Minä olen aina ihaillut lestadiolaisia!

Ihan sen takia että he ovat valmiita uhrauksiin uskonsa puolesta. Olen ihan samaan mieltä siitä että Jumala vaatii kaiken huomion ja elämä on elettävä juuri Jumalaa varten. Raamatusta toki löytyy Jumalan tahtomia asioita, mutta ei haittaa yhtään vaikka ihmiset keksisivät lisää omia tapojaan uhrata omaa elämäänsä.



Eikä minusta tietyllä tavalla ajattelevaa yhteisöä voi tuomita ihmisoikeusrikkomuksista niin kauan kuin ihmisellä on mahdollisuus myös jättää ryhmä. Toki on surullista jos samalla joutuu jättämään perheensä ja ystävänsä, mutta käsi sydämelle: eikö missä tahansa perheessä tai ystäväpiirissä käy niin että jos syntyy kova ristiriita ajattelun, arvojen ja käytöksen kanssa niin kyllä siinä välit viilenee ja lähdetään omille teille.



Tää meidän yhteiskunta on vähintään yhtä ahdistava ja ihmisen ajattelua rajoittava kuin joku pienempikin poppoo. Mietis nyt vaikka että olet velvollinen kasvattamaan lapsesi ilman väkivaltaa vaikka sinusta se olisi ainoa oikea keino saada kunnon ihmisiä, joku muu kuin sinä määrittelee että sinun on pakko käyttää turvavyötä ja saattaa lapsesi eskariin, vaikka molemmat olisivat sinusta turhia, sinä et saa puhua maahanmuuttoa vastaan, vaikka sinun mielestäsi se kaataa pian yhteiskunnan, sinä et saa olla sitä mieltä että miehillä ja naisilla olisi erilainen rooli ja paikka elämässä jne...

Mitäs vapautta tämä sitten on? Joo, onhan täälläkin tietysti mahdollisuus jättää Suomi ja häipyä jonnekin muualle, mutta jos "vanhanajan Suomi" olisi juuri se paras yhteiskunta jota parempaa ei mistään löydy?