Miten miehenne suhtautunut tämmöiseen?
Kertokaas vauvaa yrittävät naiset, miten teidän miehet on suhtautuneet siihen, että kuukausi kuukauden jälkeen menkat aina vaan alkaa ja vauva antaa odotuttaa itseään?
Mä nimittäin epäilen, et mun mies taitaa olla vaan salaa tyytyväinen, kun en pamahtanutkaan niin helpolla heti raskaaksi, vaan tätä yritystä kestänyt jo talvesta, jolloin lopetin pillerit:/
Kovasti se kyllä aina lohduttelee, et hätäilen ja stressaan turhia, kun oon useimmin melkein tippa silmässä ollut, kun menkat alkaneet.
Jotenkin musta rupes nyt viikolla tuntumaan sille, et kuhan se vaan sanoo noin, eikä kuitenkaan tarkoita tosissaan sitä, vaan on salaa tyytyväinen, et mun raskaus taas siirtyi.
Kommentit (8)
Oletko kiristänyt miehen tuohon tilanteeseen? Vai miksi mies olisi noin?
Ei kai tuo nyt muuten ole normaalia, että mies nauraa partaansa lapsettomuutta...
Mutta kun kerroin raskaustestin tuloksen(liki kolme vuoota meni), oli todella onnellinen. Kiihkeän rakastelun jälkeen rupesi sitten miettimään nimeä, ja ensimmäinen ehdotus miellytti minuakin, ja sen lapsi myöhemmin sai:-)
Oletko kiristänyt miehen tuohon tilanteeseen? Vai miksi mies olisi noin?
Ei kai tuo nyt muuten ole normaalia, että mies nauraa partaansa lapsettomuutta...
ja mies on kyllä hyvin lapsirakas, ainakin mitä tulee sukulaistemme lapsiin. Yhdessä sovittin myös ehkäisyn lopettamisesta ja siitä, että vauva saisi tulla. Jospa tää vaan onkin mun omaa kuvitelmaa, kun itse olen taas niin alamaissa menkkojen alettua;(
Ap.
Ei minunkaan mies sitä itkeneyt, eikä juuri puhunut. Mutta sitten kun lapsi ilmoitti tulostaan, oli iloinen ja kai helpottunutkin. Kerran väsyneenä kun lapsi oli jotain 3 kk sanoin jotain tyyliin, "että et kais sinä tätä lasta niin halunnutkaan", niin mies todella suuttui ja kyyneleet silmissä sanoi, "että elä koskaan sano noi, tai epäile etten olis lasta halunnut"
Eipä tuo oma ainakaan helpolla itke. Miehellä voi olla myös ajatus, että tulee kun on tullakseen. Kun ei ole oma kroppa kyseessä niin se ei tunnu varmastikaan samalta. Esimerkiksi keskenmeno on naiselle usein traumaattisempi kuin miehelle.
Mies voi myös kokea olevansa tukipilari, kun itse murrut. Hän ei saa näyttää suruaan, koska silloin turvallisuudentunne katoaisi. On oltava vahva. Meillä mies ei myöskään osannut suuresti iloita plussasta, sillä pelkäsi pettymystä. Vasta nyytti sylissä sai hänelle ilonitkun.
Miehet ei vaan koe asiaa vielä tuossa vaiheessa yhtä henkilökohtaisesti, kuin kuukautisten kanssa tuskailevat ja pettyvät naiset. Näin siitäkin huolimatta, vaikka olisivat miten innokkaasti olleet peittoja heiluttamassa. Osaavat ottaa tuonkin asian luonnollisemmin tyylillä. Kyllä se siitä vielä;).
Miespuolinen kaveri on kehuskellut, että vauvaa yrittävä nainen ei pihtaa. Ehkä mies vain nauttii, että tilanne jatkuu.
kuulostaa olevan muutenkin epävarmalla pohjalla tuo koko homma, ihan haistapaska peliä puolelta ja toiselta, erotkaa!!