Kuinka te työssäkäyvät kestätte hajoomatta, hoitaa siis perheen ja työn???

kotitöihin? Kaksin kaikki sujuu paljon nopeammin...

Miksi pitää vielä päiväkoti tai koulupäivän lisäksi ulkoilla iltaisin yhdessä? Isommat lapset voi ulkoilla yksin ja pienet on saaneet pk:ssa jo tarpeeksi ulkoilua. Ulkoilkaa sitten vkl:na kaikki yhdessä.



Keskitä kaupassa käynti yhteen kertaan viikossa ja lisänä pikakäynti lähikaupassa töistä tullessa. Siihen menee ehkä n. 10min. Käytä eineksiä tai tee isoja satseja, joista riittää usealle päivälle. Pakastinta kannattaa ehdottomasti hyödyntää.



Unohda pyykkien silittäminen. Silitä vain aivan välttämättömät.



Raskastahan se on. Pysähtykää miehen kanssa miettimään miten saisitte lisää järkeä ja omaa sekä yhteistä aikaa lisää.

Miksi pitää vielä päiväkoti tai koulupäivän lisäksi ulkoilla iltaisin yhdessä? Isommat lapset voi ulkoilla yksin ja pienet on saaneet pk:ssa jo tarpeeksi ulkoilua. Ulkoilkaa sitten vkl:na kaikki yhdessä.



Keskitä kaupassa käynti yhteen kertaan viikossa ja lisänä pikakäynti lähikaupassa töistä tullessa. Siihen menee ehkä n. 10min. Käytä eineksiä tai tee isoja satseja, joista riittää usealle päivälle. Pakastinta kannattaa ehdottomasti hyödyntää.



Unohda pyykkien silittäminen. Silitä vain aivan välttämättömät.



Raskastahan se on. Pysähtykää miehen kanssa miettimään miten saisitte lisää järkeä ja omaa sekä yhteistä aikaa lisää.

aina sillä tuntuu olevan omia menoja ja töitä, kyllä tuntuu ehtivän muita auttelemaan mutta ei mua.



Mä hajoon tähän pian taas, miten mä en osaa sitä hommaa! =(



Ärsyttää katsoa naapuri pariskuntaa kun käyvät yhdessä pitkillä lenkeillä ja silti heillä on aina ruoka valmiina ja siistiä eikä pyykkivuoria missään ja koko ajan touhutaan jotain hommia pihalla.



Mä en ymmärrä miks mä en ehdi/jaksa! =(



ap

Jokaisen on paras toimia sen mukaan, miten itse jaksaa. Henk.koht en koe tätä ollenkaan ongelmalliseksi.

mutta toistaiseksi olen läjässä pysynyt. Onneksi mies tekee jotain.

Meillä homaa toimii niin, että mies käy kaupassa koska liikkuu työmatkat autolla. Tekee myös ruoan arkena koska pääsee aiemmin kotiin. Ruokaa tehdään, niin että syödään kaksi päivää samaa ruokaa. Eli ruokaa tarvii laittaa vaan joka toinen päivä. Ruoka arkena on nopeeta kotiruokaa.



Itse huolehdin pyykkihuollosta sekä lapsen asioista (kouluasiat, läksyt, harrastuskuskauksen ym).



Siivoamiset tekee se joka ehtii. Mun kontolla on melkein aina keittiö ja tiskit. Se joka ehtii/jaksaa niin imuroin (yleensä viikonloppuna).



Itse pyrin ehtimään jumppaan ainakin kerran viikossa. Jokskus menen myös kävelylle, yleensä vasta sitten kun lapsi on nukkumassa.



Annapa sille miehellesi jotain tekemistä, vaikka lasten kanssa ulkoilu ja pyykit.



Yleensä se miehen kanssa olemeinen tapahtuu sitten myöhään illalla, eli nipistän sen ajan omista yöunista. Olen väsynyt, mutta onneksi viikoloppuisin vois sitten nukkua vaikka päikkäritkin.

aina sillä tuntuu olevan omia menoja ja töitä, kyllä tuntuu ehtivän muita auttelemaan mutta ei mua.

ap

Ei kyse olekaan _sinun auttamisesta_, jos mies tekee jotain kotona. Siinähän lähtökohtaisena ajatuksena on, että kaikki kotityöt kuuluvat sinulle ja jos mies on armelia, se voi vähän "auttaa" sua. Ei se niin mene. Jos molemmat tekevät samanpituisen työpäivän, molemmat tekevät myös kotona kotitöitä.

Mitä muuten tapahtuisi, jos joku ilta vain sanot, että tässä on lapset, heippa!? Ja lähdet lenkille, harrastukseen, kaupungille tms.

mutta eipä se tee muuta kun huilaa, okei, herää kyllä mua aiemmin sitten töihin ja samaan aikaan menee nukkkumaan ku mä eli suotakoon nuo päikkärit hänelle.



