin poliisille lausuntoja jne..
Tekijä tunnusti kaiken, paitsi nuorinta siskoani, koska juttu oli muiden osalta jo kerinnyt vanhentua. Juttu ei mennyt oikeuteen, koska selkeitä todisteita ei ollut nuorimman siskoni kohdalla.
Monen ihmisen elämä oli rikki, perheitä hajonnut koska toin kaikki asiat julki. Ja välit menneet monen ihmisen kesken.
Nykyään 12 vuotta myöhemmin jokainen elää omaa elämäänsä ja osa väleistä on saatu paikattua. Itse olen sellainen etten juurikaan murehdi menneitä vaikka ne ovat syvästi elämääni vaikuttaneetkin. Olen kova ja vahva enkä halua antaa kaiken paskan vaikuttaa elämääni. Tiedän toki että osa samantyyppisistä uhreista käy terapiassa koko elämänsä kykenemättä normaaliin parisuhteeseen jne.. Mutta itse haluan nauttia elämästä enkä antaa pahojen muistojen viedä sitä.
Itse olen hyvässä parisuhteessa ja lapsiakin on jo siunaantunut kolme. Mieheni tietää menneisyydestäni. Tänään sitten yksi siskoistani tiputti pommin.. Nuorin siskoistamme (18v) ei muista mitään näistä asioista ja on jo jonkun aikaa kysellyt (on itsetuhoinen, viiltelee, käyttää lääkkeitä, käy terapiassa jne) ja nyt yksi sikoista oli kertonut kaunistellun version tapahtumista.
Omasta mielestäni nuorimmallakin on oikeus tietää, mutta juuri kun elämä on uimissaan niin kaikki revitään taas auki. Tiedän ettei sisko jätä asiaa tähän vaan todennäköisesti haluaa tuoda julki taas kaiken ja tiedän että syyttävä sormi osoittaa taas minuun. Ja välini menevät taas monen ihmisen kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun nyt on omiakin lapsia, niin lapset ihan varmasti ihmettelevät miksi ei nähdä mummia ja vaaria, miksi ei tavata serkkuja jne..
Lapset kuitenkin niin pieniä ettei tälläisista asioista heille puhuta.
Ihan turha avaus, mutta oli pakko saada purkaa. Kiitos jos jaksoit lukea.
Kommentit (32)
Olet varmasti oikeassa. En tiedä kumpi on pahempaa, se että muistaa kaiken ihan tarkasti vai se ettei muista mitään..
Toisaalta uskon, että siskoni tilanne on siäli pahempi, ettei muista mitään, mutta siinä vaiheessa kun hän muistaa niin uskon että toivoo ettei muistaisi.
Tosin itse olen näistä tapauksista se pahinta kokenut. Muut ovat "onneksi" joutuneet vain kokemaan koskettelua ym. Silti en väheksy heidän kokemuksiaan, sillä jokainen kokee asiat niin eritavalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olo on jo parempi kun sai vähän purkaa. Kömmin sänkyyn, että jaksaa aamulla herätä :)
Ap
Olet varmasti oikeassa. En tiedä kumpi on pahempaa, se että muistaa kaiken ihan tarkasti vai se ettei muista mitään..
Toisaalta uskon, että siskoni tilanne on siäli pahempi, ettei muista mitään, mutta siinä vaiheessa kun hän muistaa niin uskon että toivoo ettei muistaisi.
Tosin itse olen näistä tapauksista se pahinta kokenut. Muut ovat "onneksi" joutuneet vain kokemaan koskettelua ym. Silti en väheksy heidän kokemuksiaan, sillä jokainen kokee asiat niin eritavalla.
