Kuinka paljon asuntolainan korko voi pahimmillaan olla? Melba?
Osaako kukaan, tai onko sitä edes millään lailla mahdollista arvioida, että kuinka paljon asuntolainan korko voi pahimmillaan olla?
Onko asunnon ostaminen tässä maailmantilanteessa järkevää? Tai ylipäänsä missään tilanteessa?
Mitä kannattaa ottaa huomioon? Työpaikkojen varmuuttahan ei nykypäivänä kukaan voi taata, mutta jotain työtä kai sitä aina kuitenkin voi saada ja on kai pakkokin tehdä.
Kommentit (7)
Näin se vaan on. Asuminen maksaa aina. Tietenkään ei kannata ottaa enempää lainaa kuin on varaa maksaa sitä.
Korot olivat kai pahimmillaan jotain 18 %.
jos tarvii kodin. Huomioon kannattaa ottaa asunnon sijainti, kunto ja hinta suhteessa omaan maksukykyyn. Mulla on ollut lainaa vuodesta 1999 eli 23-vuotiaasta, enimmillään kokonaiskorko oli 6%, nyt pitkään huidellut 1% molemmin puolin. Vanhempani maksoivat joskus jopa 16% korkoa.
Pankit ja sijoittajat nettoaa miljoonia tällä 'pankkikriisillä'.
Pahimmat skenariot ovat varmaan tuota luokkaa, kuin mitä tuossa on ylempänä ketjussa mainittu, mutta en itse pidä niitä kovin todennäköisenä. Itse lähtisin siitä oletuksesta, että korot ovat olleet menneessä keskiverrosti luokkaa 4 + marginaali, niin sen verran ne voivat olla jatkossakin. Marginaalikin tietty on vaihdellut ajan saatossa, mutta js nyt laskee oman taloutensa vaikka niin, että korkokulut olisi 5% ja maksuaika 20 vuotta, niin uskoisin, että aika hyvin sillä lainalla pärjää, jos näin laskien kuukausierä ei ylitä kolmasosaa tuloista.
Jos nyt ollaan oltu pitkään tilanteessa, että korot on olleet luokkaa 2, niin se olisi tuohon 5% tasoon verrattuna noin -3%-prosenttiyksikköä, niin vastaavasti voisi ajatella, että jossain vaiheessa voi olla siis vaikka +3%-yksikköäkin eli menisi tuonne 8% luokkaan. Tietty kun aikajana on 20 vuotta, niin siihen nyt voi mahtua ties mitä vaan, kun eihän sitä tiedä edes ensi vuoden valuutastakaan.
Omasta mielestäni asuntojen hinnat ovat nyt olleet pienessä taitteessa alaspäin. Kulmakerroin on ollut jopa tosi huima, jopa -1% kk vauhtia on laskeneet tiettyjen asuntojen hinnat. Jos ajattelen itseäni, joka asun noin 300t asunnossa vuokralla, niin se tekis siis hinnasta pois 3000 e kuussa, joten 1300 euron kuukausivuokralla jatkan oikein iloisesti asumista vuokralla tässä tilanteessa. Tietty jos se meidän ihannekoti joskus löytyis, niin voisin jopa harkita ostoa, sillä sellainen asunto on vaan niin harvinainen, että raha ei ole sit kaikki kaikessa, mutta taloudellisesti se ei olis järkevää.
Asunnon ostaminen on pitkässä juoksussa ollut aina kannattavaa. Mutta sit kannattaa muistaa, että jos asunnon osti vaikka vuonna 1995, niin se oli tosi pian kannattavaa ja jos taas nyt on ostanut tänä tai viime vuonna, voi mennä kannattavuuteen vaikka miten paljon aikaa. Ajoituksella on siis väliä. Lisäksi omistusasuminen voittaa vuokralla asumisen vasta hyvin pitkässä juoksussa ja lisäksi kannattaa muistaa, että jos saa vuokrattua asunnon alle 5% asunnon arvosta olevalla vuosivuokralla, niin en nyt näe kyllä oman ostamisessa mitään järkeä. Mieluummin sit asuu vuokralla ja ostaa vaikka sijoitusasuntoja, joista saa paremman tuoton kuin tuon 5% ja pääoman hajautettua.
Asunnon ostaminen on aina riski, vaikka sitä riskiä pidetäänkin aika pienenä. Riskiä voi itse minimoida kuitenkin suuresti tutustumalla huolella asuntoon ja ottamalla vain sen suuruisen lainan, josta selviää myös sitten hankalammissakin elämäntilanteissa.
Se oli alhaisimmasta päästä 90-luvun alkupuolella. Silti kaikki uskalsivat ottaa lainaa, jotka kykenivät. Asunnon ostaminen on Suomessa aina järkevää, koska täällä on kova talvi ja tarvitaan kunnollinen katto pään päälle. On aivan turhaa odottaa, että elämä jotenkin seisahtuisi johonkin kohtaan ja jatkuisi siitä sitten ikuisesti samanlaisena. Ei se vaan käy niin. On kuitenkin uskallettava elää ja tehdä ratkaisuja.
Terveisin yli 50-vuotias, jonka elämä on muuttunut täysin noin viiden vuoden välein, milloin mistäkin syystä. Ja joka ei 25-vuotiaana olisi ikinä uskonut asuvansa joskus 120 neliön keskusta-asunnossa, jossa on näköala.