Mutta, nytkin siellä olis nurmikon leikkuu vielä ennen lumen tuloa, haravointia, yksi kaadettu iso kuusi pitäs raahata pihasta pois, kattoremppa kesken, autotalli pitäis siivota, lasten vaatekaapit järjestää, etsiä talvivaatteet esille, laittaa ruokaa siivota, pyykätä, tiskiä, ikuunat pestä ym ym ym ym. Mä en jaksa!!!



Ja jos tänään siivoon niin huomenna on aivan yhtä sotkuista kuin nyt!



ap



ai niin ja varmaan talvirenkaat vaihtaa

Tosin työpaikka on kävelymatkan etäisyydellä eikä lapsia enää tarvitse kuskata päiväkotiin. Aikani riittää ihan hyvin myös harrastukselle ja sosiaaliselle elämälle.

Teen useimmiten ruokaa yhdellä kerralla parikin isoa satsia, jotta ei tarvitse joka päivä pyörittää ruokarumbaa, joka muutoin veisi mielestäni kohtuuttoman paljon aikaa ja voimia päivittäin.

- 7 tuntinen työpäivä, ei kauhean pitkät työmatkat (20min suuntaansa)

- Mies käy ruokakaupassa päivittäin ja tekee ruuan. Minä käyn kerran viikossa ruokakaupassa ostamassa suuremman satsin.

- Minä hoidan lasten kuskaamiset, pyykit ja siivouksen. Siivooja käy kerran kuussa tekemässä isomman siivouksen ml. esim lattianpesun.

- Käyn kerran viikossa vesijumpassa. Mies on sen aikaa kotona lasten kanssa. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Viikonloppuna voin käydä kaupungilla yms, mutta muuten en hirveästi ole juoksussa kaikkia iltoja.

- Nukun pitkät yöunet 9h yössä.

- Syön kunnon ruokaa (luomu, lisäaineeton). Siitä ei kannata tinkiä, sitten ei jaksa senkään vertaa, iskee sairaudet, flunssat esim helpommin.

Mitä muuten tapahtuisi, jos joku ilta vain sanot, että tässä on lapset, heippa!? Ja lähdet lenkille, harrastukseen, kaupungille tms.

Tulisin muutaman tunnin päästä kotiin ja siellä olis lapset ja mies syönyt jotain, luultavasti muroja ja leipää ja kaikki värkit ja astiat olis pitkin poikin pöytiä ja luultavasti lapset olis leikeissään kääntäneet olohuoneen ylösalaisin, kaikki siellä odottais että tulen kotiin ja siivoan jäljet ja saan raivarin.

Yllensä siinä vaiheessa mies lähtee hakemaan saunapuita tai oikein pitkälle tupakalle.

ap

mutta eipä se tee muuta kun huilaa, okei, herää kyllä mua aiemmin sitten töihin ja samaan aikaan menee nukkkumaan ku mä eli suotakoon nuo päikkärit hänelle.

Mutta, nytkin siellä olis nurmikon leikkuu vielä ennen lumen tuloa, haravointia, yksi kaadettu iso kuusi pitäs raahata pihasta pois, kattoremppa kesken, autotalli pitäis siivota, lasten vaatekaapit järjestää, etsiä talvivaatteet esille, laittaa ruokaa siivota, pyykätä, tiskiä, ikuunat pestä ym ym ym ym. Mä en jaksa!!!

Ja jos tänään siivoon niin huomenna on aivan yhtä sotkuista kuin nyt!

ap

ai niin ja varmaan talvirenkaat vaihtaa

Jätä ne ikkunat pesemättä, kyllä niistä näkee vielä pari vuotta läpi ihan hyvin.

no, okei, harrastan pihanhoitoa ja ruoanlaittoa, ystäviä ei tavata.



Lasten kanssa ei viikolla tarvitse ulkoilla, ulkoilevat ihan itsekseen jo.



Minulla on kotitoimisto, joten hoidan kaikki perheen laskut, virastoasiat yms. ja kaiken pyykin täällä omien töitteni lomassa.



Kaupassa käy mies.



Lasten harrastusreissuilla ulkoilutetaan koira siinä välissä.



Omat vaatteni ostan postimyynnistä, lapsille ostan aina kerralla paljon ja tehokkaasti.

Matkoineen työpäivään menee vajaat 10h, usein jatkan vielä sähköpostien tarkastamista kun lapset on nukkumassa. Onneksi tuota rasitetta ei ollut silloin kun lapset olivat pieniä, nyt nuorinkin jo alakoululainen.



Lisäksi nykyisin helpottaa elämää sekin että mies on joskus kotitoimistolla ja noina päivinä hoitaa kaupassakäynnin ja ruuanlaiton - tosin toisaalta sitten paljon työmatkoillakin.



Usein teen lauantaisin 2x 2pvn ruuan joten viikolla tarvitsee tehdä ruuat vain 3 päiväksi. Ruuanlaittoon menee tunti, itekseehän se hellalla tai uunissa hautuu. Vähintään 2 vl kuukaudessa meillä on ruokavieraita (joko kotoa muuttaneita lapsia tai ystäviä), näin saamme tavattua heitäkin normaalin elämän ohessa.



