Saanko pakottaa lapseni harrastamaan?

pitää saada antaa leikkiä! Ole onnellinen, että lapsesi leikkivät. Unohda harrastukset toistaiseksi.

varmasti "pakottaisin" hänet jonkun liikuntaharrastuksen pariin. Liikunta on lapsen terveydelle yhtä tärkeää kuin kasvisten syöminen tai säänmukaisiin vaatteisiin pukeutuminen. Nykylapsilta kuulemma napsahtelee jo luita poikki kuin vanhuksilta osteoporoosin vuoksi. Syynä liikunnan puute ja liian vähäinen D-vitamiinin saanti. Ja kumpaakin siis tarvitaan, ihan välttämättä.

Saako pakottaa pukemaan toppahousut pakkasella?

Sään mukaiset vaatteet on pakko olla ettei palellu, mutta harrastaminen ei ole välttämätöntä. Jos joku ei halua harrastaa, niin se on oma valinta. Miksi nykyään pitäisi pakonomaisesti harrastaa? Eivät kaikki aikuisetkaan harrasta. Joku lapsi voi haluta olla ihan rauhassa koulun jälkeen, eikä jatkuvasti suorittaa jotain.

Lapsi liikkuu paljon ihan vapaan leikin aikana. Ei liikunnan tarvitse olla suorittamista ollakseen tehokasta.

ET saa PAKOTTAA!!!

en ole koskaan käynyt missään ohjatussa liikuntaharrastuksessa. Ala-asteella leikin ja juoksin päivät pitkät (kerrostalon!) pihalla ja lähipuistoissa/metsissä, ylä-asteella ja lukiossa pyöräilin koulumatkoja 6 km päivässä + kävin vapaa-aikana uimassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja milloin mitäkin.

Se ettei harrasta ohjattua liikuntaa, ei tarkoita etteikö liikuntaa tulisi muuten.

varmasti "pakottaisin" hänet jonkun liikuntaharrastuksen pariin. Liikunta on lapsen terveydelle yhtä tärkeää kuin kasvisten syöminen tai säänmukaisiin vaatteisiin pukeutuminen. Nykylapsilta kuulemma napsahtelee jo luita poikki kuin vanhuksilta osteoporoosin vuoksi. Syynä liikunnan puute ja liian vähäinen D-vitamiinin saanti. Ja kumpaakin siis tarvitaan, ihan välttämättä.

Saako pakottaa pukemaan toppahousut pakkasella?

Sään mukaiset vaatteet on pakko olla ettei palellu, mutta harrastaminen ei ole välttämätöntä. Jos joku ei halua harrastaa, niin se on oma valinta. Miksi nykyään pitäisi pakonomaisesti harrastaa? Eivät kaikki aikuisetkaan harrasta. Joku lapsi voi haluta olla ihan rauhassa koulun jälkeen, eikä jatkuvasti suorittaa jotain.

Lapsi liikkuu paljon ihan vapaan leikin aikana. Ei liikunnan tarvitse olla suorittamista ollakseen tehokasta.

Meillä tuo toteutuu ainoastaan kesällä, enkä ole ihan vakuuttunut senkään liikunnan monipuolisuudesta. Lapset juoksevat kyllä nurkkajussia yms. ympäri meidän ja naapureiden taloja ja tietysti on pienimuotoista pyöräilyä ja uintia, mutta heti kun illat pimenevät ja säät viilenevät, kyllä ne sisäleikit näyttävät kiinnostavan eniten. Tuttavaperheissä monilla se vapaa-ajan "liikunta" näyttää olevan legoilla rakentelua tai konsolipelien pelaamista.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla hyviä liikunnassa, mutta harva lapsi saa riittävän monipuolisia taitoja ihan omin neuvoin. Esimerkiksi lasteni kavereissa on ihan reippaat lapset, jotka käyvät partiossa ja kävelevät koulumatkat yms. arkiliikuntaa, mutta perheen tokaluokkalainen ei silti osaa kunnolla edes kuperkeikkaa kärrynpyörästä puhumattakaan.

Pienten lasten jumpat esimerkiksi ovat hyvin leikinomaisia ja useimmat lapset varmasti nauttivat niistä. Ei ole kovin suorituskeskeistä, mutta silti lapsi oppii samalla oikealla herkkyyskaudella tarpeellisia taitoja, jotka sitten myöhemmin ovat edellytyksenä muiden taitojen oppimiselle (kuten nyt vaikka se kuperkeikka).

Tunnetko tänä päivänä montakin lasta, jotka toimivat näin?

en ole koskaan käynyt missään ohjatussa liikuntaharrastuksessa. Ala-asteella leikin ja juoksin päivät pitkät (kerrostalon!) pihalla ja lähipuistoissa/metsissä, ylä-asteella ja lukiossa pyöräilin koulumatkoja 6 km päivässä + kävin vapaa-aikana uimassa, hiihtämässä, pyöräilemässä ja milloin mitäkin. Se ettei harrasta ohjattua liikuntaa, ei tarkoita etteikö liikuntaa tulisi muuten.

Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla hyviä liikunnassa, mutta harva lapsi saa riittävän monipuolisia taitoja ihan omin neuvoin. Esimerkiksi lasteni kavereissa on ihan reippaat lapset, jotka käyvät partiossa ja kävelevät koulumatkat yms. arkiliikuntaa, mutta perheen tokaluokkalainen ei silti osaa kunnolla edes kuperkeikkaa kärrynpyörästä puhumattakaan. Pienten lasten jumpat esimerkiksi ovat hyvin leikinomaisia ja useimmat lapset varmasti nauttivat niistä. Ei ole kovin suorituskeskeistä, mutta silti lapsi oppii samalla oikealla herkkyyskaudella tarpeellisia taitoja, jotka sitten myöhemmin ovat edellytyksenä muiden taitojen oppimiselle (kuten nyt vaikka se kuperkeikka).

Itse en ole koskaan osannut kumpaakaan, eikä ole koskaan tullut eteen tilannetta, jossa kumpaakaan olisi tarvittu. Mille muille taidoille ne ovat edellytyksenä? Miksi lapsen liikunnaksi ei riitä leikin mukana tapahtuva kävely, juoksu ja hyppiminen?

Tiedätkös, aika helppo oli arvata ettet itsekään piittaa liikunnasta. Ja mikäs siinä. Kaltaisesi ihmisen on varmasti ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikille se ei kuitenkaan "riitä" että osaa kävellä ja juosta.

Mutta jokainen tyylillään. Me pidämme liikuntaa tärkeänä, joku toinen ei. Terveyshyödyt ovat yksiselitteiset, samoin motoriikan kehittymisen hyödyt lapsen muulle kehitykselle. Mutta jollekulle riittää vähempi, toiset haluavat enemmän. Niinhän se on kaikessa.

Itse en ole koskaan osannut kumpaakaan, eikä ole koskaan tullut eteen tilannetta, jossa kumpaakaan olisi tarvittu. Mille muille taidoille ne ovat edellytyksenä? Miksi lapsen liikunnaksi ei riitä leikin mukana tapahtuva kävely, juoksu ja hyppiminen?

Tiedätkös, aika helppo oli arvata ettet itsekään piittaa liikunnasta. Ja mikäs siinä. Kaltaisesi ihmisen on varmasti ihan mahdotonta ymmärtää, että kaikille se ei kuitenkaan "riitä" että osaa kävellä ja juosta. Mutta jokainen tyylillään. Me pidämme liikuntaa tärkeänä, joku toinen ei. Terveyshyödyt ovat yksiselitteiset, samoin motoriikan kehittymisen hyödyt lapsen muulle kehitykselle. Mutta jollekulle riittää vähempi, toiset haluavat enemmän. Niinhän se on kaikessa.

Itse en ole koskaan osannut kumpaakaan, eikä ole koskaan tullut eteen tilannetta, jossa kumpaakaan olisi tarvittu. Mille muille taidoille ne ovat edellytyksenä? Miksi lapsen liikunnaksi ei riitä leikin mukana tapahtuva kävely, juoksu ja hyppiminen?

Pidän kyllä liikunnasta, käyn kävelyllä ja uimassa useamman kerran viikossa. Mutta se on itse valitsemani tapa liikkua, minua ei lapsena onneksi pakotettu harrastamaan liikuntaa, vaan sain liikkua vapaasti. Edelleenkään ei selvinnyt mitä olennaisia taitoja jää puuttumaan, jos ei osaa tehdä kuperkeikkaa tai kärrynpyörää. Ilmeisesti ei mitään, koska et suoraan vastaa. Terveyshyöty tulee kyllä myös vapaasta liikkumisesta. Olen edelleen sitä mieltä, ettei lasta pidä pakottaa liikuntaharrastuksiin tai muihinkaan harrastuksiin, jos hän ei itse niitä halua.

Ei ole enää päiväkoti- tai iltapäiväkerholiikuntaa.



Jos on liikuntaharrastuksia, se liikunta on jatkumo myös tällöin. Meillä lapset tanssii ja luistelee, eikä puputa keksiä yksinänsä iltapäivisin.



Toki leikkivät myös vapaasti ja ulkoilevat perheen kanssa, mutta säännölliset liikuntaharrastukset ovat kyllä kaiken perusta.

lapsensa puolesta, jos evää tältä mahdollisuuden saada ikäkauteen kuuluvat motoriset valmiudet. Toki aktivinen vanhempi voi kotonakin mennä lastensa kanssa hippaa, karhukävelyä, tehdä kuperkeikkoja, harjoitella siltaa jne., mutten itse ainakaan ole tavannut kovin monta tällaista perhettä. Onneksi tällaisia kuulemma on, ainakin av:lla.



Vanhemman mielestä liikunnaksi voi riittää tavallinen leikki. Mutta entäs sitten kun kymmenvuotias näkee TV:stä vaikkapa uimahyppykisat ja keksii, että juuri tuota hän on aina halunnut tehdä. Mutta kun ei kymmenvuotiaana omaa minkäänlaisia motorisia valmiuksia, ei edes sitä kuperkeikkaa osaa, on aika vaikeaa päästä mukaan enää mihinkään.