Ap
ole niinkään että hän toivoo ettei muistaisi, itselläni on tuollainen samanlainen muistamattomuusongelma (koska mahd teot olisivat tapahtuneet kun olin hyvin pieni) ja vaikka mitä pahoja oireita, mutta kun muistin edes jotakin (vaikka en vieläkään voi tietää onko muistot totta) niin aloin jollain lailla mennä parempaan suuntaan. Nytkin haluaisin, että joku voisi todistaa minun olevan oikeassa, jompaankumpaan suuntaan, eikä se, että jotain olisi oikeasti tapahtunut, tunnu enää tässä vaiheessa pahalta, vaan se aiheutti paljon enemmän vahinkoa, että esim. ensimmäinen terapeutti sai minut uskomaan, ettei mitään ole tapahtunut. Kun kaikki oireet kuitenkin vain jatkuivat.
kaikesta ja saada mahdollisuus käydä asioita läpi. Vaikka muut sisarukset joutuisivatkin repimään haavojaan auki. Eivätkö haavat ole vasta sitten paranneet, kun niitä ei enää "revitä auki"? Kun asioihin voin suhtautua etäisesti, viileästi?
Hemmetti, en minä tiedä, onko tuo mahdollista!! Itse kärsisin tuollaisesta lopun ikäni. KÄrsin nytkin masennuksesta, vaikka vanhempani eivät tehneet muuta, kuin menivät sairastumaan ja kuolemaan;-o.
kuulostaa ettei ap:kaan välttämättä ole päässyt asioiden yli, jos koet kuitenkin edelleen tarvetta puhua asiasta, mutta lähinnä humalassa ja silloinkin tuntikausia. Ja siis ylipääsemisellä en tarkoita sitä, että pitäisi antaa anteeksi tai suhtautua välinpitämättömästi, vaan että sen hyväksyy osana omaa historiaa eikä se herätä enää ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollainen olekaan mitään oikeaa terapiaa mitä olet saanut, varsinkin jos kyseessä oli psykiatri eikä tällaisiin asioihin perehtynyt psykoterapeutti. Siis minusta jos jostain asiasta on liian kipeää puhua, siitä ei ole päässyt yli, vaikka onneksi kykenetkin elämään normaalia elämää. Ja miksi pitäisi päästä yli, no, luulisin että asia kuitenkin sinuun edelleen vaikuttaa kun sitä ei ole kunnolla käsitelty.
Luulen, etten koskaan pääse yli menneistä, sillä elämässäni on tapahtunut niin paljon pahaa. Mutta aion silti elää elämääni eteenpäin enkä märehdi menneitä kuin satunnaisesti. Siskolleni jo sanoin tänään, että huomenna voidaan tavata ja jutella asiat halki jos haluaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa itseäni niskasta kiinni ja katsoa löytyisikö netistä psykoterapeuttia joka on erikoistunut tällaisiin asioihin. Mutta toisaalta nämä hyväksikäytöt/raiskaukset ovat vain "jäävuoren huippu" kuten sanoin ja elämässäni on tapahtunut paljon pahempiakin asioita, joita mietin/vatvon paljon enemmän.
Mutta kiitos teille tuesta, että olen saanut avautua.
Ap
no onhan se tietty varmaan niinkin, että voi olla tapahtunut niin paljon kaikkea ettei niitä yhden elämän aikana käsitellä pisteeseen "ei vaivaa enää mitenkään", sehän on kuitenkin todella hienoa että olet pystynyt kaikesta huolimatta normaaliin elämään ja nauttimaan siitä. Minusta on todella ärsyttävää, että on olemassa ihmisiä, usein juuri vanhemmassa sukupolvessa, jotka ovat sellaisia hyssyttelijöitä että eihän nyt tuollaista tapahdu ja ei siitä kannata puhua ja antaa nyt olla ja ei mitään ole tapahtunut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos välien menemisellä tarkoitat, että vanhempasi suuttuvat sinulle asioiden jälleen esiinottamisesta vaikka haluaisivat vaan lakaista kaiken maton alle ja olla niin kuin ei oliskaan.
näin juuri.. Mitään ei ole tapahtunut.. asiasta ei saa puhua jne..
Ap
Olen tietoinen kyllä asiasta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tiedän kyllä että jossain vaiheessa voi tapahtua isokin romahdus..
Viimeksi kun soitin neuvolan antamaan numeroon, niin en vain saanut suutani auki. En saanut sanaakaan sanottua miksi tarvitsisin aikaa pykologille.
Ap