Yritämme siivota perjantaisin ettei siitä tule koko viikonlopun urakkaa, okt:ssa riittää kaikkea muutakin hommaa... Onneksi mies auttaa kaikissa kotihommissa täysillä! Ja pyykit hoidetaan viikonloppuna.



Harrastuksia ei juuri ole, mitä nyt ompelen vaatteita ja sisustustekstiilejä. Mies käy salilla 3-4 x vkossa aamukuudelta. Yhteistä aikaa on kaikki se kun touhutaan yhdessä, vaikka remontoidaan tai rakennetaan jotain:) Kerran vuodessa lähdetään kaksin reissuun viikonlopuksi.



Kummasti vaan jaksetaan vielä kiinnostua toisistamme fyysisestikin kerran pari viikossa.



Väsyttää, toki mutta on tää niin antoisaa:D



4:n äiti 50v

rivariin. Meinaan hiukan helpottaa kun jää noi ok-talon ainaiset työt pois. Jos se ei ole vaihtoehto, niin sitten on vaan kestettävä.

Harrastuksiakin on monta.

Ei mulla ainakaan oo ollu omia harrastuksia sen jälkeen kun lapset syntyi. :) Olen hyväksynyt asian ja ajatellut, että harrastan sitten taas kun lapset on isompia. Nyt ei vaan tunnit vuorokaudessa riitä.



Ai niin, arjessa selviämiseen auttaa kummasti se, että hankkii kotisiivouksen. Kerran kahdessa viikossa joku toinen imuroi ja pyyhkii pölyt, ei maksa kauheasti ja tekee elämästä huomattavasti siedettävämpää.



Jaksamista!

Ja jo ahdistaa kun tarvii taas töihin lähteä. Olen nyt äippälomalla. Meillä oli kaaos, en edes selviä silloin kun olen töissä. Teen tärkeimmän; lapsille ruokaa ajallaan ja ne ajallaan kouluun/päiväkotiin. Joskus nousin klo 5 laittamaan astioita koneeseen/pesemään keittiön lattiaa, mutta ei sitä kauaa jaksa (olen aamuvirkku kuitenkin, ja illan torkku).

Se on juuri pointti että miehenkin pitää tehdä, myös silloin kun ite en ole kotona käskemässä. Mutta kun ei tee.

Ja esimerkkinä; kun mun mies siivoo pakon edessä (vieraita tulossa), se laittaa KAIKEN muovipusseihin ja ne pussit makuuhuoneeseen piiloon. Ja kas, meillä on siistiä =D Mutta arvatkaa kuka käy niitä pussejä läpi ja lajittelee puhtaat ja likaset vaatteet, roskat ja lehtiroskat, lelut ym.

Ja jo ahdistaa kun tarvii taas töihin lähteä. Olen nyt äippälomalla. Meillä oli kaaos, en edes selviä silloin kun olen töissä. Teen tärkeimmän; lapsille ruokaa ajallaan ja ne ajallaan kouluun/päiväkotiin. Joskus nousin klo 5 laittamaan astioita koneeseen/pesemään keittiön lattiaa, mutta ei sitä kauaa jaksa (olen aamuvirkku kuitenkin, ja illan torkku). Se on juuri pointti että miehenkin pitää tehdä, myös silloin kun ite en ole kotona käskemässä. Mutta kun ei tee. Ja esimerkkinä; kun mun mies siivoo pakon edessä (vieraita tulossa), se laittaa KAIKEN muovipusseihin ja ne pussit makuuhuoneeseen piiloon. Ja kas, meillä on siistiä =D Mutta arvatkaa kuka käy niitä pussejä läpi ja lajittelee puhtaat ja likaset vaatteet, roskat ja lehtiroskat, lelut ym.

Miesystäväni lienee samaa lajia. Vähän hirvittää, sillä hän ei ole esim. kertaakaan pessyt lattioita tai ikkunoita omassa asunnossaan, jossa on asunut jo 13v., nämä siivoukset on aina käynyt tekemässä joko äitinsä tai kulloinenkin tyttöystävä. Miehellä ei lapsia - ikää 45v.

Jotta huh... En tiedä muutammeko koskaan saman katon alle; en halua kolmatta lasta vaan tasaveroisen kumppanin.

Terv. 11

En jaksa harrastaa mitään saleja ja jumppia. Haluan viettää lapseni (kohta kolme) aikaa illat. Ysin jälkeen en jaksa enää mitään urheiulua.



Onneksi harrastuksiini kuuluu myös leffat ja kirjallisuus. Leffoja harrastamme myös miehen kanssa yhdessä.



Esikoinen syntyi 17 vuotta sitten. Seuraelämä oli vilkasta. Tämä nykyinen työelämä ja -tahti vie kaikki mehut.



Mies hoitaa myös kotia ja käy kaupassa ja miettii ruokia koko viikoksi. Miehen kanssa yhteinen aika alkaa, kun napero menee nukkumaan - on sängyssä viimeistään klo 2030. Mutta harrastaminen kodin ulkopuolella ja ystävien tapaaminen - nounounou.



Ei vaan jaksa! Jostain pitää luopua ja tämä on kuitenkin väliaikaista. Tiedän tämän ihan kokemuksesta : D