Minun paras kaverini alakoulussa ei saanut harrastaa mitään, vaikka vanhemmilla olisi varmasti ollut varaakin. Hän kadehti aina suureen ääneen luokkamme yleisurheilijatyttöjä, jotka liikuntatunnilla leiskauttivat vaivatta parhaat pituushyppytulokset ja kaikki muukin oli heille niin helppoa. (Kaverini on nyt aikuisenakin kertonut, että hän olisi halunnut olla hyvä edes jossakin, mutta eihän hänellä ollut mitään mahdollisuuksia, kun liikuntatunnilla ei opetettu mitään, tehtiin vain. Ja jos et ollut oppinut taitoa jossain muualla, mahdollisuudet oppia se koulussa olivat minimaaliset.)



Sen sijaan jos lapsen vie kokeilemaan harrastuksia pienestä pitäen, lapselle jää aina valinnan vapaus (terveissä perheissä) jatkaako sitä vai tehdäkö jotain muuta. Vanhempi toimii tällöin mahdollistajana, ei lapsen kehityksen esteenä.

Minusta tuntuu, että ihan tavallisesta hyötyliikunnasta ja leikeistä saa ihan riittävän hyvät motoriset valmiudet, jos ei tavoitteena ole huippu-urheilijan ura vaan pysyä toimintakykyisenä ihmisenä mahdollisimman pitkään. En mitenkään vastusta ohjattuja urheiluharrastuksia, mutta jos pojat pihalla pelaavat jalkapalloa itsekseen, en ymmärrä, mitä terveyden kannalta aivan olennaista he menettävät verrattuna ohjattuihin treeneihin. Jos lapsi ei vapaa-ajallaan oikeasti osaa muuta kuin istua aloillaan esim. tietokoneen ääressä, niin sitten aktiivisesti houkuttelisin urheiluharrastuksen pariin. Mutta jos lapsi liikkuu riittävästi ja oikeasti nauttii vapaasta leikistä, en todellakaan alkaisi äkseeraamaan. Oma esikoiseni on 8-v. poika, joka ei ns. harrasta mitään, mutta tekemistä riittää ja kiinnostuksenkohteet ovat monipuoliset. Ehkä parin vuoden päästä alan aktiivisemmin innostaa kerhoihin yms., mutta nyt tuntuu pojan elämän isoimpia huolia olevan, että varmasti ehtii leikkiä riittävästi :)

että monin paikoin niitä yhteisiä pihaleikkejä ei enää ole!

lapset innostuu siitä, mistä vanhemmat on innostuneita. Eli jos sua ei lätkä kiinnosta, älä tyrkytä ja pakota.. ei kanna yhtään mihinkään.

Pakottaa ei saa mutta tuommoinen kannustaminen ja kokeileminen voisi toimia. Sovitte vaikka, että kokeilette pari kertaa ja jos ei tykkää niin ei tarvitse jatkaa. Koita valita semmoiset harrastukset mistä uskoisit lastesi saavan irti. Kaikille ei urheilu sovi ja toinen ei malta pysyä paikallaan piirtämässä. Lasta voi myös helpottaa jos mukana on joku tuttu.

En mitenkään vastusta ohjattuja urheiluharrastuksia, mutta jos pojat pihalla pelaavat jalkapalloa itsekseen, en ymmärrä, mitä terveyden kannalta aivan olennaista he menettävät verrattuna ohjattuihin treeneihin.

Esimerkiksi ohjattu valmennus sisältää ensin alkulämmittelyn, joka on tärkeää ihan turvallisuudenkin kannalta. Lisäksi harjoitus on koostettu niin, että se sisältää verryttelyn lisäksi lajitaitojen kehitystä (stimuloi myös aivoja!), lihaskunnon kasvattamista, lihashuoltoa (venyttelyä) ja myös sitä leikinomaista hulluttelua. Harva kaveriporukka tekee vaikkapa kyykkyjä, punnerruksia tai vatsalihasliikkeitä pihaleikkien lomassa, vaikka näiden lihasten vahvistumisesta heille ihan varmasti hyötyä onkin.

Ja kun joku kysyi, miksi kenenkään pitäisi osata kuperkeikkaa... se on ns. perusliike samoin kuin läveleminen, hyppääminen, pallon kiinni ottaminen, potkaiseminen jne., jotka kaikkien lasten tulisi oppia. Näin on määritelty kaikissa lasten motorista kehitystä kartoittavissa oppaissa.

Muutenkin aktiiviisuuden pitäisi lähteä jo arjen toiminnasta. Vauvasta asti lapsi on mukana erilaisissa menoissa, konserteissa, tapahtumissa, kilpailuissa, harjoituksissa. Käydään yhdessä katsomassa erilaisia näyttelyitä, eri liikuntalajeja, eläimiä, luontoa. Enkä puhu nyt televisiosta. Ommellaan, tanssitaan, luetaan, matkustellaan.



Jos vanhemmilla on itsellään aktiivinen ote, se syntyy lapsilla luonnostaan.