Miten te juuri puolisostanne eronneet kestätte sen ajatuksen,
että mies saattaa tehdä lapsia jonkun toisen kanssa, jolloin niistä tulee sisaruksia teidän lapsille ja niitä sisarussuhteita on pakko tukea lapsen vuoksi?
Se olis mulle kaikkein vaikein asia jos ero sattuis kohdalle.
Kommentit (13)
Tottakai exä voi tehdä lapsia kenen kanssa vain haluaa ja sisarukset ovat aina rikkaus omilleni, eivät uhka. Mikä tuossa asiassa sinua häiritsee?
Hallelujah!!
Eikö se nyt kuitenkin ole normaalimpaa, että sellainen asia vituttaa monestakin syystä.
Ei se mitään "jaloa" ole jos hyväksyy elämätilanteiden muutokset. Se on realismia. Jos kokee lastensa sisarpuolet ja exän uuden kumppanin uhaksi, on se itsetutkiskelun paikka. Heikko itsetuntoa, alemmuuskompleksi tai jotain. En tiedä. Outoa olis omalla kohdalla. Tai no jotkut kokee vieläkin Venäjän uhaksi, ja Naton, ja avaruusoliot...
Hallelujah!! Eikö se nyt kuitenkin ole normaalimpaa, että sellainen asia vituttaa monestakin syystä.
Kun minä erosin, en todellakaan tajunnut että minun pitäisi olla mustasukkainen, katkera tai vittuuntunut. Ero oli luopumista siitä perhekuviosta, joka ei toiminut ja sen pitäisi olla HYVÄ asia. Ja eron jälkeen minulla ei ole mitään sanomista mihinkään mitä exäni tekee. Tärkeintä on että molemmat vanhemmat voivat hyvin jotta lapsetkin voivat hyvin.
Hallelujah!!
Eikö se nyt kuitenkin ole normaalimpaa, että sellainen asia vituttaa monestakin syystä.
Ruokkia sitä vihaa ja katkeruutta ja sabotoida miehen uuden puolison ja uusien/tulevien lasten elämää. Hyväksymällä tapahtumat, joihin ei voi vaikuttaa, on askel eteenpäin ja mahdollisuus hankkia itselleenkin elämä.
Voi jestas miten jaloja ihmisiä tänne taas osunut. Hallelujah!!
Eikö se nyt kuitenkin ole normaalimpaa, että sellainen asia vituttaa monestakin syystä.
Ei vituta. Lapselle ne olisi leikkikavereita ja sisaruksia, kivat sille. Mulle ne eivät ole mitään joten miksi vituttaisi?
Mutta se, että miehellä on nainen (tähän asti ihan ok mulle) joka on äitipuoli (siis edes puolikas "äiti") lapselleni ei ole kiva ajatus.
Olen ehkä mustasukkainen omasta sijastani lapsen elämässä enkä haluaisi edes puolikkaita muka-minuja hänen elämäänsä.
Tietysti jos niin käy niin minkäänhän minä en sille voi.
Mutta kyllä miehellä kuuluu olla samat oikeudet kuin minullakin. Kyllä itsekin saattaisin uuteen parisuhteeseen ryhtyä ja lapsiakin hankkia. Eroa tosin ei olla edes mietitty, meillä suhde toimii sisäisestikin varsin kivasti.
Shokki voisi olla, mutta hyväksyttävä se olisi. Lapsella on isäänsä ja tämän elämään sama oikeus kuin äitiinsä.
ero on tullut kumppanin halusta ilman omaa halua ja tilanteeseen on vaikka liittynyt kolmas osapuoli, ja sitten ex-kumppani on tosi nopeaan tahtiin alkanut lisääntyä uuden puolisonsa kanssa. - Silloin, jos ei ole ehtinyt toipua erosta, voi ex-kumppanin uusi perhe kirpaista pahastikin.
Onneksi kuitenkin yleensä eron ja uusien tulokkaiden väliin jää jonkin verran aikaa. Yleensä erosta ja existä kyllä toipuu, oli sitten itse toivunut eroa tai ei (ja "onneksi" usein perheellisten erotessa tilanne on todellakin sellainen, että molemmat mieltävät eron ainoaksi vaihtoehdoksi; perheistä kun ei välttämättä ihan syyttä suotta lähdetä). Kun erosta on toipunut ja päässyt yli, ei entisen kumppanin elämänvalinnat enää niin henkilökohtaisesti kosketa tai liity itseen. Ja silloin osaa kyllä jokainen järkevä ja taspainoinen ihminen kyllä iloitakin niistä myönteisistä asioista, joita ex saattaa elämään tuoda...kuten nyt sisaruksista omalle lapselle.
Itse lapseni isästä eronneena jopa toivoisin, että exäni tekisi lisää lapsia, sillä itse en uuden kumppanini kanssa halua/suunnittele lapsia, ja olisihan se kiva, jos ainokainen entisestä liitosta saisi joku päivä sisaruksen.
no se riippuu varmaan ihan siitä onko itse tullut jätetyksi ja miten pian niitä uusia lapsia tulee, jos eksällä on jo valmiiksi uusi nainen joka on raskaana niin se varmaan vituttaa.
eron syystä.Itse halusin erota ja olin valmis siihen,että kestän tuollaiset asiat.Toivoin miehelle kaikkea hyvää elämässä,en suinkaan inhonnut häntä.
Vuosia kului eikä hän löytänyt kumppania,toivoin sitä todella,että löytäisi.
Kyllä sitten tulikin oikea vastaan ja ovat saaneet yhteisen lapsen.Olemme kaikki hyvissä väleissä jopa kyläilemme joskus.Heidän muksunsa on aivan ihana ja todella tärkeä lapsellemme.Siis kaikki hyvin kaikilla.Kiitos siitä minulle:)ja hänelle kun olemme olleet aikuisia,järkeviä ihmisiä ja osanneet hoitaa asiat hyvin,hyvä me:)
ettei tule toimeen eksänsä kanssa ja eroaa. Tosin suurin osa palstalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että eksällä ei saa eron jälkeen olla enää ainuttakaan ihmissuhdetta vaan sen pitäisi haikailla palstamamman perään loppuelämänsä jotta mamma voisi kohottaa itsetuntoaan.
Hallelujah!! Eikö se nyt kuitenkin ole normaalimpaa, että sellainen asia vituttaa monestakin syystä.
että olin itse se miehen jättäjä :)
että siinä se menee kaiken muun seassa ja yleensä siinä vaiheessa kun aletaan tekemään lapsia, mustasukkaisuus on kuollut ja tajuaa tehneensä oikean päätöksen, sekä hyväksyy sen, että sisaruksethan on aina ihana asia.